Venäjä, Nato

[nylander]

Historian tuntemuksesi on puutteellinen. Ruotsin perivihollinen oli Tanska, eli hyökkääjä tuli etelästä.

Idässä taas nimenomaan Ruotsi oli se, joka laajeni Venäjän kustannuksella

Keskiajalla Ruotsi-Suomi soti tosiaan Tanskaa ja Novgorodia vastaan, ennen Kustaa Vaasan nousemista kuninkaaksi. Sittemmin olemme olleet koko lailla hyvissä väleissä Tanskan kanssa, ehdittiinköhän Tanskaa periviholliseksi nimetäkään. Veikko Palvo

Jaa että "koko lailla hyvissä väleissä"? Historian tuntemuksesi tuntuu todella kovin puutteelliselta, mihin osaltaan vaikuttanee jonkinlainen sisäänrakentunut ideologinen itseohjautuvaisuus, joka saa valikoimaan mieleisensä faktat halutun kuvan aikaansaamiseksi. Asioiden näin ollen en liioin panisi paljon painoa jatkuvasti toitottamillesi Nato-intoisille Venäjän-"analyyseille".

(Mitään "Ruotsi-Suomea" ei ole koskaan ollut olemassakaan; keskiajalta lä'htien oli hahmottumassa Ruotsin valtakunta, Svenska riket, johon osia nykyisestä Suomestakin kuului. - Ruotsin ja Tanskan välillä raivosivat 1500-luvulta lähtien jatkuvat sodat aina 1800-luvulle asti. Etkö ole koskaan tullut tietämään, mitä merkitsivät Ruotsille esim. kahdet Älvsborgin lunnaat ja Tanskalle Brömsebron ja Roskilden rauhat sekä Skåne-maakuntien menettäminen 1600-luvulla? Vielä Kustaa III:n aikana ja Napoleonin sodissa Ruotsin ja Tanskan perivihollisuus sai uusia ilmenemismuotoja. Ruotsin koko sotahistorian päätepisteenäkin oli tammikuussa 1814 solmittu Kielin rauha, jossa Tanska vielä kerran sai taipua Ruotsin vaatimuksiin. Vasta 1800-luvun alkukymmenten kehitys skandinavismeineen alkoi purkaa "ikiaikaisia" jännitteitä maiden väliltä.)

[Veikko I Palvo]

Jaa että "koko lailla hyvissä väleissä"? Historian tuntemuksesi tuntuu todella kovin puutteelliselta

(Mitään "Ruotsi-Suomea" ei ole koskaan ollut olemassakaan; keskiajalta lä'htien oli hahmottumassa Ruotsin valtakunta, Svenska riket, johon osia nykyisestä Suomestakin kuului.

Nii´in, Nylander, en ole asettanut tietämystäsi historiasta yleensä ja erityisesti skandinaavien välisistä konflikteista keskiajalla ja myöhemminkin kyseenalaiseksi.
Uskaltaudun kuitenkin edelleenkin esittämään väitteen, että nykyisin skandinaavien välit ovat koko lailla ystävällisellä tasolla.
Norja ja Tanska kuuluvat Nato-puolustusliittoon ja Kylmän sodankin aikana puolueeton Ruotsi harjoitti Naton kanssa yhteistyötä. ( mm. ne Moskovaan asti yltävät Polaris-ydinohjukset siellä Göteborgin rannikolla )
Siinä
aiemmin kuvallisestikin esitetyssä YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymässä YK:n ja Naton rauhanturvaoperaatiossa 2011 Libyassakin Norjalla ja Tanskalla oli kummallakin 6 kpl hävittäjälentokoneita ja Ruotsi lähetti NATOn pyynnön 29.3.2011 johdosta kahdeksan ( 8 ) Jas Gripen-hävittäjälentokonetta Libyaan.

Libyan operaation YK:ssa hyväksynyt Venäjä käytti veto-oikeuttaan Syyrian suhteen, koska Välimeren rannalla Syyriassa on ollut Venäjän sotilas- ja laivastotukikohta jo yli 40 vuotta. Ja Syyrian nykyhallinto saa kaikessa rauhassa taistella maansisäisiä oppositiovoimia vastaan, se Syyrian myrkkyaseiden hävittäminenkin taisi jäädä puolitiehen.
Olisikohan Kremlin johto saanut Syyrian tilanteestakin lisäintoa ratkaista Ukrainan kriisi ja turvata laajemmin Sevastopolin sotilas- ja laivastotukikohtansa Krimillä?


Mitään "Ruotsi-Suomea" ei tietystikään ole koskaan ollut olemassa, käsite on luotu Suomen itsenäisyyden jälkeen kuvaamaan ehkä n. 700 vuotista, ellei pitempääkin yhteistä läntistä historiaamme.
"Keskiajalta lähtien oli hahmottumassa Ruotsin valtakunta, Svenska riket, johon osia nykyisestä Suomestakin kuului." Tässä katsottaneen Gustav Erikssonin, Kustaa Vaasan kapinassa / Ruotsin Vapaussodassa v. 1521 - 1523 ( Befrielsekriget ) ja Kalmarin unionin jälkeen muodostunutta Ruotsia?
Ruotsin suurvalta- ajankin on katsottu alkaneeksi Kustaa Vaasan tullessa kuninkaaksi;
uskonpuhdistus ja kat.kirkon omaisuuden "kansallistaminen", tehostunut verotus jne., mutta Ruotsin suurvalta-aikakin päättyi viimeistään 1809, jolloin Suomea ei vielä valtiona ollut olemassa.
Mutta keskiaikaista Kalmarin unioniakin on 2009 ruotsalaisen Gunnar Wettenbergin taholta esitetty perustettavaksi uudelleen kuningattarenaan historiallisista syistä Tanskan kuningatar. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 25 miljoonan asukkaan uudella Kalmarin unionilla olisi Uus-Kalmarin yhden hallinnon hoidettavana. Gunnar Wettenberg on laskeskellut Unionin BKT:n olevan maailman kymmenenneksi suurin, enemmän kuin esim. yhdelläkään BRIC-maalla. G.W.:n esitys ei ole kuitenkaan, ainakaan vielä, saanut kovinkaan suurta kannatusta.

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

"Venäjän nykyhallinto on valmis käyttämään kaikkia keinoja, mukaan lukien sotilaalliset, saadakseen mitä se haluaa. En ole varma, onko tätä koko Suomen poliittisessa spektrissä ymmärretty tai hyväsytty."

"Venäjä on toiminut, ( Ukrainassa ) kuten se on toiminut, koska se tietää USAn ja länsimaiden rajalliset keinot puuttua tilanteeseen."
Charly Salonius-Pasternak US 2. maaliskuuta 2014.

Ukraina ja Venäjä ovat vain NATOn rauhankumppanuusmaita ja NATON 5. artikla koskee vain sen jäsenmaita: Hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.
Ukraina
ei suurine venäläisväestöineen ole tietystikään samassa asemassa kuin Nato-rauhankumppanuusmaa EU-Suomi. Mutta EU:n 28:sta jäsenmaasta 22 on myöskin Naton jäsenmaana ja EU-jäsenyys ei ole Suomelle puolustuksellinen turvatekijä, vaikka sitä sellaiseksi on meillä joskus esitettykin. EUn Nato-jäs.maatkin ovat supistaneet puolustusmenojaan, eikä Naton kanssa päällekkäisen, uskottavan puolustuksen aikaansaaminen näytä kovinkaan todennäköiseltä. EU:n pienet "nopean toiminnan joukot" eivät ole vielä ehtineet EUn kriisinhallintatehtäviin esim. Afrikassa, mutta lienee niilläkin jokin merkitys, sillä USAkaan tuskin haluaa sekaantua
moneenkaan EU:n tai EU-maan rauhanturvaoperaatioon mm. Saharassa?
Salonius-Pasternak
kirj. 2. maaliskuuta, ettei USAlla, EUlla, YK:lla tai edes NATOlla ole mitään, millä ne voisivat uhata Venäjän toimia Ukrainassa - ei mitään, mikä olisi samalla tasolla sen kanssa, että Kremlissä Ukraina ja Krim koetaan yhdeksi keskeisistä intresseistä.

Näinhän tapahtumat Ukrainassa näyttäisivät edenneenkin, Naton rauhankumppanusmaat selvittelevät Ukraina-kriisiä keskenään noin 40:n muun Nato-rauhankumppanin 22:n EU-&NATO-maan seuratessa tapahtumia sivusta?

Venäjällä näytetään edelleenkin isänmaallisesti muisteltavan Napoleonin ja Hitlerin hyökkäyksiä Keski-Euroopan suunnalta suoraan kohti Moskovaa, Isänmaallinen sota ja suuri isänmaallinen sota ovat jatkuvasti esillä. Kreml väittää toistuvasti Lännen antaneen Saksojen yhdistymisen yhteydessä lupauksen, ettei Nato laajene entisiin itä-blokin maihin ja NATOn ja EU:n Nato-maiden taholta kiistetään tuollainen lupaus, josta ei minkäänlaista kirjallista näyttöä olekaan.

Napoleon ja Hitler eivät Venäjälle hyökätessään koukanneet Suomen alueen kautta, mutta "sotasyyllisoikeudenkäynnistä" alkaen ja yya-aikana meillä Suomessa toistettiin Venäjän näkemystä Jatkosodasta, Talvisota ja Venäjän välirauhan aikainen painostus Suomea kohtaan tuli unohtaa. Kylmän sodan aikana jatkuvasti toistettu "yya-puolueettomuus" on sekin uskomuksena vahvasti edelleenkin vaikuttamassa niiden yya-liturgiassa toistettujen ystävyyssuhteiden ohella. Monet näyttäisivät edelleenkin vanhalla opitulla linjalla miettivän : "mitähän Kreml siitä ja siitä asiasta ajattelee ja hyväksyisikö Kreml sen?
Ja
Kremlissä kenties muistetaan edelleenkin yya-ajat asetelmana, johon Venäjän Suomen- suhteissaan tulisi käytännössä päästä? Ukrainan kriisin yhteydessäkin Suomi on Moskovassa esitetty maana, jonka maakaasusta 90% tulee Venäjältä, clearing-kaupan kaltainen painostuskeino Suomen sisäpolitiikassa lienee ollut mielessä?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Georgian elokuisen kriisin jälkeen pääministeri V. Putin piti syyskuussa 2008 Sotshissa lehdistötilaisuuden, paikalla oli mm. The Guardianin J.Steele ja YLE uutisoi 11.9.2008.
Putin USA syytöstensä ohella ivasi Länsi-Eurooppaa siitä, ettei sillä ole "itsenäistä" ulkopolitiikkaa, Venäjän mukaan EU on USAn käskyläinen.
Ja samat syytökset on Venäjän taholta on esitetty Ukrainan kriisinkin yhteydessä.
Mutta
kaikki merkittävät EU-maat ovat myöskin puolustusliitto Naton jäsenmaita, joten Venäjä syyttää EU:n NATO-maita toimimisesta tekemiensä Nato-sopimusten mukaisesti, Kremlin näkökulmasta katsottuna Nato ja EU näyttäisivät olevan lähestulkoon sama asia?

Venäjällä on meneillään mannertenvälisen Topol-ydinohjuksen koesarja, laukaisuja on ollut Kapustin Jar´sta Kazakstanin Sary-Shaganin koealueelle.
Venäjän Tiedeakatemian
Euroopan politiikan tutkimuslaitoksen Tri Nadja Arbatova, CV: http://europarl.europa.eu/meetdocs/2009 ... ova_en.pdf on ollut mm. vierailevana professorina Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa, Kreikassa, Sipri jne.
Nadja Arbatova
kirj. mm. otsikolla: EU:n ydinase http://www.isodarco.it/courses/andalo11 ... batova.pdf ?
Ranskan N.Sarkozyn ja Britannian David Cameronin solmimista ydinvoimayhteistyö- ja ydinaseyhteistyösopimuksista:
-Englannin pääministeri ja Ranskan presidentti ovat sopineet vain *kahdenväliset* kansalliset sopimukset.
-D.Cameron ja N.Sarkozy ovat todenneet Euroopan turvallisuuden keskeisen takaajan olevan edelleenkin Naton.
-sitoutuneet ydinenergiaan ja sen lisärakentamiseen "osana energialähteiden monipuolista yhdistelmää."
Ranskalla ja Englannilla on "vain" vajaat 600 ydinkärkeä, mutta Moskovassa nekin katsottaneen Venäjän uhkakuvaksi?
Ydinenergian lisärakentaminen Englannissa ja Ranskassa ei sekään Moskovan kannalta liene sen intressien mukaista mm. Saksan ollessa Venäjän maakaasun suuri vientikohde?
EU:lla ei näytä olevan yhteistä energiapolitiikkaa, eikä V.Putinin toteamaa yhteistä ulkopolitikkaakaan, mutta NATO lienee EU:n puolustuspolitiikan yhteinen nimittäjä?

Veikko Palvo

[kpj]

kaikki merkittävät EU-maat ovat myöskin puolustusliitto Naton jäsenmaita, joten Venäjä syyttää EU:n NATO-maita toimimisesta tekemiensä Nato-sopimusten mukaisesti, Kremlin näkökulmasta katsottuna Nato ja EU näyttäisivät olevan lähestulkoon sama asia?

Juhlapuheissa Euroopan Unioni on aina "rauhanprojekti". (Myönsivätpä Jagland ja Stoltenberg EU:lle kerran jopa Nobelin rauhanpalkinnon).

Ongelmana on Veikko I Palvon mainitsema EU:n kytkeminen NATO:on. 2004 ja myöhemmin EU on muuttunut täysin absurdin laajentumisensa johdosta "rauhan" liitosta kaunan ja vastakohtaisuuden unioniksi.

Oliko se Putin, joka sanoi EU:ta "USA:n käskyläiseksi"? Siinä tapauksessa Putin on oppinut jotain vieraiden valtojen juonittelusta Kiovassa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten EU julistautui uusnatsien vastustajaksi. Nyt näitä mielistellään ja käytetään Ukrainan saattamiseksi sekasortoon, jonkin verran samaan ilahduttavaan malliin kuin Afganistan ja Libya...

Samanaikaisesti koko kansainvälinen mediamaailma levittää "Yatsin" (minä tässä toistan varaulkoministeri Nulandin käyttämää Jatsenjukin koiran kutsumanimeä) tarinoita, joiden mukaan "maailma joutuu nyt uudenlaisen sodankäynnin kohteeksi", kun Venäjä valloittaa maailmaa "ilman univormuja".

Palvokin kutsuu NATO:a "puolustusliitoksi". NATO ei ole milloinkaan puolustanut ketään, vaan hyökännyt sopimukseen kuulumattomiin maihin. Yksi ainoa tapaus hyökkäysvaarasta tulee mieleen: USA:n itse pystyttämä Ateenan sotilasjuntta oli vuosina 1967-1974 vakavassa selkkauksessa toisen NATO-maan Turkin kanssa.

Ukraina on NATO:n rauhankumppanuusvaltiona osallistunut melkein jokaiseen NATO:n sotilaalliseen hankkeeseen. Näin on tapahtunut suurin piirtein hallituksesta riippumatta - Kutshman, Jushtshenkon ja Janukovytshin ollessa presidentteinä.

Venäjä, rauhankumppani samalta vuodelta (1994), on tarjonnut NATO:lle logistista tukea (ISAF-joukoille) Uljanovskissa.

Kaikesta päätellen kumppanuudet ovat riittämättömiä. (Mitäköhän Suomi joutuisi tekemään NATO-jäsenyyden lunastamiseksi?)

[Veikko I Palvo]

kaikki merkittävät EU-maat ovat myöskin puolustusliitto Naton jäsenmaita, joten Venäjä syyttää EU:n NATO-maita toimimisesta tekemiensä Nato-sopimusten mukaisesti, Kremlin näkökulmasta katsottuna Nato ja EU näyttäisivät olevan lähestulkoon sama asia?
---------------------------

Oliko se Putin, joka sanoi EU:ta "USA:n käskyläiseksi"?


Kaikesta päätellen kumppanuudet ovat riittämättömiä.

Putin ja Lavrov ovat happamina sanoneet "EU:ta Naton käskyläiseksi" Ukrainan kriisin yhteydessäkin ilmeisesti siksi, että Kremlissä on todettu EU:n Nato-jäsenmaiden toimivan Nato-jäsenyyssopimuksensa mukaisesti "yhteistä ulkopolitiikkaa" noudattaen.
Putin sanoi Georgian kriisin jälkeen 9.2008 Sotshin lehdistötilaisuudessa, ( tuolloin länsimainenkin media sai olla paikalla ) ettei EU:lla ole "itsenäistä" ulkopolitiikkaa tarkoittaen nähtävästi tuolloinkin sitä, että EU:n Nato-jäsenmailla oli jäsenyyssopimuksensa mukainen kanta Georgian kriisiin. Tai olisikohan Putin yrittänyt iskeä kiilaa transatlanttisiin suhteisiin?

Naton rauhankumppanuus näyttää tosiaankin riittämättömältä Ukrainan kriisissäkin,
sillä Venäjä ja Ukraina ovat molemmat Nato-rauhankumppanuusmaita.
Venäjän Nato-rauhankumppanuustoiminta ( Partnership for Peace ) lienee kuitenkin ( väliaikaisesti? ) loppunut Ukrainan kriisin myötä?

Veikko Palvo

[kpj]

Naton rauhankumppanuus näyttää tosiaankin riittämättömältä Ukrainan kriisissäkin,
sillä Venäjä ja Ukraina ovat molemmat Nato-rauhankumppanuusmaita.
Venäjän Nato-rauhankumppanuustoiminta ( Partnership for Peace ) lienee kuitenkin ( väliaikaisesti? ) loppunut Ukrainan kriisin myötä?
Veikko Palvo

Jos Afganistan-yhteistyö ISAF:in ja Venäjän välillä yhä jatkuu (vaikka NATO on "katkaissut" yhteistyönsä Venäjän kanssa), se on mainio muistutus siitä, että näyttämöllä esitetään toinen näytelmä kuin kulisseissa.

Venäjä (ja sen suurin partneri Neuvostoliitossa, Ukrainan neuvostotasavalta) toimi 1980-luvulla juuri jihadisteja vastaan. (Suomea tuolloin ei haalittu mukaan.) Siinä mielessä Ukraina ja Venäjä omaavat NATO:lle hyödyllisiä kokemuksia.

Minun on aivan yhtä vaikea kuin Palvon saada päivitettyä tietoa, sillä todelliset suhteet ovat pimennossa.

Mikäli Venäjä ei tarjoa Uljanovskia enää NATO:lle, tämän selityksenä voisi olla vuokran suuruus, ellei sitten (tosiaankin) "katkaistu yhteistyö".

Uljanovsk on upouusi installaatio kaupungissa, joka oli ennen vuotta 1924 nimeltään Simbirsk ja joka siitä lähtien kantaa Leninin (Uljanovin) nimeä. Kerrassaan hieno paikka NATO:lle!


Pimitetyistä vaikuttimista puheen ollen:
Miksei itäinen Ukraina ole saanutkaan kiihkeästi toivomiaan venäläisiä "rauhanturvajoukkoja"?

[Veikko I Palvo]

Jos Afganistan-yhteistyö ISAF:in ja Venäjän välillä yhä jatkuu

Uljanovsk on upouusi installaatio kaupungissa, joka oli ennen vuotta 1924 nimeltään Simbirsk ja joka siitä lähtien kantaa Leninin (Uljanovin) nimeä. Kerrassaan hieno paikka NATO:lle!

Pimitetyistä vaikuttimista puheen ollen:
Miksei itäinen Ukraina ole saanutkaan kiihkeästi toivomiaan venäläisiä "rauhanturvajoukkoja"?

Neuvostoliiton kymmenvuotinen Afganistanin miehitys alkoi 1979 vauhdikkaasti. NL:n erikoisjoukot tappoivat presidentti Aminin ja tilalle presidentintuolille istutettiin mukana tuotu "oma mies" Babrak Karmal. Kabulin radiossa julistettiin Aminin ja USAn roistokoplan suunnitelmat likvidoiduiksi ja Afganistan vapautetuksi. Presidentit Amin
ja Karmal olivat kylläkin molemmat jonkin linjan kommunisteja. NL:n maavoimatkin vyöryivät samanaikaisesti Afganistanin rajan yli.

Sama
menetelmäkaava Venäjällä varmaankin on käytettävissään Ukrainan suunnallakin, mutta sitä ei tosiaan ole käytetty, Krimilläkin tyydyttiin "rauhanomaisempiin menetelmiin."
Jos tavoitteen voi saavuttaa ilman omillekin joukoille verisiä taisteluita, se on parhainta sotataitoa, taisi sotateoreetikko Sun Tzukin kirjoittaa.

ISAF-operaatiosta Afganistanissa YK:n turvallisuusneuvosto päätti yksimielisesti 2002, siis Venäjäkin. ISAF:n johtovastuu NATOlle ja Afganistanissa on tai on ollut n. 40 maata terrorismin vastaisissa toimissa.
ISAF-operaatio näyttäisi olevan alunalkaenkin Venäjän intressien mukainen ja Venäjän kannattama YK:ssakin, turvaahan se Venäjääkin. ISAF-operaation ollessa nyt lopuillaan, Venäjällä on kirjoiteltu sen päättyvän "liian nopeasti."

ISAFin huollosta osa lienee koko kulkenut Venäjän kautta "rauhalliseen" Afganistanin pohjoisosaan, jossa Ruotsin, Norjan ja Suomen ISAF-sotilaat ovat.
Huoltoreittien Pakistanin kautta kirj. olleen hankalahkojakin Pakistanin Afganistanin vastaisen raja-alueenkin ollessa Talebanien hallussa tukialueena.
Ilmateitse
ISAFin huoltoa lienee jatkuvasti toimitettu myöskin Afganistanin lentokenttien kautta.
Mutta
ISAFin Pakistanin huoltoreitti taisi al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin 2011 surmaamisen jälkeen "tukkeutua" aluksi täysin. ( toiminee sekin jälleen? )
ISAF
haki uutta huoltoreittiä ja Venäjä sopi 2012 ( rahakorvausta vastaan ) Uljanovskin
kauttakulkukeskuksen avaamisesta ja käytöstä.
Venäjällä
näytetään kirjoitettavan Uljanovskin kautta tapahtuvan ISAFin huollon olevan "Natolle elintärkeän" ja jopa mahdollistavan ISAFn Afganistanista vetäytymisenkin.

NATOn
"sotaseikkailuista" YK:n Afganistan-operaatiossa kirjoittavat jotkut liittoutumisen vastustajat meillä Suomessa unohtaen mukana Afganistanissa olleet 40 maata ja sen, ettei ISAF ole ollut Venäjänkään intressien vastainen.
Onko
ja missä laajuudessa ISAFin huolto Venäjän Uljanovskin kautta ollut esillä Ukrainan kriisin neuvottelujen yhteydessä? Ei näytetä uutisoidun, salaista toimintaa "Uljanovskin NATO-tukikohta" ei kuitenkaan ole.

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Jos Afganistan-yhteistyö ISAF:in ja Venäjän välillä yhä jatkuu

Pimitetyistä vaikuttimista puheen ollen:
Miksei itäinen Ukraina ole saanutkaan kiihkeästi toivomiaan venäläisiä "rauhanturvajoukkoja"?

Krimin Venäjä ainakin itselleen otti sen rannikon kaasu- ja öljyvaroineen.
Ukrainasta uutisoidaan sen kautta EU-maihin kulkevien maakaasun putkilinjojen sijaintimaana, millaistakohan osaa öljyllä ja kaasulla on Ukrainan http://www.businessinsider.com/heres-on ... KrAmvKrnvD ja Krimin tapahtumissa?
( Venäjän maakaasusta EU:hun Business Insederin kartan mukaan 66% Ukrainan kautta. )

Saksan sanotaan olevan vahvasti riippuvainen Venäjän maakaasusta, 36%:a Venäjältä.
Ranskaan 23% ja Italiaan 27%:a maakaasusta Venäjältä. Eivätkö nuo Business Insiderin luvut samalla merkitse sitäkin, että Saksankin maakaasusta 64%a tulee muualta, Pohjanmereltä lähinnä?
Ja Italian maakaasusta 73%:a tullee lähinnä Pohjois-Afrikasta, loput 27% Venäjältä.

Ei tuo Venäjän maakaasun merkitystä EU:lle vähentäne Ukrainankaan kautta tuotuna, mutta mm. Saksan, Ranskan ja Italian energiariippuvuus Venäjän kaasusta ei sentään näytä ratkaisevan suurelta, kaasuntuonti noihin EU-maihin on hajautettua.
Ja
Anna Lindh´kin kävi jo 2001 tutustumassa Kaspianmeren öljy- ja kaasukenttiin, kaasuputki länteen ei kulje Venäjän alueella. Mutta Kaukasuksen öljystä Kiinankin kirjoitetaan olevan kiinnostunut ja investoineen jo Afganistaninkin suureen kupariesiintymään.
Afganistanissa jo Neuvostoliiton aikana kirj. kartoitetun suuret hiili-, öljy-, kaasu- ja mineraalivarat. Afganistanin kaasuntuotannon sanotaan loppuneen NL:n miehityksen 1979 alettua. Afganistanin rajat määriytyivät Englannin ja Venäjän välisessä
"Suuressa pelissä" ja nyt kirjoitetaan "uudesta suuresta (energia)-pelistä."

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Historian tuntemuksesi on puutteellinen. Ruotsin perivihollinen oli Tanska, eli hyökkääjä tuli etelästä.

Idässä taas nimenomaan Ruotsi oli se, joka laajeni Venäjän kustannuksella, kunnes Venäjä Uudenkaupungin rauhassa otti takaisin menettämänsä sekä Itämeren herruuden. Minkä jälkeen Ruotsi yritti parikin kertaa revanssia.

Tanska oli Ruotsiin "hyökkääjä" keskiajalla, Kalmarin Unionin aikana ja Kustaa Vaasan
Ruotsin vapaussodasta alkaen hyökkääjä työnnettiin pois Etelä-Ruotsista.

Idässä Ruotsi valloitti Novgorodin kauppatasavallan alueita, ei Moskovan ruhtinaskunnan, joka myöhemmin Iivana IV Julman aikana lopullisesti kukisti Novgorodin.
Hyökkääjänä mm. Nevalle ja Ruotsin linnoituskaupunkien valtaajana oli Pietari I, joka
sodan ollessa vielä kesken 1703 alkoi rakennuttaa omaa linnoitustaan Nevalle.
St. Petersburg perustettiin kymmenkunta vuotta myöhemmin suomensukuisten ja Ruotsin aikaan näiden alueelle muuttaneiden inkeriläisten maalle.

Kaarle XIIn jälkeen valta Ruotsissa siirtyi valtiopäiville, myssyille ja hatuille ja jälkimmäiset nousivat valta-asemaan. Myssyjä tuki Britannian ohella Venäjä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Ranskan tukemat hatut aloittivat 1741 sodan Venäjää vastaan, mutta Venäjä miehittikin nykyisen Suomen alueen.
Venäläiskenraali
kutsui maapäivät ( landtagar ) koolle Vaasaan heinäkuussa 1741, "valtiopäivät" pidettiin lokakuussa 1741.
Venäläiskenraalin 8. ( 18.? ) 10.1742 koollekutsumilla Turun maapäivillä
"Suomelle" valittiin kuningaskin, Holstein-Gottorpin herttuan poika Karl Peter Ulrich.
Venäjän
keisarinna Elisabeth oli 18.3.1742 julkaissut manifestinsa luvaten "Suomelle" jonkinlaista autonomiaa, mutta Turun "valtiopäivien" valitsemalle kuninkaalle järjestyikin myöhemmin Venäjän tsaarin asema, tosin vain 186 päiväksi.
Turun rauhassa 1743
Venäjän keisarinna sai kuitenkin vaatimuksensa mukaisesti Holstein-Gottorpin Adolf Fredrikin Ruotsin kuninkaaksi. Adolf Fredrikin poika teki sittemmin "vallankaappauksensa", palautti kuninkaan vallan, vuonna 1771.
Kustaa III:n sodan alkaessa 1788 jotkin kapinalliset ruotsalaisupseerit lienevät muistelleet Elisabethin manifestia ja lähettivät Katariina II:lle Liikkalan nootin tai olisikohan Liikkalan kirjeen esitellyt Katariinalle Pietarissa oleskellut G.M.Sprengtporten.
G.M.Sprengtportenin Aleksanteri I nimitti Suomen sodan alkaessa kenraalikuvernööriksi Turkuun ja Göran ryhtyi järjestelemään maapäiviä (landtdagar)
Turkuun, valtiopäivät kutsuttiin ennen rauhantekoa koolle Porvooseen.
Eli
Venäjä näyttää käyneen nykytermein informaatio- ja poliittistakin sotaa Ruotsia vastaan tehostetusti Kaarle XII:n ajoista alken, aluksi myssyjä tukemalla?
Elisabethin 1742 manifesti ja järjestetyt maapäivät, Liikkalan nootti 1788 ja
Sprengtportenin järjestämät, Aleksanteri I:n koolle kutsumat Porvoon maapäivät / valtiopäivät 1809 näyttäisivät olleen Venäjän onnistuneen poliittisen sodankäynnin seurausta?

Veikko Palvo

[Klaus Lindgren]

Ruotsin "ikiaikaisista" vihollisista puhuttaessa on parempi muistaa, että noihin aikoihin osapuilleen jokaisen valtion pahin vihollinen oli lähin naapuri. Ruotsin vihollisia olivat siis kuin luonnostaan Tanska ja Venäjä (ensin Novgorod, sitten Venäjä). Samaan tapaan Englannin "luonnollisia" vihollisia olivat Ranska ja Skotlanti.

[Emma-Liisa]

Katainen sanoo, että "me" olemme luulleet, ettei sotilaalisella voimalla uhkaaminen enää kuuluisi keinovalikoimaan, että Ukrainan kriisi osoitti, että "me" olimme väärässä.

Jos tällainen luulo todella on ollut vallalla Suomen korkeimmassa johdossa, niin miksi ihmeessä siitä ei ole tehty loogista johtopäätöstä ja ajettu armeija alas?

Eräs korkea upseeri selitti kerran kädestä pitäen: vaikka tällä hetkellä ei mitään uhkaa olisikaan näköpiirissä, niin koskaan ei voi tietää, mikä tilanne on joskus tulevaisuudessa. Esim. reserviä ei voida kouluttaa hetkessä, kun se on tarpeen, vaan se kestää ainakin 10 vuotta.

[Veikko I Palvo]

Katainen sanoo, että "me" olemme luulleet, ettei sotilaalisella voimalla uhkaaminen enää kuuluisi keinovalikoimaan, että Ukrainan kriisi osoitti, että "me" olimme väärässä.

Jos tällainen luulo todella on ollut vallalla Suomen korkeimmassa johdossa, niin miksi ihmeessä siitä ei ole tehty loogista johtopäätöstä ja ajettu armeija alas?

Eräs korkea upseeri selitti kerran kädestä pitäen: vaikka tällä hetkellä ei mitään uhkaa olisikaan näköpiirissä, niin koskaan ei voi tietää, mikä tilanne on joskus tulevaisuudessa. Esim. reserviä ei voida kouluttaa hetkessä, kun se on tarpeen, vaan se kestää ainakin 10 vuotta.

Noinhan varmastikin on, tarvitsemme ´uskottavaa ja vahvaa puolustusta´joka tapauksessa, Naton jäsenenäkin.
Joidenkin mielestä se ´uskottava puolustus´ näyttäisi kuitenkin säilyvän, vaikka puolustusmenoja supistetaankin. Yhteistoiminta Ruotsin kanssa näyttää sekin olevan vain maanpuolustusmateriaalin yhteistenkin hankintojen kustannussäästötoimintaa?
Ja Ruotsi noudattanee 200-vuotista puolueettomuuspolitiikkaansa, joten Suomen Nato-jäsenyyden kytkeminen Ruotsin mahdolliseen jäsenyyteen näyttäisi olevan lähinnä Suomen sotilaallisen liittoutumisen vastustamista?
NATO-optio,
mahdollisuus hakea jäsenyyttä lienee aina mahdollista, mutta on eri asia,
"haluavatko muut liittoonsa maata, joka jo on konfliktin partaalla."
Sanoi
presidentti Martti Ahtisaari 23.11.2007 todeten EU:n olevan pelkkä talousyhteisö. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkist ... -51-630047 sanoen "Nato-optio on illuusio, jos ajatuksena on, että palovakuutus otetaan vasta sitten, kun tuli jo kytee nurkan alla."

"Venäjä kuuluu ryhmään, jota siellä luonnehditaan ´suvereeniksi demokratiaksi´.
Se on jotain muuta kuin länsimainen demokratia.
Myös maan markkinatalous on jotain muuta kuin meille tuttu markkinatalous," sanoi
presidentti Martti Ahtisaari 2007.

Ukrainan tapahtumien yhteydessä Venäjä on uhkaillut sotilaallisella voimalla, ydinasevoimallakin, käyden kuitenkin "Krimin sotaansa" Ukrainassa lähinnä poliittisen vaikuttamisen keinoin, "energia-aseeseenkin" on viitattu.
Länsi ja läntinen vaikutus Venäjällä on yhä selvemmin nähty ja sanottu olevan
"rappiokulttuuria", Venäjälle "vierasta elämänmuotoa." Vähäisen venäläisen oppositiotoiminnankin sanotaan olevan "ulkomaisten agenttien" aikaansaamaa.
Ulkomaat ja
erityisesti lähiulkomaat katsotaan ilmeisestikin Moskovan suunnasta uhkaksi ja toisaalta myöskin "poliittisen vaikuttamisen" ensisijaisiksi kohdemaiksi?
Ja
Kremlin johdon ensisijaisena tavoitteena näyttäisi olevan Kylmän sodan, Neuvostoliiton aikaisen rajatilanteen, saavuttaminen? Ukraina ja Kaukasus ovat siellä kaukana etelässä, mutta EU:n entiset itä-blokin maat jo lähempänä meitäkin ja muistellaankohan Venäjällä Kylmän sodan aikaistakin tilannetta Suomen suunnalla?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Asioiden näin ollen en liioin panisi paljon painoa jatkuvasti toitottamillesi Nato-intoisille Venäjän-"analyyseille".

Naton ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen vastustajat ja liittoutumisen kannattajat näyttäisivät olevan samaa mieltä Venäjän uhasta, sillä perustellaan liittymisen tarpeettomuutta ja tarpeellisuutta?
Naton vastustajat sanovat Venäjän uhkan kasvavan, jos Suomi on Naton jäsen ja kannattajat sanovat jäsenyyden olevan turvatakuu Venäjän uhkaa vastaan.

Suomen ja Venäjän historia
ja etenkin yya-aika näyttävät vaikuttavan vahvasti kannanottoihin.
Sotilaallisen liittoutumisen vastustajat sanovat yya-puolueettomuuden ja hyvien ulkopoliittisten suhteiden ylläpidon erityisesti itään olevan paras tapa edistää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimivuutta. Naton sanotaan olevan kuihtuva Kylmän sodan aikainen organisaatio ´uudessa tai tulevaisuuden´ maailmanjärjestyksessä.
Ukrainan
kriisi on kuitenkin osoittanut EU:n turvallisuuspolitiikan olevan EUn Nato-jäsenmaiden puolustuspolitiikkaa, EU:n yhteistä energiapolitiikkaakaan ei näytä olevan kuin korkeintaan Naton kautta.
Kaikilla EU:n Nato-mailla on Venäjän kanssa yhteistyötä ja kansainvälisiä suhteita ja voinee olettaa, että kaupallinen yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin.
Kylmän sodan
vastakkainasettelu lientyi kymmenkunta vuotta sitten terrori-iskujen jälkeen ja Venäjä lupasi USAlle tukensa terrorismin vastaisessa sodassa. NATOlla ja Venäjällä oli yhteinen vihollinen.
Venäjän Georgian sodan seurauksena suhteet katkesivat ja Nato-Venäjä -neuvosto kokoontui 9.2010, Venäjälle esitettiin jopa Nato-jäsenyyttä. Mutta jäsenyys edellyttää demokraattista valvontaa ja siviilien valvoma armeija on Venäjällä vastenmielinen ajatus, sotilaallinen rakenne on suljettu. Korruptiokin lienee osatekijänä, vaikka korruptiota vastaan ovat Kremlin johtajatkin toistuvasti puhuneet.
Ja
Nato-jäsenyys merkitsisi loppua Venäjän suurvaltaunelmille, saada palautetuksi entinen supervalta-asema. Venäjä olisi Naton jäsenenä vain Saksan, Ranskan tai Englannin kaltainen eurooppalainen maa. Sotilaallisia "salaisuuksia" Venäjä ei halua
paljastaa, vaikkakaan ne eivät ole Natolle salaisuuksia, ydinaseetkaan.
Nato
nähdään Venäjällä yhä anti-venäläisenä liittona, kuten Kylmän sodan aikanakin ja
Venäjä näyttää tarvitsevan Natoa "vihollisekseen", ei liittolaiseksi?
Eli
meilläkin Kylmän sodan aikainen malli Nato-vastustajilla ja Naton kannattajilla "yya-puolueettomuuspolitiikan" käytännön muistelu vaikuttavat yhä?
Venäjän uhka on molempien, Nato-kannattajien ja Nato-vastustajien, keskeisin Suomen puolustuspolitiikkaan vaikuttava tekijä?

Veikko Palvo

[Ilmo Kekkonen]

Näin kirjoittaa IS tänään Suomen isäntämaatukisopimuksesta Naton rauhankumppanina. Väite leviää Venäjällä: "Nato sai jo Suomen" (IS, 24.5.2014)

"6 faktaa

1. Natolla on turvatakuut vain sen jäsenmaille, Nato auttaa kriisitilanteissa Nato-maita, ei rauhankumppaneitaan.

2. Suomessa poliitikot ovat vakuutelleet, että isäntämaatukisopimuksella ei ole mitään tekemistä Nato-jäsenyyden kanssa.

3. Isäntämaatukisopimus on ollut Suomen ja Naton rauhankumppanuustavoitteena vuodesta 2002, se löytyy myös ulko- ja turvallisuuspoliittisista selonteoista vuosien ajalta.

4. Isäntämaatukisopimuksessa sovitaan esimerkiksi satamien tai lentokenttien käytöstä, miehistön majoittamisesta tai kaluston huoltoavusta.

5. Suomi on käytännössä jo saanut ja antanut isäntämaatukea, kun Suomi on osallistunut kansainvälisiin harjoituksiin ja kansainvälisiä joukkoja on ollut Suomessa mukana harjoittelemassa.

6. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sopimus piti allekirjoittaa toukokuussa, mutta allekirjoitus on syksyllä.

Arja Paananen "

Tietoisku liittyy Venäjällä levinneisiin tietoihin Suomen asiallisesta Nato-jäsenyydestä.