Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen kommentoi avioliittolainsäädäntöön liittyvää keskustelua
Turun Sanomissa 7.3.2014. Vainio-Korhonen muistuttaa aiheellisesti siitä miten lyhyt monien mielestä ikiaikaiseksi perinteeksi mielletty käytäntö Suomessakin on:
Suomessa keskustellaan tällä hetkellä kiivaasti avioliittolainsäädännöstä. Monet pohjustavat väitteitään historialla ja kristillisellä perinteellä. Harva kuitenkaan tietää, että kirkollinen vihkiminen määrättiin vasta vuonna 1734 suomalaisen avioliiton pakolliseksi sinetiksi.
Vainio-Korhonen muistuttaa, että kyseessä on ollut alkujaan maallinen naittamistoimi:
Vihkiminen on uudempi lisä, jota kirkko yritti juurruttaa yleiseksi käytännöksi keskiajalta lähtien. Juridisesti se ei ollut kuitenkaan pakollinen ennen 1734 säädettyä yleisvaltakunnallista lakia. Avioelämän ilman häitä aloittanutta paria voitiin keskiajan lopulta lähtien sakottaa ”ennenaikaisesta vuodeyhteydestä”, mutta vihkimisen puute ei tehnyt heidän avioliittoaan pätemättömäksi.
Perinteiden näkökulmasta suomalainen avioliitto on ollut ennen kaikkea sulhasen ja morsiamen perheiden käsissä ollut maallinen naittamistoimi, ei kirkollinen toimitus. Vihkiminen ei ole koskaan ollut maassamme juridisessa mielessä myöskään sakramentti, sillä kirkollinen vihkiminen kirjattiin suomalaiseen avioliittolakiin vasta luterilaisella ajalla.
Vainio-Korhosen mielestä rekisteröity parisuhde tulisi säätää ainoaksi juridisesti sitovaksi avioliittomuodoksi:
Luterilaisen kirkon avioliittomonopoli piti pintansa varsin lyhyen ajan, vajaat kaksi vuosisataa. Siviiliavioliitto laillistettiin Suomessa vuonna 1917. Nykyliittomme perustuvat puolisoiden väliseen rakkauteen eikä vanhempien puuttumista nuoren parin asioihin juuri suvaita. Olemme järkyttyneitä, kun puheeksi tulevat joissain maissa tavanomaiset järjestetyt liitot. Niitä monet pitävät tunneköyhänä kaupankäyntinä.
Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut: avioliitto on edelleen tärkeä juridinen sopimus, joka takaa oikeudellisia etuja, joita avopareilla tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä ei tällä hetkellä ole. Jos haluamme puhua tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, ainakin siviiliviranomaisen vahvistama avioliitto on tuotava kaikkien ulottuville.
On itse asiassa erikoista, että avioliittolakimme vaatii edelleen vihkimisen avioliiton vahvistukseksi. Miksemme säädä rekisteröityä parisuhdetta ainoaksi juridisesti sitovaksi avioliittomuodoksi kaikille pareille? Ei vihkimistä ole Suomessa ennenkään tarvittu laillisen avioliiton merkiksi.
Suomalainen avioliitto ja historia, Turun Sanomat, 7.3.2014