Emma-Liisa kirjoitti:Ei kyse ole puolustuksesta vaan selityksesta. Ylikangas nimenomaan sanoo, etta virheet ja erehdykset nahdaan vasta jalkikateen, joten niiden arvosteleminen on hedelmatonta, ja etta jotta olisi voitu tehda toisin, Suomen johtajien ja koko kansan olisi pitanyt olla kokonaan erilaisia.
Yhta hyvin voitaisiin sanoa, etta aloittamalla sota 1938 olisi saastetty miljoonia uhreja. Mutta Chamberlain ei olisi voinut aloittaa sotaa 1938 siinakaan tapauksessa, etta olisi itse halunnut, koska Englannin yleinen mielipide oli sita vastaan. Jos kuitenkin nain olisi onnistuttu tekemaan, ei noista uhreista tiedettaisi mitaan, vaan jalkimaailma olisi tuominnut imperialistisen Englannin, joka ei antanut saksalaisten yhdistya.
”Yhtä hyvin" voitasiin sanoa.. yhtä hyvin kuin mitä? - Suo anteeksi, en ymmmärrä mihin sanat ”yhtä hyvin” viittaavat.
Nähdäkseni puutut vastuukysymyksen osalta filosofiassa determinismin ja vapaan tahdon sekä vastuun nimillä tunnettuun laajaan probleemaan. Jos on niin ettei Chamberlain voinut [jotain] vuonna 1938, hän ei ole tietenkään vastuussa siitä, ettei hän tehnyt sitä, sillä on selvää, ettei kukaan voi olla vastuussa siitä, mille hän ei voi mitään. Eikä Chamberlain voinut, koska kansa oli sitä mieltä, mitä oli. Kansa ei voinut tietenkään olla toista mieltä kun mitä se oli, koska sanomalehdet kirjoittivat, mitä kirjoittivat. Sanomalehdet kirjoittivat mitä kirjoittivat, koska lukijat olivat kiinnostuneita siitä mistä olivat kiinnostuneita ja tiedonsaaminen ja -hankinta oli sitä, mitä se oli. Eichmann ei puolestaan voinut muuta kuin totella määräyksiä. Göring ei voinut mitään, koska jos hän olisi asettunut vastustamaan Hitleriä olisi seurauksena ollut teloitus, eikä (toivottu) juutalaisten säästyminen (jos siitä olisi kyse). Hitlerkään ei voinut, koska jos hän olisi vastustanut olisivat kaikki muut natsijohtajat kääntyneet häntä vastaan ja pitäneet häntä mielipuolena ja petturina ja ammuttaneet hänet. Stalinkin oli väistämättömän kohtalon edessä. Hänen tekemisensä oli Natsi-Saksan pakottamaa. Kukaan ei siis ole voinut millekään mitään milloinkaan. Kaikki on ennakolta määrättyä ja tapahtuu väistämättä eikä kukaan ole vastuussa tekemisistään, koska niille ei kukaan voi mitään. Klassisessa fysiikassa on ihanteellisesti niin että jos kivi päästetään putoamaan määräkohdasta määräolosuhteissa, voidaan se kohta ja se hetki, jolloin se törmää maanpintaan laskea ja ennakoida täysin eksaktisti. Kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaan ennalta määrätysti, väistämättä ja välttämättä..
Klassinen ongelma (antiikin kreikkalasten filosofien muotoilemana) kuuluu
”Jo tänään on totta, että huomenna tapahtuu meritaistelu.” Onko se, mitä huomenna tapahtuu, siis totta jo tänään?
Katso esim. erittäin mielenkiintoinen helppotajuinen yleisesitys vapaasta tahdosta, determinismistä ja vastuusta: Paul Newall, Free Will and Determinism (2005), löytyy osoitteesta
http://www.galilean-library.org/int13.html . Ongelmavyyhti on aivan liian laaja käsiteltäväksi tällä foorumilla. Siitä on kirjoitettu varmaan hyllykilometrejä pohdintoja. .
Menemättä problematiikkaan syvemmälle totean, etten anna synninpäästöä kansakunnan johtajille noudatetusta politiikasta elleivät ne ole selvästi osoittaneet tehneensä kaiken voitavansa jotta toisenlaista politiikkaa olisi harjoitettu. Vastuullinen kippari ei, kuten sanoin, suostu ajamaan laivaa varmaan tuhoon. Hallitus ei yrittänytkään. Sinun esittämäsi väite on siten todistamaton oma teoriasi, ja, luulisin, lisäksi virheellinen.
Ylikankaan kuvaama tapaus on kuten totesin, hiukan erilainen. Siihen on vaikuttanut (myös) Kremlin laiminlyönti esittää uhkavaatimus joka tapahtuu Ylikankaan mukaan koska Kreml oli omassa propagandassaan toitottanut ettei NL ota "vaaksaakaan vierasta maata" ja Kreml oli siksi oman propagandansa vanki. Ylikankaan mukaan tämä johti myös Terijoen nukkehallituksen perustamiseen. Oleellista Terijoen hallituksen julistuksessa 1.12.39 ei olisi sen populistinen alkui: ”Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.”. Oleellista julistuksessa olisi julistuksen keskelle sijoitettu (piilotettu?) pyyntö ”veljellisestä avusta”:
"Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsuu Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin."
Tämä olisi selitys muuten käsittämättömäksi jäävälle koko Terijoen hallitukselle, jonka ainoaksi hallitustoimeksi julistuksen lisäksi jäi Stalinin onnitteleminen tämän 60-vuotispäivänä (mutta joka varmaankin olisi saanut töitä, jos NL:n hyökkäys olisi edennyt NL:n arvioimalla tavalla).
Lisäksi Ylikangas huomauttaa vielä siitä, että Mainilan laukaukset piti olla selvä merkki - kun uhkavaatimusta ei voitu esittää, mutta Suomen hallitus vain ummisti silmänsä ja tukki korvansa epämiellyttävältä totuudelta (Heikki Ylikangas: "Käännekohdat Suomen historiassa, WSOY 1986, s. 189 ss).