jsn kirjoitti:kpj kirjoitti:Itse olen nykyisin sitä mieltä, että fasismi ja väkivalta toden totta pääsivät Suomessa vaikuttamaan huomattavasti kommunismia ja pasifismia enemmän.
Vaikea on asettaa näitä tällä tavoin vastakkin, koska fasismi oli kommunismin vastaliike, jota ei olisi ollut ilman kommunismin olemassaoloa. Ikään kuin Suomi olisi sittenkin ollut jokin autonominen subjekti - vaikutteet tosiaan tulivat rajojen takaa.
"Pasifistinen" kommunismi taas oli fasismia vastaan omaksuttu propagandastrategia aivan kuten bolshevikkien pasifismi oli ollut ensimmäisen maailmansodan aikaista propagandaa. Aseellisessa toiminnassa on vaikea nähdä pasifismia. Fasismi versoi sodan jälkeen kommunismin vaarasta. Niillä oli syy-seuraussuhde, joten vastakkainasettelu on kyseenalaista: kommunismin ei voi samalla tavoin esittää syntyneen fasismista; ellei sitten haluta kutsua 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kehittynyttä kapitalismia fasismiksi.
"Venäjän vallankumous v. 1917 huipentui marraskuussa bolsevikkien vallankaappaukseen ja sitä seuranneeseen romahdukseen", kirjoittaa Timo Vihavainen, Ryssänviha -- Venäjä-pelon historia, Minerva 2013.
"Venäjä joutui täysin alistumaan saksalaisten sanelurauhaan ( Brest-Litovsk ) ja se menetti suunnilleen kaikki ne valloitukset, joita Pietari Suuren ajoista saakka oli tehty."
"On vaikea lakata hämmästelemästä sitä seikkaa, että ihmiset, jotka ovat lukeneet Leninin kirjoituksia vuosilta 1917 ja 1918, ovat kaikesta huolimatta pystyneet pitämään häntä jonkinlaisena rationaalisena johtajana, jolla oli selkeä politiittinen ohjelma ja joka jopa toteutti ohjelmansa."
"Ei voida sanoa, että mikään Leninin päämääristä, vallassa pysymistä lukuunottamatta, olisi toteutunut."
"Kun Lenin kuoli, hän jätti jälkeensä savuavia raunioita, tuhotun maan, jossa miljoonat ihmiset näkivät nälkää, ....tuotanto oli romahtanut murto-osaan sodanedellisestä tai loppunut kokonaan."
"Kansainvälisellä
tasolla Neuvostoliitto oli Leninin kuollessa hylkiö, jonka ainoa merkittävämpi ulkomainen tuki oli Saksa, sekin maahan lyöty, aseeton ja nöyryytetty maa."
"Se
Neuvostoliitto, joka 1930-luvulla pystyi luomaan valtavan varusteluteollisuuden ja lyömään sittemmin Hitlerin johtaman Saksan, oli Stalinin eikä Leninin luomus."
"Terrorin
hyödyntämisen perusideat Stalin oli omaksunut Leniniltä, mutta tuskin paljoa muuta, vaikka valtava propagandakoneisto valjastettiin muuta näyttämään."
"Kari Immonen on tutkinut yli viittäsataa Suomessa vuosina 1918 - 1939 suomeksi ilmestynyttä Neuvosto-Venäjää ja Neuvostoliittoa käsittelevää kirjaa ja kirjasta. Suurin osa niistä on "neuvostovastaisia". Neuvostopropagandaakin....kommunismia kuvataan myös venäläisen imperialismin uudeksi ilmiasuksi."
Lännessä osa ´älymystöstä´ kannatti 1930-luvulla Leninin ideologiaa, vaikka se olikin nähtävästikin Stalinin reaalisosialismissa jo kadonnut muualta kuin propagandasta.
Antikommunistin
leima ei 1950-luvulla vielä ketään Suomessa ilmeisestikään pelottanut ja Lännessäkin
NL:n sympatiseeraajat älymystön´piirissä lienevät vähentyneet.
Yöpakkaset 1958 ja Noottikriisi 1961 saivat poliittisenkin kentän vähitellen tottelemaan Kekkosen ohjausta, kirjoittaa Timo Vihavainen. "Ja se pelko, joka ohjasi lehdistöä, ei varsinaisesti ollut Neuvostoliiton, vaan Kekkosen pelkoa."
Taitekohdan
suhtautumisessa NL:oon T.Vihavainen kirjoittaa olleen 1960-luvun puolivälissä.
"Alettiin avoimesti tunnustaa, että omankin maamme historiassa oli ollut vakavia käsittelemättömiä asioita,...suomalaista yhteiskuntaa ja valtiota alettiin tulkita luokkataistelun ja luokkasorron näkökulmasta."
Talvisotakin sai tätä uutta taustaa vasten aivan uuden hahmon.
Suomen ´älymystö´ei ollut mukana 1930-luvulla, kun länsimaiden radikaalit ja muut edistykselliset piirit kilpaa ylistivät Stalinia. Nyt sen sijaan koko maan kulttuuri-ilmapiiri muuttui. NL:n ja sen historian ihailu tuli vallitsevaksi ja Suomen historian ja suomalaisen yhteiskunnan uudenlainen hahmottaminen alkoi monesta tuntua välttämättömältä.
Mussolini oli alkujaan ollut sosialisti, joten NL:ssa Italian uusi aate katsottiin ilmeisestikin "anti-bolsevismiksi", jolle jostain löytyi nimi fasismi. Ja Lännessä Mussolini näyttäisi muuttuneen pikimustaksi konnaksi vasta noin 1940 ?
Hitlerin
kansallissosialistinen työväenpuolue lienee sekin katsottu NL:ssa bolshevismin kilpailijaksi ideologisesti? Ja kansallissosialismin juutalaisvastaisuuden osasyynä lienee ollut se, että monet bolsevikkijohtajat olivat juutalaisia?
Pasifismi ei näytä sekään millään muotoa kuuluneen bolsevikkien, natsien ja fasistien kilpavarusteluun?
Veikko Palvo