Jaa että "koko lailla hyvissä väleissä"? Historian tuntemuksesi tuntuu todella kovin puutteelliselta, mihin osaltaan vaikuttanee jonkinlainen sisäänrakentunut ideologinen itseohjautuvaisuus, joka saa valikoimaan mieleisensä faktat halutun kuvan aikaansaamiseksi. Asioiden näin ollen en liioin panisi paljon painoa jatkuvasti toitottamillesi Nato-intoisille Venäjän-"analyyseille".Veikko I Palvo kirjoitti:Keskiajalla Ruotsi-Suomi soti tosiaan Tanskaa ja Novgorodia vastaan, ennen Kustaa Vaasan nousemista kuninkaaksi. Sittemmin olemme olleet koko lailla hyvissä väleissä Tanskan kanssa, ehdittiinköhän Tanskaa periviholliseksi nimetäkään. Veikko PalvoEmma-Liisa kirjoitti:
Historian tuntemuksesi on puutteellinen. Ruotsin perivihollinen oli Tanska, eli hyökkääjä tuli etelästä.
Idässä taas nimenomaan Ruotsi oli se, joka laajeni Venäjän kustannuksella
(Mitään "Ruotsi-Suomea" ei ole koskaan ollut olemassakaan; keskiajalta lä'htien oli hahmottumassa Ruotsin valtakunta, Svenska riket, johon osia nykyisestä Suomestakin kuului. - Ruotsin ja Tanskan välillä raivosivat 1500-luvulta lähtien jatkuvat sodat aina 1800-luvulle asti. Etkö ole koskaan tullut tietämään, mitä merkitsivät Ruotsille esim. kahdet Älvsborgin lunnaat ja Tanskalle Brömsebron ja Roskilden rauhat sekä Skåne-maakuntien menettäminen 1600-luvulla? Vielä Kustaa III:n aikana ja Napoleonin sodissa Ruotsin ja Tanskan perivihollisuus sai uusia ilmenemismuotoja. Ruotsin koko sotahistorian päätepisteenäkin oli tammikuussa 1814 solmittu Kielin rauha, jossa Tanska vielä kerran sai taipua Ruotsin vaatimuksiin. Vasta 1800-luvun alkukymmenten kehitys skandinavismeineen alkoi purkaa "ikiaikaisia" jännitteitä maiden väliltä.)