Emma-Liisa kirjoitti:Uuno Kailaan runo ei tietenkään kuvasta 1800-luvun nationalismia, koska se on kirjoitettu 30-luvun alussa. Se liittyy kulakkien karkotuikseen Inkerinmaalla, ja muutenkin säe "siel ovat orjuus ja pakkotyö" oli kirjaimellisesti totta. Suur-Suomeen runo ei liity lainkaan, vaan on puolustuksellinen
Jaa-a, mahtavatko näin hienojakoiset eronteot puolustuksellisuudesta ja hyökkäyksellisyydesttä todellisuudessa "etustaa mitään"? Asioita kun voidaan koplata niin monella tavalla, näinkin:
Ajatus Itä-Karjalasta Suomen
irredentana (siis tietenkin avarassa, henkisessä mielessä) syntyi tunnetusti jo 1800-luvulla (esim. Hannes Sihvo,
Karjalan kuva).
Derek Fewster tyypittää nationalismitutkimuksessaan
Visions of Past Glory Kailaan runon ("famous anti-Russian poem") kuuluvaksi
Kumpujen yöstä -tematiikkaan ("
Mut isät harmaat haudoistaan aaveratsuilla ajaa; karhunkeihäitä kourissaan syöksyvät kohti rajaa.").
Matti Klinge (
Vihan veljistä valtiososialismiin) toteaa Kailaan runon ydinsisällöksi vuoden 1918 jälkeisessä ajassa yleisen ajatuksen seisomisesta yksin itää vastaan "Suomen historiallisena tehtävänä". Mutta Klinge jatkaa: "Avoin taistelu Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. - - Suur-Suomen toteuttamisen katsottiin kuitenkin tulevan ajankohtaiseksi yleismaailmallisen selkkauksen tai Neuvostoliiton muun ahdinkotilan yhteydessä, joten siihen voitiin toistaiseksi valmistautua vain kokoamalla kansaa aatteen ympärille."
No, odotus päättyikin aikanaan, 29. kesäkuuta 1941, käskyyn "
Seuratkaa minua vielä viimeinen kerta":
"
Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan."