Samaa mieltä.MM kirjoitti:Pari kesää sitten tuli tv:stä Kaisa Korhosen taiteilijajuhlavuoden (50?) merkeissä KOM-teatterin ikivanha esitys kuningasseikkailu. Vähillä näyttelijöillä, olemattomalla lavastuksella ja lähes kaurismäkeläisellä replikoinnilla "höystettynä" se toimi, vaikka sävy oli kuningasmielisiä rienaava ja historiallinen totuus niin ja näin.
Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, ellei sitten vielä löydy uusia ja mullistavia lähteitä. Tutkijoiden ja romaanikirjailijoiden mielenkiinto tuohon historian vaiheeseen selittynee (yhä) odotettavissa olevalla julkisuudella ja taloudellisella tuloksella. - Muistelijathan ovat jo vähissä.Emma-Liisa kirjoitti:Romaanissa ihmiskuvauksen pitäisi olla etusijalla, mutta mitä jää mieleen Ylikankaan virolaisista vapaaehtoisista? Minä muistan vain, että Valpon "porvareihinkaan" ei heillä sodan jälkeen ollut luottamista.
Voi myös kysyä, miksi ihmeessä kaksi tarinaa (virolaiset ja päämaja) oli yhdistetty, kun niitä ei yhdistä mikään muu kuin sama aika. Petoksen teema ei yhdistäjäksi riitä.
Arvauskeni on, että Ylikangas ei muuten saanut tarpeeksi pitkää kirjaa, joten tilkettä piti saada.
Ei myö tiijetä. Syksyllähän Ohto Manninen, Pekka Visuri, kenraali Sutela ym. vakavasti otettavat historioitsijat olivat yhtä mieltä, että kesän 1944 sotatapahtumat ovat heikosti tutkittu johtuen postmannerheimilaisesta traumasta.historioija kirjoitti:Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, .
Rehellinen tunnustus selityksenä siihen, etteivät he ole vieläkään saaneet asiaa tutkituksi loppuun. Jospa totuus vapauttaa ja he jaksavat ryhtyä toimeen.MM kirjoitti:Ei myö tiijetä. Syksyllähän Ohto Manninen, Pekka Visuri, kenraali Sutela ym. vakavasti otettavat historioitsijat olivat yhtä mieltä, että kesän 1944 sotatapahtumat ovat heikosti tutkittu johtuen postmannerheimilaisesta traumasta.historioija kirjoitti:Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, .
Mitä vielä! Toisesta maailmansodasta on käsitelty vain tiettyjä puolia. Amerikkalainen näkökulma jyllää, johtuen Hollywoodin isosta koneiestosta.historioija kirjoitti: Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, ellei sitten vielä löydy uusia ja mullistavia lähteitä. Tutkijoiden ja romaanikirjailijoiden mielenkiinto tuohon historian vaiheeseen selittynee (yhä) odotettavissa olevalla julkisuudella ja taloudellisella tuloksella. - Muistelijathan ovat jo vähissä.
Mitä sieltä sitten on löytynyt? Ainahan puolia voi löytää tai olla löytävinään vaikka loputtomiin, mutta kysymys on ennen kaikkea taloudellisuudesta eli kuinka pieniä ja merkityksettömiä "puolia" kannattaa kovalla työllä etsiä ja löytää. Eiköhän kysymys ole toisenkin maailmansodan osalta jo pelkästä sanojen asettelusta ja tosiasioiden uudelleenjärjestelystä. Näitä puuhiahan voi tosiaan jatkaa loputtomiin.Emma-Liisa kirjoitti:Mitä vielä! Toisesta maailmansodasta on käsitelty vain tiettyjä puolia. Amerikkalainen näkökulma jyllää, johtuen Hollywoodin isosta koneiestosta.historioija kirjoitti: Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, ellei sitten vielä löydy uusia ja mullistavia lähteitä. Tutkijoiden ja romaanikirjailijoiden mielenkiinto tuohon historian vaiheeseen selittynee (yhä) odotettavissa olevalla julkisuudella ja taloudellisella tuloksella. - Muistelijathan ovat jo vähissä.
Ensimmäisestä maailmansodastakin löytyi uusia puolia, kun muistelijoiden sukupolvi kuoli pois ekäi enää tarvinnut sitoutua kansalliseen näkökulmaan.
Aloita vaikka lukemalla Niall Fergusonin Julma sota.historioija kirjoitti:Mitä sieltä sitten on löytynyt?Emma-Liisa kirjoitti: Ensimmäisestä maailmansodastakin löytyi uusia puolia, kun muistelijoiden sukupolvi kuoli pois ekäi enää tarvinnut sitoutua kansalliseen näkökulmaan.
Taitaa olla historiantutkijoilla se trauma. Kirjallisuudessa asiaa on kyllä käsitelty.MM kirjoitti:Ei myö tiijetä. Syksyllähän Ohto Manninen, Pekka Visuri, kenraali Sutela ym. vakavasti otettavat historioitsijat olivat yhtä mieltä, että kesän 1944 sotatapahtumat ovat heikosti tutkittu johtuen postmannerheimilaisesta traumasta.historioija kirjoitti:Kyllähän toinen maailmansota on taidettu kaluta jo loppuun, .
Meillä on ilmeisesti erilainen mittakaava siinä, mikä on suurta ja mikä pientä esimerkiksi maailmansodissa. Ja epäilemättä minun tietouteni historiantutkimuksen tilasta on epämääräinen, vaikka luenkin paljon historiallisia teoksia. Julman sodankin muistan joskus lukeneeni, mutta taisi olla sitä tavanomaista vanhan kertaamista toisin sanoin, koska en muista sisällöstä mitään erikoista.Emma-Liisa kirjoitti:Asia on ihan päinvastoin. Kyse on ninenomaan isoista asioista. Natsi-Saksankin kohdalla on viimeisten parinkymmenen vuoden kuluessa muuttunut. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kohdalla ei olla päästy kuin alkuun.historioija kirjoitti:Ainahan puolia voi löytää tai olla löytävinään vaikka loputtomiin, mutta kysymys on ennen kaikkea taloudellisuudesta eli kuinka pieniä ja merkityksettömiä "puolia" kannattaa kovalla työllä etsiä ja löytää. Eiköhän kysymys ole toisenkin maailmansodan osalta jo pelkästä sanojen asettelusta ja tosiasioiden uudelleenjärjestelystä. Näitä puuhiahan voi tosiaan jatkaa loputtomiin.Emma-Liisa kirjoitti:
Aloita vaikka lukemalla Niall Fergusonin Julma sota.
Mitään aihetta ei voida käsitellä edes kohtuullisen objektiivisesti niin kauan kuin toimijat ovart elossa tai ainakin vaikutusvaltaisissa
asemissa. Puhumattakaan kansallisen näkökulman aiheuttamasta vääristelystä.
Erkki Tuomioja kirjoittaa "Heikki Ylikankaan olevan ehkä tietoisesti historioitsijoistamme polemiikkihakuisimman."Tapio Onnela kirjoitti:
Perusteena leimoilleen Tuomioja käyttää tutkimuksiani ”Romahtaako rintama” (2007) ja ”Yhden miehen jatkosota” (2009). Näistä jälkimmäinen käsitti vastauksen kuuden henkilön edelliselle laatimaan vastakirjaan ”Teloitettu totuus – kesä 1944”. Tuomioja asettuu korostetusti kriitikoitteni kannalle, tuomitsee tutkimukseni kevyen luokan tuotoksina.
Ilman romaanikirjailija Väinö Linnaa, tietokirjailija Elina Sanaa ja ulkomaisia tutkijoita Leonard Charles Lundinia, Anthony F. Uptonia ja Hans Peter Krosbyä suomalaiset historioitsijat tuskin olisivat silloisista käsityksistä aikoihin luopuneet.
Niin että tiedä häntä sitten, kuka kenenkin totuuden teloitti, voisi maallikkona aprikoida.Hiljattain jatkosodan ratkaisuvaiheista kirjan "Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat" julkaissut valtiotieteen tohtori Pekka Visuri pitää täysin mahdollisena sitä, että teloitettuja karkureita olisi haudattu kotikonnuilleen rintamalla kaatuneina.
- Se on ilman muuta mahdollista. Tiedettiin myös tapauksia, joissa joku ampui itsensä, mutta papereihin tapaus merkittiin "taistelussa kaatuneena", Visuri kertaa