Ukraina

[Martti Tapio Pelho]

Kakkosen Venäjä-illassa 14.4. mukana ollut Ylen toimittaja Marja Manninen kertoi vierailleensa työmatkoillaan Kiovassa kahdeksan kertaa viimeisen neljän kuukauden aikana.

Omaan kysymykseensä; oliko kysymyksessä Yhdysvaltojen interventio?, Manninen vastasi varsin mielenkiintoisesti (osa l, sijainti ohjelmassa 22.07-23.20).

Mannisen mukaan Kiovan Maidanilla oli kysymyksessä selvä kansalaisten omaehtoinen mielenilmaisu korruptiota ja valtarakenteita vastaan ylhäältä alas saakka. Mannisen mukaan muut tahot tulivat mukaan paljon myöhemmin. Siihen tulivat yhdysvaltalaiset. Siihen tulivat oppositiopuolueet.

Manninen kertoi nähneensä omin silmin, miten kolme oppositiopuoluetta tuli hyödyntämään kansanjoukkoa, joka osoitti tyytymättömyyttä asiaintilaan.

Lisäkysymyksiin; keitä olivat hänen mainitsemat yhdysvaltalaiset?, Manninen oli haluton vastaamaan.

Mannisen lausunnon mukaan asianosaisten marssijärjestys Kiovassa oli selvä:

1) tyytymättömät kansalaiset,
2) yhdysvaltaiset ja
3) kolmen oppositiopuolueen väki.

Yhdysvaltalaiset (eli CIA:n väki) oli touhuamassa Kiovassa vallankaappausta, kansalaisten mielenosoituksia ja yleistä tyytymättömyyttä sekä oppositiopuolueita hyväksi käyttäen, siis ennen maan kolmen oppositiopuolueen omaa, ukrainalaista, väkeä.

Sivistyneessä maailmassa viranomaistoimia, joissa toisen valtion hallitus rahoittaa ja organisoi toiseen valtion laillisen hallituksen ja presidentin syrjäyttämisen, sanotaan interventioksi.

Yhdysvaltojen hallituksen menettely Kiovassa on selvästi myös kansainvälisen oikeuden vastainen valtiorikos.

Kakkosen 117 minuutin Venäjä-ilta on katsottavissa Ylen Areenalla.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[nylander]

Turun Sanomien (tekninen huomautus: ei "stalinistinen" lehti) artikkelisivulla julkaistiin 17.4.2014 suurella fontilla painettu "Pääkirjoittajalta"-kommentti:

Ukrainan kriisi on voimistanut huolta kylmän sodan jakolinjojen paluusta. Ylen Ajankohtainen Kakkonen teki Venäjä-illallaan oman osuutensa asennemuokkauksessa. Studioon kootut kuumapäiset putinistit onnistuivat herättämään sosiaalisessa mediassa räyhäävät ryssävihaajat. Veronmaksajien rahoilla olisi ennakkoluulujen lietsontaa parempaa käyttöä.

[Ilmo Kekkonen]

Sivistyneessä maailmassa viranomaistoimia, joissa toisen valtion hallitus rahoittaa ja organisoi toiseen valtion laillisen hallituksen ja presidentin syrjäyttämisen, sanotaan interventioksi. Yhdysvaltojen hallituksen menettely Kiovassa on selvästi myös kansainvälisen oikeuden vastainen valtiorikos.

Pelhohan nämä asiat hallitsee???

Yhdysvaltain interventiotahan hokivat myös putinistit taannoisessa TV2:n Venäjä-illassa.

Median mukaan kuitenkin nimenomaan Venäjä on hyökännyt Ukrainaan Krimillä ja liittänyt sen itseensä.
Onko tämäkin valtiorikos vai perustuuko se esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan lakeihin tai kansainväliseen oikeuteen?

[JariL]

Ajankohtainen Kakkonen teki Venäjä-illallaan oman osuutensa asennemuokkauksessa. Studioon kootut kuumapäiset putinistit onnistuivat herättämään sosiaalisessa mediassa räyhäävät ryssävihaajat.

Olisiko nämä "kuumapäisten putinistien" mielipiteet pitänyt jättää esittämättä? "Putinisteilla" olisi ollut mahdollisuus esittää asiansa myös tavalla, joka istuu suomalaiseen kommunikaatiomalliin. Ottaen huomioon, että nämä "putinistit" olivat pääosin suomalaisia niin on aika mielenkiintoista että he eivät tällaiseen kommunikointiin kyenneet. Keskustelun merkittävin vastaamatta jäänyt kysymys lieneekin miksi kommunikaatio jäi toiseen kulttuuriin luotujen propagandalauseiden toistamiseksi?

[Martti Tapio Pelho]

Amerikkalaisiin, tarkasti valikoituihin senioritoimittajiin, on nyt iskenyt Onnelan mainostama ryssäpropaganda. Toimittajat esittivät 15.4. Valkoisentalon toimittajatapaamisessa varsin avoimesti epäilynsä (tai tietonsa) CIA:n osallisuudesta ja syntipukin roolista Kiovan vallankaappauksessa.

Toimittajien hyvät kysymykset, joihin he eivät saaneet vastauksia presidentti Obaman lehdistösihteeri Jay Carneylta:

Q Since the Russian storyline has been that the CIA has been orchestrating the Ukrainian unrest on the Western side, was it a wise idea to send the CIA Director to Ukraine over the weekend? Was that wise to do?

Q Certainly for the impartial observer it’s pretty easy to see that Russia is indeed supporting these militias you speak of. But don’t you add credence to some of their assertions, not about Russian citizens or ethnic Russians being attacked, but about the start of the unrest there when there was an uprising when the Russians have been blaming that uprising all along on the CIA, and then we send the CIA Director there at this particular time?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Martti Tapio Pelho]

Edellinen kirjoittaja puhuu asiaa. Tämä palsta on ollut viime ajat tympeän tunkkaista luettavaa. Muutama hurja suoltaa niin paksua propagandaa että huh-huh!
Moskovan puoluekoulun opit on kaivettu esiin ja nyt on soma niitä taas käyttää.
Mietitäisiinkö todellakin asioita historian näkövinkkelistä.

Opiskelin vuosina 1982-83 venäjän kieltä Lounais-Moskovassa sijaitsevassa A.S.Pushkinille nimetyssä kansainvälisessä kieli-instituutissa.

Yliopisto perustettiin vuonna 1974 liennytysprosessin lapsena Yhdysvaltojen opetusministeriön aloitteen perusteella maan yliopistojen venäjän kielen opiskeiljoiden 5 ja 10 kuukauden praktiikkakursseja varten.

Vuosina 1982-83 Pushkinin kieli-insituutissa opiskeli reilut 500 amerikkalaista nuorta.

Suomen opiskelijakiintiöt instituuttiin olivat muistaakseni opetusministeriön Neuvostoliittoinstituutin ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta 25 kpl 5 ja 10 kuukauden jatkokurssia. Tanskallakin oli suurempi, 30 paikan, kiintiö.

Suurimmat kiintiöt Euroopassa olivat Italian yliopistoilla. Pelkästään Italin kantapään, Barin yliopistosta, siellä tuolloin oli 200 opiskelijaa.

Kesällä 1979 opiskelin Leningradissa yliopiston venäjän kielen kursseilla. Kurssi- ja kämppäkaverini oli Olli-Matti Multamäki, silloin kapteeni Suomen armeijasta.

Kenraaliluutnantti Olli-Matti Multamäki kuoli ensimmäisen eläkeviikkonsa viimeisenä päivänä 7.1.2007.

Semmoset ovat olleet “puoluekouluni” Neuvostoliitossa.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Martti Tapio Pelho]

Ilmo Kekkonen kirjoittaa:

"Pelho ei näy tietävän, että Natoon pyritään vapaaehtoisesti. Käsittääkseni monet maat ovat jäseniä nimenomaan Venäjän pelosta.
Nato on puolustusliitto. Miten se on uhannut Venäjää? Eiköhän Nato ole nimenomaan synnyttänyt vakautta.”

Venäjän presidentti Vladimir Putin vastasi 17.4. vuosittaisessa julkisessa tv-tentissään mm. Ilmo Kekkoselle:

“Meille luvattiin Saksojen yhdistyessä, ettei Nato laajenisi itään. Mutta Nato on laajentunut Varsovan liiton entisiin maihin, Baltiaan. Olen kysynyt "miksi", mutta minulle on vastattu, ettei se kuulu meille. Meidät pakotetaan toimiin. Toimemme Krimillä perustuivat osin tähän. Länsi yrittää saada Ukrainan jäsenekseen. Laivastomme kehto olisi saattanut joutua Naton haltuun.”

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[nylander]

Ajankohtainen Kakkonen teki Venäjä-illallaan oman osuutensa asennemuokkauksessa. Studioon kootut kuumapäiset putinistit onnistuivat herättämään sosiaalisessa mediassa räyhäävät ryssävihaajat.

Olisiko nämä "kuumapäisten putinistien" mielipiteet pitänyt jättää esittämättä? "Putinisteilla" olisi ollut mahdollisuus esittää asiansa myös tavalla, joka istuu suomalaiseen kommunikaatiomalliin. Ottaen huomioon, että nämä "putinistit" olivat pääosin suomalaisia niin on aika mielenkiintoista että he eivät tällaiseen kommunikointiin kyenneet. Keskustelun merkittävin vastaamatta jäänyt kysymys lieneekin miksi kommunikaatio jäi toiseen kulttuuriin luotujen propagandalauseiden toistamiseksi?

Näinhän se tietenkin on nähtävä. Ikävintä vain on, että osa muustakin suomalaisesta lehdistöstä tuntuu jonkinlaisessa uussuomettumisen aallossa heittäytyneen taas niinsanotusti rähmälleen ja ikiaikaisen "suomalaisen kommunikaatiomallin" hyläten tavoittelevan Turun Sanomien tapaan jonkinlaista tasapuolista asennoitumista asiassa, jossa millekään tasapuolisuudelle ei kerta kaikkiaan ole sijaa. Näinikään:

HS:n "Muut lehdet" 18.4.2014:

Yleisradion ohjelma vahvisti venäläisvastaisuutta

Iltalehden mukaan Ajankohtaisen kakkosen Venäjä-ilta ei lieventänyt kansallismielisiä asenteita. "Hallitsematon torikokous oli Yleisradiolta harkitsematonta journalismia, omiaan lietsomaan ennakkoluuloja,joiden kärjistämiseen ei ole Suomessakaan varaa. "Kansallistunteissa vellova ja viholliskuvia nostattava huutoväittely vahvisti Venäjän karhua tunnepohjaisesti pelkäävien kadunmiestenasenteita entistä venäläisvastaisemmiksi.

Kaleva arvioi, että Yleisradio epäonnistui täydellisesti yrityksessään kansanomaistaa Venäjä-keskustelua." - - "Venäjän kaltainen kiihkeä ja tunteita herättävä aihe on jo lähtökohtaisesti vaikea sovittaa tasapuolisen keskustelun kohteeksi, mutta tiistaina Tohlopissa ei edes yritetty."

Hämeen Sanomat kysyy, pitääkö yleisradioyhtiön ohjelma-aikaa tuhlata asiattomaan ja jopa törkeään vääristelyyn. "Vihoviimeinen asia, jota suomalaisessa yhteiskunnassa kaivataan, on minkään suuntaisten viholliskuvien maalailu."

[jsn]

Tuntuu siltä että jonkinlaisen tasapuolisuuden ihanteen nimissä yllättävän laajasti katsotaan, että Venäjällä on oikeus tehdä sitä ja tätä - räikeitä toimenpiteitä, jotka kuuluvat puhtaasti karkean voimapolitiikan piiriin. Idealismia?

Tällaista ajattelutapaa on aika vaikea ymmärtää. Tarkoitus siis pyhittää keinot? Vaiko keinot tarkoituksen?

[yucca]

Yhdysvaltain interventiotahan hokivat myös putinistit taannoisessa TV2:n Venäjä-illassa.

Yhdysvallat on maailman maista ehkä eniten tehnyt interventioita. Interventio tarkoittaa perinnäisessä kansainoikeudessa puuttumista toisen valtion sisäisiin asioihin väkivallalla tai pakolla tai niillä uhaten. Pääsääntöisesti interventioita on pidetty kiellettyinä. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut, ja yleinen mielipide pitää interventioita hyväksyttävinä, kun ne tehdään hyvän asian takia – eli koko intervention käsite on vesitetty, kuten kansainvälinen oikeus yleensäkin.

Median mukaan kuitenkin nimenomaan Venäjä on hyökännyt Ukrainaan Krimillä ja liittänyt sen itseensä.

Mediateollisuus tuottaa sellaista sisältöä, jonka se uskoo tai tietää myyvän. Totuudella on asiassa hyvin vähän tekemistä.

Onko tämäkin valtiorikos vai perustuuko se esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan lakeihin tai kansainväliseen oikeuteen?

”Valtiorikos” on valtionsisäisen oikeuden käsite eikä lainkaan kuulu kansainväliseen oikeuteen. Tällainen termien virheellinen käyttö on oireellista: jos termien kanssa ollaan ihan pielessä, ei asiakaan ole kovin kohdallaan.

On kyllä hyvin mahdollista, että Venäjä oli tosiasiallisesti masinoinut liikehdinnän Krimillä ja sen kautta annektoinut Krimin itseensä. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty puolueetonta selvitystä. Perinnäisen kansainvälisen oikeuden mukaan ne repressaaliot, joihin EU ja Yhdysvallat ovat ryhtyneet, olisivat vaatineet objektiivista selvitystä. Lisäksi asia on ensi sijassa Ukrainan ja Venäjän välinen. Todellisuudessa on jokseenkin ilmeistä, että länsimaat ovat lietsoneet Ukrainan ja Venäjän välistä ja Ukrainan sisäistä konfliktia antamalla ymmärtää tukevansa tiettyjä Ukrainan sisäisiä voimia (joita ne kutsuvat jokseenkin mielivaltaisesti ”demokraattisiksi”) – ja sitten häpeällisesti vetäytyneet tragikoomiseen leikkiin, jossa näperrellään viisumien epäämisellä.

”Ukrainan valtio” on jokseenkin keinotekoinen luomus, joka syntyi lähinnä vahingossa. Niin sanotun Neuvostoliiton aikana Venäjän valtakunta jaettiin ”neuvostotasavaltoihin”, jotka muodollisesti olivat liittotasavallan osavaltioita, vaikka käytännössä kyseessä oli erittäin keskitetysti ja diktatorisesti johdettu yhtenäisvaltio. Neuvostoliiton hajotessa ”neuvostotasavaltojen” jokseenkin mielivaltaiset rajat muodostivat perusteen, jonka mukaan valtio hajosi.

Historiallisesti Ukraina on osa Venäjää. Varhaisina aikoina (ns. Kiovan Venäjä) osa nykyisestä Ukrainasta muodosti jopa Venäjän ydinosan. Myöhemmin painopiste siirtyi. Ukraina tai sen suurin osa kuului Venäjän valtakuntaan, ilman mitään itsehallintoa, myöhemmin Neuvostoliittoon, hyvin nimellisesti ”osavaltiona”. Vasta historian oikku, Neuvostoliiton hajoamisen tapa, teki Ukrainasta valtion. Se ei näytä löytäneen identiteettiään eikä vakiintuneen. Se on ollut suurissa taloudellisissa, sosiaalisissa ja poliittisissa vaikeuksissa, ja vallasta taistelevat osapuolet ovat kosiskelleet milloin länsimaiden, milloin Venäjän tukea.

EU:n kiinnostus Ukrainaa kohtaan on taloudellista laatua, joskin osa puheista ja periaatteista varmaan heijastaa aitoa aatteen paloa ja ristiretkihenkeä. Ukraina on suuri maa, kiinnostava markkina-alue ja pitkällä aikajänteellä mahdollisesti EU:hun liitettävä alue. Liittäminen tietysti halutaan tehdä tyylikkäämmin kuin Saksa yritti tehdä 1. ja 2. maailmansodan aikana. Ja se saattaisi hyvinkin olla kokonaisuudessaan parempi vaihtoehto, tai pienempi paha, kuin Ukrainan Venäjään liittäminen, joka nyt nyt näyttää olevan käynnissä. Mutta kyse on kahden suurvallan, EU:n ja Venäjän, kilpailusta vaikutusvallasta heikossa rajamaassa ja sen hallinnasta – hyvin tyypillinen tilanne. Kuvaavaa kuitenkin on, että Suomessa ja muualla EU:ssa tätä konfliktia katsotaan hyvin yksisilmäisesti, sitoutuen oman maan (EU:n) suurvaltatavoitteisiin ja esittäen ne vapauden, ihmisoikeuksien, demokratian jne. puolustamisena.

[jsn]

On kyllä hyvin mahdollista, että Venäjä oli tosiasiallisesti masinoinut liikehdinnän Krimillä ja sen kautta annektoinut Krimin itseensä. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty puolueetonta selvitystä. Perinnäisen kansainvälisen oikeuden mukaan ne repressaaliot, joihin EU ja Yhdysvallat ovat ryhtyneet, olisivat vaatineet objektiivista selvitystä. Lisäksi asia on ensi sijassa Ukrainan ja Venäjän välinen. Todellisuudessa on jokseenkin ilmeistä, että länsimaat ovat lietsoneet Ukrainan ja Venäjän välistä ja Ukrainan sisäistä konfliktia antamalla ymmärtää tukevansa tiettyjä Ukrainan sisäisiä voimia (joita ne kutsuvat jokseenkin mielivaltaisesti ”demokraattisiksi”) – ja sitten häpeällisesti vetäytyneet tragikoomiseen leikkiin, jossa näperrellään viisumien epäämisellä.

Puolueettomia selvityksiä kyllä tuolloin vaadittiin mutta Venäjä ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa saati halunnut tehdä. Jos selvitykset olisi tehty ja odotettu tuloksia, tilanne ja jännitys olisivat todennäköisesti jo menneet ohi. Tätä ei nimenomaan Venäjällä haluttu. Venäjä olisi aivan hyvin voinut vaatia selvitystä venäläisten sorrosta ja vasta sitten ryhtyä toimimaan tulosten pohjalta. Venäjä ei tähän ryhtynyt - selvästikin koska lopputulos olisi osoittanut sen, ettei tällaista vaaraa todellisuudessa ollut olemassa. Aivan kuten tuore YK:n ihmisoikeusraportti osoittaa, venäläisten systemaattista sortoa ei mm. Krimillä ollut nähtävissä. Viisumien epäämiseen yms. leikkiin pakotti EU:n ja USA:n nimenomaan Venäjä em. toimillaan.

En sitten tiedä voiko Janukovitsin voimia kutsua demokraattiseksi mutta vastapuolta ei? Voiko olla niin, ettei Ukrainassa ole ollenkaan demokraattisia voimia?

Historiallisesti Ukraina on osa Venäjää. Varhaisina aikoina (ns. Kiovan Venäjä) osa nykyisestä Ukrainasta muodosti jopa Venäjän ydinosan. Myöhemmin painopiste siirtyi. Ukraina tai sen suurin osa kuului Venäjän valtakuntaan, ilman mitään itsehallintoa, myöhemmin Neuvostoliittoon, hyvin nimellisesti ”osavaltiona”. Vasta historian oikku, Neuvostoliiton hajoamisen tapa, teki Ukrainasta valtion.

Ilmeisesti haluat aktiivisesti unohtaa sen merkittävän vaikkakin lyhyeksi jääneen uudemman historian vaiheen Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeen, jolloin Ukraina oli useiden vuosien ajan itsenäinen valtio. Myös Neuvostoliittoon liittämisen alkuajat olivat varsin vahvan autonomian aikaa.

Jo kesäkuussa 1917 Ukraina julistettiin autonomiseksi. Marraskuussa 1917 kokonaan itsenäiseksi kansantasavallaksi, joka ei tunnustanut bolshevikkeja. 1918 oli myös toisenlainen itsenäinen Ukraina, jonka itsenäisyys oli samanlainen kuin Suomen, eli Saksan suojeluksessa. Suomella ja Ukrainalla oli tuolloin diplomaattisuhteet. Vasta vuonna 1921 Ukraina jaettiin Neuvosto-Venäjän ja Puolan kesken. 1920-luvulla Ukrainan neuvostotasavallassa pyritiin ukrainalaistamiseen. Puolan ukrainalaisalueet liitettiin Neuvostoliittoon kahdesti, 1939 ja 1944. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa oli jälleen olemassa itsenäinen ukrainalainen hallitus jolla oli oma armeija, joiden kukistamiseen Neuvostoliitolta meni jonkin aikaa. Se onnistui vasta 1950-luvulla. Hrutshevin tunnettu Krimin liittäminen kuuluu tähän kontekstiin.

[Heikki Jansson]

Muistutan edellisen lisäksi myös tässä yhteydessä Helena Apunen-Rytkösen analyysistä, josta totesin (viestissäni 29.03.14):

Ukrainassa EU naulasi itsensä ulos kompromissiratkaisusta, kun se Yhdysvaltoja seuraten tunnusti Kiovan väliaikaishallituksen. Sen jälkeen Krimin raja Ukrainaan merkittiin miinoin.

Kriisin yleisemmät vaikutukset maailmanpolitiikassa riippuvat paljolti siitä, asetetaanko Venäjän toimet defensiivisen turvallisuuspolitiikan vai kylmän sodan laajenemistahtoisen politiikan tulkintapuitteisiin. Suomalaisista poliitikoista ei näytä olevan selvittämään EU:lle, että Venäjän tavoitteet olisi edullista nähdä kohtuullisessa määrin puolustuksellisina ja näin luoda edellytyksiä neuvottelulle.

Tuon analyysin avainsanoja ovat "defensiivinen" (kontra ekspansiivinen) ja sen seikan korostaminen, että EU:n vallan kaapanneen hallituksen tunnustaminen oli viimeinen pisara jota Kreml ei suostunut enää nielemään. En ole nähnyt mitään syytä olettaa, että Venäjän tavoitteet olisivat olleet Ukrainassa ekspansiiviset, päinvastoin.

Ukrainan kriisi on syytä, jos kriisin syitä haluaa analysoida, nähdä sen toimijoiden silmälasien läpi, eikä käsitellä sitä - johon täälläkin on sorruttu tekemään - iskulausein. Nähdäkseni ei silloin voi unohtaa niitä uhkakuvia, joiden perusteella Kremlissä on päätetty noudatettavasta politiikasta. EU pyrkii tietysti yhtenä osallisena ainakin omassa propagandassaan unohtamaan Kremlin uhkakuvat.


Helmikuun lopussa - kun EU ja Yhdysvallat olivat menneet tunnustamaan ns. väliaikaisen hallituksen - oli Kremlin näkökulmasta tarkastellen kyse lännen aggressiosta (ekspansiosta) itään. Se tapahtui välistävedolla, jolla Janukovytš (ja osaltaan Moskova) oli erehdytetty noudattamaan sopimusta 21.2.14, jota ei näiden vastapuolella ollut kuitenkaan ollut (näin siis tuolloin Moskovasta tarkasteltuna) edes tarkoitusta alunperin noudattaa.

Kreml veti tietysti omat johtopäätöksensä.

EU ei - eikä Yhdysvallat liioin - ole sittemmin ainakaan julkisesti selittänyt poikkeamistaan sovitusta vaan sopimus on pyritty työntämään unholaan periaatteella "aika hoitaa".

Ehkä länsivalloissa todella arveltiin, että ei ollut varaa jäädä - peräti "vääjäämättömältä" tuntuvasta kehityksestä? Piti ehtiä mukaan liikkuvaan junaan? Sopimus ei tosin kai (muodollisesti) edes sitonut EU:ta siitä huolimatta, että siinä oli kolmen sen ulkoministerin nimi. EU ei perustele eikä kerro.

Krimin liittäminen Venäjän federaatioon tapahtui puolestaan kansanäänestyksen jälkeen, joka yksiselitteisesti osoitti liittymisen olevan valtaosan krimiläisten kannattamaa.

Kukaan ei ole edes väittänyt, että kannatus olisi muuksi muuttunut väitetyistä legitimititeettipuutteista johtuen. Kansanäänestys osoitti, mahdollisista legitimiteettipuutteista täysin riippumatta, että lähes kaikki äänestäjät kannattivat liittymistä federaatioon.

Kansainvälisillä tarkkailijoilla oli mahdollisuus tarkastaa äänestyksen kulku. Ei ole esitetty olennaisia huomautuksia. Kukaan ei kai ole vakavasti edes väittänytkään ettei äänestys olennaisesti olisi oikea ja kuvaisi äänestäjien näkemyksiä oikein. On pelkästään viitattu siihen, että krimiläiset eivät olisi oikeutettuja itse päättämään asiasta. Mitään perustelua käsitykselle, että krimiläiset eivät saisi päättää asiasta, ei ole näkynyt.

Liittäminen perustui näin ollen krimiläisten omaan tahdonilmaisuun, jota ei ole edes tietääkseni kiistetty.


Semmottii...

[Martti Tapio Pelho]

Mannerheim julkisti 15.7.1941 päätöksensä Suomen tasavallan Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamisesta ja alueen yksipuolisesta, väkivaltaisesta liittämisestä, Suomen tasavaltaan ilman Suomen eduskunnan suostumusta tai pakkoliitetyn alueen miljoonaisen keskitysleiritetyn väestön puheoikeutta eli referendumia.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA

[Ilmo Kekkonen]

Joku tolkku saisi olla valehtelussakin, Pelho.

Sotilashallinto kyllä perustettiin, mutta Itä-Karjalaa ei koskaan liitetty Suomeen.

Eduskunta liitti Talvisodassa menetetyn Karjalan takaisin Suomeen 6.12. 1941. Ainakin muistelmissaan Mannerheim oli jopa hieman hapan päätöksen johdosta ja piti sitä ennenaikaisena.

Vallatulle alueelle jäi Itä-Karjalassa melko vähän väestöä, joista noin 20 000 suljettiin leireille.

Mitähän Pelhon tarinoista oikein pitäisi ajatella?

[Ilmo Kekkonen]

Pari lisäystä vielä.

Itä-Karjala vallattiin 6.12. 41 mennessä, joten sitä ei voitu liittää 15. 7 yhtään mihinkään, ei edes sotilashallintoalueeseen..

Ja mitähän tällä on tekemistä Ukrainan kanssa?

Yrittääkö Pelho puolustella Krimin yksipuolista liittämistä Venäjään?
Tällä tavalla se ei ainakaan onnistu.
Pitää kyllä keksiä parempia valeita.