Teporan artikkeli kirjassa oli itselleni pettymys: lähinnä karelianismin ja ns. heimosotien tapahtumahistorian monesta aikaisemmasta yhteydestä tuttua kertauskurssia.Emma-Liisa kirjoitti:Juuri ilmetyneessä, pääasiassa Suur-Suomea käsitelevässä kokoomateoksessa Luvattu maa Oula Silvennoinen arvostelee Jokipiin kuvausta suomalaisesta Waffen-SS-pataljoonasta (tosin suppeammin kuin teoksessa Finland's Holovcaustsekä Sampo Ahdon holokaustinäkemyksiä (muistettakoon että varsinkin Matti Klinge on päiväkirjoissaan usein tukeutunut Ahtoon realativisoidessaan Saksan syyllisyyttä).
Kaiken kaikkiaan kirjassa on varsin vähän suoranaista uutta Suur-Suomesta, jota 80-luvulla tutkittiin paljonkin, mutta ottaen huomioon ettei asiaa ole integroitu ns. suureen kansallisen kertomukseen, kirja on etenkin vähemmän historiantutkimusta seuraaville tarpeellinen paketti, jossa varsinkin Ville Kivimäki ja Tuomas Tepora pyrkii ymmärtämään aikalaisia näiden omista lähtökohdista.
Ville Kivimäen artikkeli oli minun silmissäni kirjassa esityksellisesti omaa luokkaansa. Kriittisiäkin sävyjä sisältävän "mikrotarkastelun" (artikkelin teemana on "rintamamiesten Suur-Suomi") alta paistaa kuitenkin mielestäni selvästi se tavanomainen ja sovinnainen pohjapiirustus:
S. 263 -264 jatkosotaan ja Itä-Karjalan valtaamiseen johtaneen kehityksen Kivimäki esittää tutun deterministiseen tapaa: oli pakko, kun kerran NL painosti! Tätä tulkintaa mm. Seppo Hentilä 1970-luvun lopulla nimitti ironisesti "uusajopuuteoriaksi", kunnes sitten itsekin (mm. perusoppikirja Suomen poliittinen historia) professorina omaksui sen.
Vastaavalla tavalla tuntuu Kivimäki esim. s. 312 tarkastelevan koko Itä-Karjalan valtaustakin ns. vaihdottoman historian tähystysaukosta:
Vertailun vuoksi (ja ehkä hienoisen satiirisestikin)) voidaan taas kerran siteerata Kivimäen lähes vuosikymmen sitten, 2005, verkkojulkaisuun Ennen ja nyt - historian tietosanomat kirjoittamia sanoja:Voi hyvin olla, että ulkopoliittisesti Suomen sodanjohdon kädet olivat tähän ratkaisuus sidotut siitä hetkestä, kun oli tehty päätös liittyä saksalaisten valmistelemaan idän sotaretkeen.
--------------------Puhtaimmillaan – ja kai jo harvemmin – ”Suomi” seikkailee historiassa merkillisen epäonnisena sankarihahmona, joka joutui vuosina 1939–1945 kahden diktatuurin väliin, kärsi suurta vääryyttä ja ainoana oikeamielisenä vaalii ”historiallista totuutta”, jolle ei millään tahdo saada riittävää huomiota isompiensa taholta. ”Suomi” inkarnoituu suurmiehissään, joita ohjaa järki ja reaalipoliittinen logiikka
Kaikkiaan kokoomateoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus omasta mielestäni erottuvat lähinnä vain Oula Silvennoisen ja Sari Näreen artikkelit. Nissä on itse Suur-Suomi-kiihkosta ja siihen eri aikoina kohdistuneesta kaunistelevasta historiankirjoituksesta uskallettu sanoa jotain oleellistakin.