Huomasin, että täällä on esitetty rajoitettu analyysi, jossa kirjoittaja – joka on itse esittänyt radikaaleja oikeistolaisia (aiemmin sanottiin "äärioikeistolaisia") näkemyksiä - ihmetteli sitä, etteivät aiemmin sosialisteina ja kommunisteina itseään pitäneet Neuvostoliitto-myönteiset henkilöt ole nykyisin kääntäneet kelkkansa vaan tukevat yhä edelleen nykyisen Venäjän politiikkaa, vaikkei nyky-Venäjällä ole häivääkään sosialismista ja erittäin puutteelliset olot köyhille. Sitten kirjoittaja ihmetteli sitä, että tästä huolimatta nämä henkilöt tukevat nyky-Venäjän politiikkaa. Kirjoittajan omaan tilanteeseen ei analyysi ulottunut.
Olen itse puolestani pohtinut, kuinka ko. kirjoittajan tyyppisiä ajatuksia esittäneet ovat aikoinaan arvostelleet ”kommunistista” Neuvostoliittoa nimenomaan sen poliittisesta järjestelmästä, "kommunismista", mutteivät kuitenkaan vuoden 1991 jälkeen suinkaan lopettanet kritiikkiään kommunismistaan luopunutta Venäjää kohtaan. Venäjä ei suinkaan parantunut heistä vaikka siellä luovuttiin siitä mistä sitä kritisoitiin eli kommunismista.
Presidentit Jeltsin, Putin ja nykyinen pääministeri Medvedev ovat ns. kapitalisteja (oik. oikeistolaisia) eivätkä siis mitään kommunisteja. Mutta ei tuo oikeistolaisemme pidä heidän politiikastaan siitä huolimatta. Huomioon ottaen se kova arvostelu jonka näiden radikaalien oikeistolaisten taholta suunnataan pres. Putinia vastaan olettaisi siis että nämä henkilöt olisivat sitten ainakin edes Venäjän oikeisto-opposition eli siis puoluejohtaja
Gennadi Zjuganovin kannalla mutta eivät he kannata edes nykyisen oikeisto-opposition eli Venäjän kommunistien, siis nykyisen oikeiston, näkemyksiä. En tietysti odottanutkaan.
Näin ollen: kirjoittaja on radikaalina oikeistolaisena ollut ja on edelleen minusta syvimmiltään
venäjänvastainen täysin riippumatta siitä kuka Venäjällä on vallassa ja mitä tahansa (järkevästi arvostellen tietysti) Venäjä tekeekin. Se mitä Venäjä tekee on näistä huonoa/pahaa
per definitionem - näin he näyttäisivät ajattelevan.
Tämä kävi ilmeiseksi Neuvostoliiton yksityistämisohjelman toteuttamisen myötä. Eivät he kannatakaan nykyistä vaikka voisi olettaa, heille mieleistä oikeistolaista presidentti Putinin puoluetta siitä huolimatta, että Yhtenäinen Venäjä-puolue on varmaankin oikeistolaisempi sisäpolitiikassaan kuin arveltavasti kokoomus on. Venäjällä ei enää välitetä kommunismista häivääkään mutteivät he siitä huolimatta kannata nykyistä Venäjän ei-sosialistista politiikkaa vaikka he ilmoittivat syyksi Neuvostoliiton aikana Neuvostoliitto-vastaisuudelleen muka "antikomunisminsa".
Venäjällä tehtiin siis 180 asteen käännös muttei se auttanut. Siitä huolimatta nämä yhä edelleen suhtautuvat hyvin kielteisesti Venäjään. Itse asiassa luulen, että nämä vastustavat mitä tahansa poliittista ryhmää Venäjällä riippumatta sen politiikasta. - Eri asia on tietenkin, jos kuvitellaan täysin epärealistista tilannetta, jossa jokin ryhmä toteuttaisi EU:n ja Yhdysvaltojen antamia määräyksiä ja ohjeita ja siis ajaisi kuin tottelevaiset sätkynuket muiden kuin venäläisten etua (ajaen siis itse asiassa itse venäläisvastaista politiikkaa) - siitä Venäjästä nämä saattaisivat pitää. Mutta tässä mennään tietysti liiallisuuksiin, se on ajattelua
ad absurdum.
Minusta oli siis se analyysi, jonka näin, äärimmäisen yksinkertaistettu eikä ottanut huomioon lainkaan tosiasioita, vaan rakentui vain kirjoittajan omalla ajatusmallille jossa ainakin minä olin näkevinäni tämän kommentin aiheen.
Kirjoittajan oma asenne ei ole tietääkseni muuttunut tippaakaan 1991 Neuvostoliiton hajoamisen johdosta vaikka tämän antikommunismilta putosi pohja pois. Sitten kirjoittaja ihmetteli vastapuoltaan. Vastapuolen asenne Putinin hallintoonkin ja siis Venäjään on edelleen suotuisa, mutta ei sen koommin Venäjä kuin kirjoittajan kuviteltu vastapuoli ole kommunisteja enää. Sen sijaan kirjoittaja on edelleen Venäjän 180 asteen käännöksestä huolimatta antivenäläinen muttei siis enää antikommunisminsa johdosta vaan toisista syistä.
Antivenäläisyys on kasvanut osaksi tätä niin ettei tämä edes havaitse sitä itse. Venäjä teki johtopäätöksensä ja luopui kommunismista. Vastapuoli teki myös (aivan oikeat) johtopäätökset ja luopui kommunismista. Kirjoittaja ei tehnyt oikeita johtopäätöksiä vaan on edelleen antivenäläinen.
Analyysi minusta osoitti siis enintään, miten asiat voi käsittää väärin. Kysymyksessä ei ollut suinkaan kommunismi vs. antikommunismi vaan suopea suhtautuminen (eli luottamus) contra antivenäläisyys. Toisen suopeaan tai epäluuloon, siis asennoitumiseen, ei tietysti järjestelmän muuttuminen vaikuta mitenkään. Todettakoon, etten usko suhtautumisella Yhdysvaltoihin olleen juuri merkitystä asiassa. Se on ymmärtääkseni täysin toinen ja erillinen sivukysymys jossa ei ole mainittavia ongelmia - miksi niitä olisi?
Suhtautuminen Venäjään ei ole minusta eikä ole ollut, kuten on väitetty viimeksi muistaakseni ulkomaankauppaministerimme suulla, Suomen kannalta suurin haaste ja Suomen ongelma. Paasikivi sanoi muistaakseni, että Suomen ongelma olisi ”Venäjä, Venäjä ja taas Venäjä”. Mutta Venäjä on minusta suomalaisille samalla myös arvaamattoman paljon mahdollisuuksia avaava. Lännen puolesta etuvartiossa olevat ovat tästä ehkä eri mieltä?
Semmottii...