Pro gradu: Metallille menetetyt. Suomalainen hevimusiikki Soundissa, Rumbassa ja Suosikissa 1980-luvulla

[Jyrki Ilva]

Seuraava Tampereen yliopistossa hyväksytty pro gradu on nyt luettavissa verkossa:

Tomi Gullsten: Metallille menetetyt. Suomalainen hevimusiikki Soundissa,
Rumbassa ja Suosikissa 1980-luvulla.
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, historia
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311211629

Opinnäytteen tiivistelmä:

"Pro gradu-tutkielman tarkoituksena on etsiä syitä siihen, miksi kotimaisen
hevimusiikin suosion suurempaa kasvua saatiin Suomessa odottaa aina
1980-luvun loppuun saakka huolimatta siitä, että varsinkin Iso-Britannian uuden
aallon heviorkesterit ja yhdysvaltalaiset speed-metalyhtyeet olivat maassa jo
aiemmin varsin suosittuja. Esimerkiksi punk-ilmiö oli aiemmin rantautunut
Suomeen käytännössä samaan aikaan muiden maiden kanssa ja nimenomaan
kotimaisin voimin toteutettuna. Varhaisen suomalaisen hevimusiikin
vaatimattomaan suosioon vaikuttaneita syitä tutkielmassa lähestytään
erittelemällä Suomen historiaan, kulttuuri-ilmapiiriin, -asenteisiin sekä
tuon ajan yhteiskunnalliseen tilanteeseen liittyviä tekijöitä, jotka mahdollisesti
vaikuttivat hevin kaltaisen populaarikulttuurillisen ilmiön suosioon. Näitä
tekijöitä myös verrataan Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen tilanteeseen.

Tutkimuksen lähdeaineistona toimivat pääasiassa 1980-luvulla Soundi-,
Rumba- ja Suosikki-lehdissä julkaistut suomalaista heviä käsittelevät
artikkelit, haastattelut ja levyarvostelut, joista diskurssianalyysiä soveltaen
pyritään löytämään, erottelemaan ja analysoimaan niissä esiintyviä ilmaisutapoja
ja tendenssejä, sekä niistä mahdollisesti välittyvää asenneilmapiiriä. Edellä
mainittuja tarkastellaan tutkielmassa sekä muusikoiden että toimittajien
kautta. Eriteltyjen diskurssien pohjalta rakennetaan eräänlainen juonirakenne
niistä asenteista ja asennemuutoksista, jotka tuon ajan kirjoituksista on
löydettävissä. Tuo juonirakenne yhdessä historiallisen ja kulttuurillisen
kehyksen kanssa mahdollistaa Suomen hevin suosioon vaikuttaneiden
erityispiirteiden erittelyn.

Tutkimuksen perusteella varhaisen suomalaisen hevin suosioon mahdollisesti
negatiivisesti vaikuttaneita tekijöitä oli useita. Hevimetallilla sen klassisessa
merkityksessä oli 1980-luvulle tultaessa äärimmäisen huono maine oikeastaan
kaikkialla, ei pelkästään Suomessa. Punk-villityksen jälkeisenä aikana se ei
yksinkertaisesti tuntunut tarjoavan minkäänlaista relevanttia sisältöä, vaan
sitä pidettiin tyhjänpäiväisenä, sisällöttömänä ja naiivina musiikkina. Siinä
missä raskaampi musiikillinen ilmaisu sai Britanniassa ja Yhdysvalloissa uusia
muotoja, luottivat varhaisimmat suomalaiset heviyhtyeet yhä perinteiseen
heviestetiikkaan, johon esimerkiksi mystiikka ja teatraalisuus liittyivät
oleellisesti. Kun esimerkiksi uuden aallon britannialaisyhtyeiden musiikki
nähtiin uudenlaisena protestina maailmalla päätään nostavaa konservatiivisuutta
vastaan, saatettiin klassinen hevi kaikessa muuttumattomuudessaan nähdä
jopa noiden arvojen ylläpitäjänä.

Toisaalta myös Suomen yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen ilmapiiri erosi
oleellisesti vertailukohtina olleista Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista.
1970-luvun lama kosketti toki Suomeakin, mutta sen vaikutukset jäivät
lopulta melko lyhytaikaisiksi. Vaikka vallalla olleet sosiaalipoliittiset periaatteet
joutuivat kritiikin kohteeksi myös täällä, ei hyvinvointivaltion perusteisiin
haluttu välttämättä puuttua. Yhteiskuntarakenne oli Suomessa jo lähtökohtaisesti
erilainen, ja esimerkiksi myöhäinen rakennemuutos oli ehkäissyt suurempien
sosiaalisten vastakohtien syntyä. 1980-luku oli täällä myös taloudellisesti
varsin hyvää aikaa, eikä thatcherismin ja reaganismin kaltaisilla uusliberalistisilla
suuntauksilla ollut Suomessa yhtä vahvaa kasvupohjaa. Näiden suuntausten
synnyttämä muutos yhteiskunnallisessa arvomaailmassa sekä niiden kasvattama
sosiaalinen eriarvoisuus antoi hevimusiikille Britanniassa ja Yhdysvalloissa
kontekstia ja sai sen tuntumaan merkitykselliseltä. Suomalaiselle hevimusiikille
ei siis välttämättä vielä 1980-luvun alkupuolella ollut yhteiskunnallista tilausta.

Huolimatta eräänlaisesta kulttuuriprotektionismista ja kulttuuri-imperialismin
pelosta, on kansainväliset nuoriso- ja alakulttuurit omaksuttu Suomessa
viimeistään 1960-luvulta lähtien suhteellisen nopeasti. Ne eivät kuitenkaan
ole siirtyneet tänne sellaisinaan, vaan saaneet aina myös kansallisia
ominaispiirteitä. 1970- ja 1980-lukujen taitteessa kansallisen ja ylikansallisen
nuorisokulttuurin välisen tasapainoilun voimasuhteet olivat tietyssä mielessä
varsin selkeät ja rock-kulttuurissa näyttää vallinneen eräänlainen suomalaisuuden
aika. Suomenkielisestä rock-musiikista oli 1970-luvun aikana tullut hyvin
suosittua, ja myös vuosikymmenen loppupuolella tänne rantautunut punk
oli ottanut ilmaisumuodokseen kotikielen. Punk myös hyödynsi tehokkaasti
suomalaisen populaarikulttuurin traditioita, ja se koettiinkin pian nimenomaan
kulttuurillisesti aitona suomalaisena musiikkisuuntauksena. Punkin tavallaan
jalostuttua suomirockiksi vuosikymmenten taitteessa, pysyi sen kulttuurillinen
omaleimaisuus silti selkeänä. Sanoitukset, melankolia, musiikillinen ilmaisu
- ne kaikki tuntuivat heijastelevan nimenomaan suomalaista kulttuuria,
identiteettiä ja maan kansalaisille ominaista mielenlaatua.

Koska ulkomaisten yhtyeiden ja nuorisokulttuurillisten virtausten näkyvyys oli
tarkastelluissa lehdissä kuitenkin koko 1980-luvun ajan suhteellisen suuri.
On mahdollista, että tällainen suomalaisuuden peräänkuuluttaminen ei niinkään
vaikuttanut ulkomaisten artistien suosioon, vaan koski nimenomaan kotimaisia
yhtyeitä. Niiltä edellytettiin siis jotain poikkeuksellista.

Suomen ensimmäiset heviyhtyeet perustettiin juuri 1970- ja 1980-lukujen
taitteessa - aikana, jolloin suomalaisen kulttuurikentän vastaanottavuus
klassisen hevin mystiselle kuvastolle oli erittäin heikko. Yhtyeiden sanoitukset
ammensivat traditionaalisesta heviestetiikasta, eivätkä käsitelleet
yhteiskunnallisia asioita, kuten esimerkiksi punk-musiikille oli ominaista.
Kaiken lisäksi niiden esiintymiskieli oli englanti. Ne eivät myöskään pyrkineet
hyödyntämään suomalaisen historian ja kulttuurin ominaispiirteitä, tai
omaksuneet muutenkaan kansallisia vaikutteita. Aineistosta käy varsin
selkeästi ilmi se, ettei suomalaisten uskottu löytävän varhaisesta kotimaisesta
hevistä minkäänlaista tarttumapintaa. Koska myöskään myöhemmin suosiota
saavuttaneet speed-metalliyhtyeet eivät varsinaisesti ammentaneet
suomalaisista juuristaan on mahdollista, että niiden suosion kasvu liittyy
ensisijaisesti muihin seikkoihin. Sen sijaan varhaisen hevin heikkoa suosiota
voi osittain selittää juuri kansallisten ominaispiirteiden puute. Saattaa olla,
että koska ne eivät kestäneet musiikillista vertailua ulkomaisiin kollegoihinsa,
niiltä olisi edellytetty jotain muuta sisältöä. Kun tällaista sisältöä ei ollut, eivät
ne yksinkertaisesti olleet tarpeeksi kiinnostavia. Niiltä puutui omaperäisyyttä ja
suomalaista hulluutta, joka myöhemmin auttoi monia kotimaisia heviyhtyeitä
erottumaan, vaikka ne eivät musiikillisesti olisivatkaan olleet oleellisesti
kansainvälisiä kollegoitaan parempia."