Anssi Kullberg kirj. 2003 Kaukasuksen geopoliittisen toiminnan näyttämössä myöskin https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1 Propaganda, disinformaatio, myytti ja provokaatio- otsikolla ( s.68 )
niiden teoreettisesta jaoittelusta:
1. Yksinkertaistaminen: "hyvä ja paha", "ystävä ja vihollinen", "me ja muut"
2. Tahraaminen: Vastustaja mustamaalataan tai parodisoidaan häikäilemättömästi.
"bandiitit", "fasistit", "terroristit" jne.
3. Transfuusio: Manipuloidaan yleisön konsensusarvoja omiin päämääriin sopivalla tavalla. Ulkomaita vastaan suunnattu propaganda Venäjällä hyödyntää venäläisten omaa ahdistusta ja tarvetta syyllisten löytämiseen. ( Kaukasuksellakin )
Ulkomailla puolestaan Venäjä hyödyntää länsimaiden tarvetta säilyttää konsensus Venäjän kanssa.
4. Yksimielisyys: Oma näkökulma on esitettävä ikään kuin se olisi suurten joukkojen, kaikkien "oikein ajattelevien" kanta. Epäilijä käännytetään vetoamalla auktoriteettien ja enemmistön kantaan. Venäläisille esitetään "totuuksia" salaliitoista ja terrorismista, fasismista, valtavirran näkökulmasta.
5. TOISTO, Orkestraatio: Sama viesti esitetään koko ajan eri yhdistelmin ja variaatioin. Propaganda toistuu uutistoimistojen, tieteellisten seminaarien, virallisten lausuntojen, kansainvälisten kongressien jne. kautta ja propagandaa pyritään esittämään välillisesti myöskin ulkomaisten lähteiden kautta, jotta samat "tiedot" näyttäisivät tulevan toisistaan riippumattomista lähteistä. Kun länsimainen lehti toistaa alunperin venäläisestä uutistoimistosta lähtöisin olevia väitteitä, venäläislähteet puolestaan viittaavat näihin länsilähteisiin, jolloin syntyy vaikutelma, että "tieto" olisikin peräisin Lännestä.
Historiankin myyttejä näytettäisiin nyt käytettävän Ukrainan suunnallakin, miten lienee provokaatioiden laita?
Ja nuo viisi propagandan perussääntöä näyttäisivät varsin hyvin soveltuvan Ukrainan ja Krimin kriisiinkin?
Veikko Palvo