Ukraina

[Tapio Onnela]

HS:n toimittaja Heikki Aittokoski lainasi eilisessä blogikirjoituksessaan uutista jossa kerrottiin Krimin liittämisestä Ukrainaan vuonna 1954:

Heikki Aittokoski: Näin HS uutisoi Krimin siirron vuonna 1954 (HS, 4.3.2014)

”MOSKOVA. 27.2 (STT–AFP-Reuter) Aikaisemmin varsinaiseen Venäjään kuulunut Krimin niemimaa on liitetty Ukrainan tasavaltaan, ilmoittaa virallinen uutistoimisto Tass. Rajojen muuttamista koskeva päätös tehtiin helmikuun 19 pnä kokouksessa, jossa puhetta johti Neuvostoliiton presidentti, marsalkka Voroshilov. Rajojen siirtoa perustellaan sillä, että Krimillä on monia taloudellisia ja sivistyksellisiä yhdyssiteitä Ukrainaan. Pitämässään puheessa Voroshilov sanoi tapahtuman olevan ainutlaatuisen historiassa ja ettei mitään vastaavaa olisi koskaan voinut tapahtua kapitalistisen järjestelmän vallitessa, sillä tämä [kapitalistinen järjestelmä] tekee hallitukset taipuvammiksi valloittamiseen kuin luopumiseen vapaaehtoisesti jostakin alueesta.”

[historioija]

Neuvostoliiton sisäiset olo- ja valtasuhteet olivat sellaiset, että tuo Krimin siirto lienee rinnastettava niihin valtioiden sisäisten hallintorajojen siirtoihin, joita kapitalistisissakin maissa on aina ja tiheään tapahtunut. Suomessakin valtio on pystynyt vapaasti järjestelemään läänien rajoja ja lopulta poistamaan ne kokonaan.

Todellisten valtioiden väliset rajat ovat siirtyneet lähes poikkeuksetta vain sodissa ja niiden rauhanteoissa ja joskus väkivallan uhalla (Romania 1940 ym.). Pakottamiseen on luettava myös ne yliherrojen suorittamat rajamuutokset, joita mm. toisen maailmansodan Euroopassa tapahtui.

Lieneeköhän Venäjällä tai Ukrainassa tieteellisesti tutkittu tuon kyseisen vuoden 1954 muutoksen taustoja ja motiiveja?

[jsn]

Krimin liittämistä Ukrainaan voisi tarkastella lyhyellä aikavälillä myös jonkinlaisena "suojasään" kokeiluna tai liennytyksen signaalina. Ukrainahan oli YK:n jäsen. Tämä ei silti vielä ole koko tarina.

Pari vuotta myöhemmin Suomelle palautettiin Porkkalan 99 vuodeksi otettu vuokra-alue ja tehtiin Itävallan valtiosopimus, joka lopetti miehityksen.

Muodollinen peruste liittämiselle vuonna 1954 oli Moskovan tsaarin ja puolalaisia vastaan kapinoineen kasakkahetmani Bogdan Hmelnitskin solmiman Perejaslavin sopimuksen 300-vuotisjuhla. Tästä laskettiin Venäjän ja Ukrainan yhdistymisen alkaneen vaikka koko Ukrainan alueen valtiollista yhdistymistä ei vielä tuolloin tapahtunutkaan, vaan se oli pikemminkin "jälleenyhdistymisen" eli ukrainalaisalueiden liittämisen Puolalta (ja lopulta Puolan) Venäjään alkupiste.

Sosialistisen ideologian kanssa liitostempauksella oli hyvin vähän tekemistä ellei sitten katsota sitä niin, että rajoilla ei ole sosialismissa merkitystä.

Mutta muodollinen historiallinen perustekin oli peräti outo. Itse asiassa Krimiä ei liitetty Venäjään ensinkään vuonna 1654. Se ei koskaan kuulunut Puolaan, vaan oli Turkin alaisuudessa ja liitettiin Venäjään lopullisesti vasta vuonna 1783. Aluksi Krimin tataarihallinto oli hyvin autonominen.

Niinpä liitostapahtumalla voisi olla liityntäpinta Neuvostoliiton ja Turkin suhteisiin 1950-luvulla eli suojasäässä pysytään.

Vakiintuneen arvion mukaan Hrutshev olisi halunnut liitoksella vain rauhoittaa ukrainalaisia, jotka olivat joutuneet kärsimään Stalinin aikana (mm. nälänhätä 1930-luvulla) eli antaa signaali siitä, että Stalinin aika olisi lopullisesti ohi.

On myös katsottu, että Hrutshev tahtoi vain saada ukrainalaiset tiiviimmin mukaan sodassa tuhotun ja autioituneen Krimin jälleenrakennukseen, jonka alkuperäinen tataariväestö oli karkotettu. (Subtelny, Orest, Ukraine: A History. 1988, 499-506)

Harmi että nykypäivän "huippujournalistit" eivät vaivaudu tutkimaan asioita tämän enempää vaikka tietoa löytyisi helposti.

[Tapio Onnela]

Iltasanomissa uutisoitiin, että Putinin mielestä Ukrainan irtautuminen Neuvostoliitosta oli laiton:

- Tämän teeman yhteydessä Putin nosti esille seikan, jonka mukaan Ukrainan itsenäisyysjulistus ei vastannut täysin niitä neuvostonormeja, joiden mukaan Neuvostoliitosta saattoi irrottautua. Tällainen kanta siis (hänellä), Dzhemilev sanoi Forbes-lehden Ukrainan-painoksen mukaan.

Jos Putin on tätä mieltä Ukrainasta, hänellä on mitä todennäköisimmin sama kanta myös kaikkien muiden neuvostotasavaltojen itsenäistymiseen, sillä mikään niistä ei tapahtunut täysin ”neuvostonormien mukaan”.

Ukraina julistautui itsenäiseksi elokuussa 1991 Gennadi Janajevin juntan epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, ja joulukuussa 1991 itsenäisyys hyväksyttiin Ukrainan kansanäänestyksessä. Suuren ja tärkeän neuvostotasavallan irrottautumispäätös vaikutti ratkaisevasti myös koko Neuvostoliiton hajoamiseen, mitä Putin on sittemmin kutsunut viime vuosisadan pahimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi.

Putin: "Ukraina irrottautui laittomasti Neuvostoliitosta" (IS, 13.3.2014)

[jsn]

Iltasanomissa uutisoitiin, että Putinin mielestä Ukrainan irtautuminen Neuvostoliitosta oli laiton

Ilmeisesti Venäjällä ei ole koskaan ollut voimassa Neuvostoliiton perustuslaki vaan sillä on oma. Mutta se voidaan kaiketi palauttaa. Silloin myös Putinin oma presidenttiys on laiton ja Gorbatshov on edelleen istuva presidentti. Duumakin on laiton, joten liittymisprosessia ei voi toteuttaa tältäkään osin.

[Heikki Jansson]

Iltasanomissa uutisoitiin, että Putinin mielestä Ukrainan irtautuminen Neuvostoliitosta oli laiton

Ilmeisesti Venäjällä ei ole koskaan ollut voimassa Neuvostoliiton perustuslaki vaan sillä on oma. Mutta se voidaan kaiketi palauttaa. Silloin myös Putinin oma presidenttiys on laiton ja Gorbatshov on edelleen istuva presidentti. Duumakin on laiton, joten liittymisprosessia ei voi toteuttaa tältäkään osin.

*****
Ylläpito poisti kommentista henkilökohtaisen naljailun. Voisitko Heikki Jansson pysytellä asiassa ja jättää nokittelun pois.
*****

Vakavammin ottaen kansainvälisen oikeuden - jota nimim. jsn käyttää tapansa mukaan lähteitä pakoilevaan politikoimiseen - suhtautuu ilmeisesti juuri niin kuin arvelin Ukrainan tapauksiin ainakin Suomen ehkä kansainvälisesti tunnetuimman asiantuntijan, Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorin Matti Koskenniemen käsitysten mukaan. Koskenniemeä haastateltiin Radio Suomen lähetyksessä. Ks. tämän haastattelu Prof.: Krimin kansanäänestys ei ole kansainvälisen oikeuden vastainen](vahv. alla HJ)

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi tyrmää länsimaiden väitteet, joiden mukaan Krimillä sunnuntaina järjestettävä kansanäänestys olisi kansainvälisen oikeuden vastainen. Koskenniemi nostaa esille kansainvälisen tuomioistuimen kannanoton Kosovon itsenäisyysjulistuksen laillisuuteen. Tuomioistuimen kanta oli, ettei kansainvälinen oikeus ota kantaa kansanäänestyksiin.

– Se ei ole sen paremmin laillinen kuin laitonkaan. Tämä sama näkökohta soveltuu Krimin kansanäänestykseen, Koskenniemi kertoo Ylen Radio 1:n Ykkösaamussa.

Koskenniemen mukaan kansainväliseen oikeuteen vetoamisella tehdään politiikkaa.

Sen sijaan Ukrainan perustuslain näkökulmasta kansanäänestys Krimin niemimaan liittymisestä Venäjään on varmasti laiton.

Koskenniemi on länsimaiden kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta. Tässä ei professorin mukaan ole tulkinnan varaa.

– Tältä osin tilanne on aivan selvä. YK:n peruskirjan peruspilarina on voimankäytön ja voimankäytöllä uhkaamisen kielto ja tässähän Venäjä on uhannut Ukrainaa voimankäytöllä, Koskenniemi sanoo.

Venäjä on perustellut puuttumistaan Ukrainan tilanteeseen sillä, että se on oikeutettu puolustamaan venäläistausta väestöä Venäjän rajojen ulkopuolella. Tämä perustelu ei Koskenniemen mukaan perustu ainakaan kansainväliseen oikeuteen. Koskenniemi muistuttaa, että samoilla perusteluilla toisen maailmansodan jälkeen Etelä- ja Väli-Amerikan valtioiden asioihin puuttuneen Yhdysvaltain toimet tuomittiin yksimielisesti kansainvälisen yhteisön toimesta.

Koskenniemen mukaan nyt on tärkeintä päästä neuvottelemaan väkivallaton ratkaisu Krimin tilanteeseen. Todennäköisimpänä ratkaisuna Koskenniemi pitää Krimin liittymistä jollakin tavalla Venäjän yhteyteen.

Koskenniemen kanta tukee siis selvästikin sitä kantaa jonka esitin aiemmin. Minusta on syytä huomauttaa, että niissä vastaavissa tapauksissa, joissa esim. Yhdysvallat on rikkonut kansainvälistä oikeutta, on myös kansainvälinen yhteisö reagoinut voimakkaasti. Koskenniemi mainitsi esimerkkinä USA:n invaasion Grenadaan vuonna 1983, jolloin USA:n toimet tuomittiin kansainvälisen oikeuden vastaisina.

Nähdäkseni kansainvälisen oikeus tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän toimet sikäli kuin se on uhannut Ukrainaa voimankäytöllä. Kaavailtuun kansanäänestykseen kansainvälinen oikeus ei sen sijaan ota kantaa; se on Ukrainan sisäisen laintulkinnan asia.

Tiedossani ei ole miten kansainvälinen oikeus suhtautuu siihen, että Ukrainan nykyinen johto perustaa legitimiteettinsä kansanvaltaisesti valitun johdon syrjäyttämiseen pienen ryhmän toimesta voimankäytöllä. Etyj:n varapresidentti Ilkka Kanerva (kok.) radion haastattelussa totesi helmikuun lopulla että Ukrainan - silloin vasta uhkaavan tilanteen - ratkaisuun on nimenomaan Etyj sopiva elin koska siihen osallistuu myös Venäjä. Kanervan näkemyksen mukaan ratkaisu jossa ei oteta huomioon Venäjän näkemyksiä ei ollut ajateltavissa. Sitten nk. EuroMaidan-ryhmä ratkaisi tilanteen ja ”käveli” Venäjän yli. Seuraukset näemme. Venäjä ei ole kaihtanut edes kansainvälisen oikeuden rikkomista suojellessaan etujaan Ukrainassa ja Krimillä sekä ottanut näin ”oikeuden” omiin käsiinsä kansainvälisen oikeuden vastaisilla toimilla.

Tämänkaltaisen kokonaiskuva välittyi ainakin minulle professori Koskenniemen haastattelusta.

Semmottii...

[jsn]

Vakavammin ottaen kansainvälisen oikeuden - jota nimim. jsn käyttää tapansa mukaan lähteitä pakoilevaan politikoimiseen - suhtautuu ilmeisesti juuri niin kuin arvelin Ukrainan tapauksiin ainakin Suomen ehkä kansainvälisesti tunnetuimman asiantuntijan, Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorin Matti Koskenniemen käsitysten mukaan.

Olet käsittänyt väärin. En ole puhunut kansainvälisestä oikeudesta yhtään mitään. Ei kansanäänestys tietenkään ole kansainvälistä oikeutta, kuten jo aiemmin olen todennut.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Professori+ve ... -art-new-1

HS:n sivuilla venäläinen historian professori Andrei Zubov toteaa vakuuttavasti, kuinka ensin Putinin aikeena oli nimenomaan romahduttaa Ukrainan uusi hallinto ja siirtää koko maa takaisin Venäjän valtapiiriin. Krim miehitettiin nimenomaan tässä tarkoituksessa. Kun tavoite meni pieleen, Ukraina piti jakaa kahtia. Kun tämäkin meni pieleen itäukrainalaisten ja kansainvälisen vastustuksen takia, käteen jäi vain Krimin niemimaa ja vasta nyt propaganda sen liittämiseksi saattoi alkaa. Tätä Zubov kutsuu "säälittäväksi vaihtoehdoksi". Jos Krimkin jää saamatta, lopputulos on Putinille täydellinen ja nöyryyttävä tappio, joka sai alkunsa jokseenkin täydellisestä virhearviosta.

Zubov vertaa Putinin hallintoa mieluiten Mussoliniin, koska totalitaarinen ote on pehmeämpi. Professori on toistaiseksi saanut pitää työpaikkansa, vaikka hänet oltiin jo erottamassa. Kun sadat opiskelijat osoittivat mieltään, irtisanomista ei toteutettu.

[Emma-Liisa]

HS:n sivuilla venäläinen historian professori Andrei Zubov toteaa vakuuttavasti, kuinka ensin Putinin aikeena oli nimenomaan romahduttaa Ukrainan uusi hallinto ja siirtää koko maa takaisin Venäjän valtapiiriin. Krim miehitettiin nimenomaan tässä tarkoituksessa. Kun tavoite meni pieleen, Ukraina piti jakaa kahtia. Kun tämäkin meni pieleen itäukrainalaisten ja kansainvälisen vastustuksen takia, käteen jäi vain Krimin niemimaa ja vasta nyt propaganda sen liittämiseksi saattoi alkaa. Tätä Zubov kutsuu "säälittäväksi vaihtoehdoksi". Jos Krimkin jää saamatta, lopputulos on Putinille täydellinen ja nöyryyttävä tappio, joka sai alkunsa jokseenkin täydellisestä virhearviosta.

"Arvelee" olisi parempi ilmaisu kuin "toteaa vakuuttavasti". Tuskin Putin on aikeitaan Zyboville paljastanut.

Täytyy muistaa Venäjän ikiaikainen ongelma eli pyrkimys merelle. Tältä kannalta Sevastopolin tukikohdan turvaamisella lienee kriisissä melkoisen ratkaiseva merkitys.

[nylander]

Kaikenlaisen historiansa unohtaneen tai siitä piitaamattoman suomalaisenkin alinomaa yltyvän kalistelun keskeltä kuuluu yksinäinen ääni, joka kuuluu professori Matti Klingelle (HS 14.3.2014):

On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii korjaamaan 1990-luvun alun heikkoudentilansa menetyksiä: historia, sotilaalliset tukikohdat ja Venäjän kirjallisuus ja taide tekevät Krimin Venäjälle sekä tärkeäksi että emotionaalisesti omaksi. Suomen ei tule puuttua Ukrainan asiaan ollenkaan, sillä perusteltua totuutta ei ole. Tilanteesta tuskin voidaan päästä jakamatta maata autonomisiin alueisiin.

Lukijan mieleen nousee assosiaatio pääministeri Paasikiven iltsenäisyyspäivänä 1944 Messuhallissa pitämään puheeseen, jota joskus sanottiin jopa tärkeimmäksi Suomessa koskaan pidetyksi puheeksi. (Ajan merkki ajallaan muuten on, että Minervan 2009 julkaisemasta, Pekka Tuomikosken toimittamasta kokelmasta Kansalaiset! Suomen tasavallan presidenttien merkittävimmät puheet 1917 - 2009 mainitsemani Paasikiven "Laakson pohjasta"-puhe on kokonaan jätetty pois; sen tilalla on Paasikiven pitämättä jäänyt radiopuhe 25.10.1941 Leningradin valtauksen kunniaksi! Erittäin karakteristinen valinta myös mainisemaani kustannusliikettä ajatellen.)

[JariL]

On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii korjaamaan 1990-luvun alun heikkoudentilansa menetyksiä: historia, sotilaalliset tukikohdat ja Venäjän kirjallisuus ja taide tekevät Krimin Venäjälle sekä tärkeäksi että emotionaalisesti omaksi. Suomen ei tule puuttua Ukrainan asiaan ollenkaan, sillä perusteltua totuutta ei ole. Tilanteesta tuskin voidaan päästä jakamatta maata autonomisiin alueisiin.

Ja taas täydellinen ohilaukaus. Tässä kiistassa ei ole kyse siitä kuuluuko Krim Venäjään vai Ukrainaan vai muodostaako se itsenäisen valtion. Kysymys on siitä minkälaisen prosessin seurauksena muutos tapahtuu. Jos kansainvälinen yhteisö hyväksyy sen, että Venäjä voi sotilaallista voimaa käyttäen miehittää Krimin ja sen jälkeen järjestää siellä kansanännestyksen alueen liittämisestä itseensä, niin millään muulla kuin sotilaallisella voimalla ei enää jatkossa ole merkitystä maiden välisissä suhteissa. Tämäkö on se maailma jossa Klinge haluaa elää? Se voi tietysti olla maailma jossa me joudumme elämään mutta se ei ole aivan sama asia.

Venäjän YK suurlähettliäs esitti koko joukon esimerkkejä kansanäänestyksistä jotka on joko järjestetty tai ollaan järjestämässä jonkin alueen eroamiseksi emämaastaan (tai sen osoittamiseksi että eroa ei haluta kuten esimerkiksi Falklandin tapauksessa). Mikäli listan oikein aamulla kuulin, yhdessäkään näissä tapauksista äänestyksen kohteena olevaa aluetta ei ollut miehitetty äänestyksen tapahtuessa ja myös se valtio, josta alue eroaisi hyväksyi esimerkkitapauksissa kansanäänestyksen järjestämisen. Nämä ehdot eivät toteudu Krimillä.

[jsn]

"Arvelee" olisi parempi ilmaisu kuin "toteaa vakuuttavasti". Tuskin Putin on aikeitaan Zyboville paljastanut.

Putinin aikeista meillä ei tule olemaan tietoa moneen vuosikymmeneen ja ei kenties koskaan, jos tuloksena on laajamittainen ydinsota. Sen pohjalta mitä asioita Venäjä on korostanut koko Ukrainan kriisin eri vaiheissa, professorin lausuma vaikuttaa aivan pätevältä. Ei Venäjä halunnut Krimiä ennen kuin sitten kun ei enää saanut pidettyä Janykovitsia vallassa tai palautetuksi.

Krimin valtauksesta tällä tavoin on todennäköisesti ollut valmis suunnitelma olemassa, joka on hätäpäissään kaivettu esiin pohtimatta kokonaistilannetta. Sen verran huonosti se tuntuu siihen sopivan.

On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii korjaamaan 1990-luvun alun heikkoudentilansa menetyksiä: historia, sotilaalliset tukikohdat ja Venäjän kirjallisuus ja taide tekevät Krimin Venäjälle sekä tärkeäksi että emotionaalisesti omaksi.

Ensimmäinen perustelu on ymmärrettävä, jälkimmäinen osa siitä on kutakuinkin täyttä roskaa. Toisaalta pelkällä Krimillä Venäjän turvallisuustilanne ei kovin merkittävästi kohene suuntaan jos toiseenkaan. Ratkaisevaa on, kuinka tosissaan ja millä hinnalla venäläiset haluavat tällaista kansainvälisen arvovallan palauttamista. Lopputulos voi olla päinvastainen. Ruplan kurssia ei saada nousuun ohjuksilla.

[Emma-Liisa]

On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii korjaamaan 1990-luvun alun heikkoudentilansa menetyksiä: historia, sotilaalliset tukikohdat ja Venäjän kirjallisuus ja taide tekevät Krimin Venäjälle sekä tärkeäksi että emotionaalisesti omaksi.

Ensimmäinen perustelu on ymmärrettävä, jälkimmäinen osa siitä on kutakuinkin täyttä roskaa. Toisaalta pelkällä Krimillä Venäjän turvallisuustilanne ei kovin merkittävästi kohene suuntaan jos toiseenkaan.

Mielestäni Sevastopolin tukikohta kyllä on perusteltu sotilaallinen syy muistaen Venäjän perinteisen pyrkimyksen merelle.

Sen sijaan historialla voi oikeuttaa mitä tahansa, mutta "Venäjän kirjallisuus ja taide" on perusteena samaa tasoa, kuin että Suomi vaatisi Kannasta takaisin "Suomen kirjallisuuteen ja taiteeseen" vedoten.

Kummallista kyllä, Klingen listasta puuttuu venäläisten osuus Krimillä.

[jsn]

Mielestäni Sevastopolin tukikohta kyllä on perusteltu sotilaallinen syy muistaen Venäjän perinteisen pyrkimyksen merelle.

Tämä "perinteinen pyrkimys" on tuttu mantra historian tai politiikan alan kirjallisuudesta kuin myös astetta keveämmästä tekstiavaruudesta. Harvemmin mantraa kuitenkaan analysoidaan yhtään tarkemmin. Se edustaa samaa hutkimisen tasoa kuin usein esitetty väite siitä, että "ainahan Balkanilla on sodittu" tai että "serbit ovat venäläisten historiallisia liittolaisia" tai vaikkapa Klingen tuore toteamus Krimin ja Venäjän kirjallisuudella ja taiteella sinetöidystä yhteydestä.

Venäjälle Sevastopolin laivastotukikohta on varmasti tärkeä, mutta silti hankaluuksiltaan samaa luokkaa kuin tukikohta Syyriassa, josta kai on selvästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Venäjä kykenee hallitsemaan Mustaamerta vain jos saa haltuunsa Turkin salmet (tuttu mantra historiasta tämäkin). Niitä se tuskin saa. Kuka Venäjää tosiasiassa Mustaltamereltä uhkaa?

[Trilisser]

....sen tilalla on Paasikiven pitämättä jäänyt radiopuhe 25.10.1941 Leningradin valtauksen kunniaksi! Erittäin karakteristinen valinta myös mainisemaani kustannusliikettä ajatellen.)

Mikä "karakteristinen"? Ilmeisesti vihjailet Minervan kustantaneen mm. verivihollisesi Mikko Uolan teoksia, mutta miten viholliskuvaasi sopii, että sama kustantaja on myös kustantanut venäläisen Bair Irintshejevin kirjoja?

[Trilisser]

...niin millään muulla kuin sotilaallisella voimalla ei enää jatkossa ole merkitystä maiden välisissä suhteissa. Tämäkö on se maailma jossa Klinge haluaa elää? Se voi tietysti olla maailma jossa me joudumme elämään mutta se ei ole aivan sama asia.

Niin, on valtio nimeltä USA, joka toimii nimenomaan em. hengessä, ja jonka toimia en muista JariL:n arvostelleen samassa kaksinaismoralismin hengessä.

Ylipäätään Ukrainan tilanteen kommentointi lähentelee yleensä tragikoomista. Ulkoministeri Kerry sanoo Venäjän käyttävän "viime vuosisadan" menetelmiä. No, minkä vuosisadan menetelmiin kuuluu esim. tappajaryhmän lähettäminen toiseen suvereeniin valtioon? Tai jatkuva toisen suveerenin valtion alueella tapahtuva siviilien tappaminen lennokeilla?