jep, se on sitten yksi kysymys miten tuo vaihtoehtohistoria pitäisi määrittää. Olen haistavinani ainakin Jaakon kriteeriksi että se voi käsittää käytännössä kaiken ei-ammatillisen tutkimuksen. Jossa tämä ongelman ydin piileekin, jos me rajaamme käsitettä oikean ja väärän tutkimuksen tällä tavoin, niin silloin on tapahtunut se synti, että totuuden määrittääkin sanojansa yhteiskunnallinen status, ei suinkaan asioiden perustelut. Tietyssä mielessä tätä tapahtuu koko ajan, osaksi kai siksi että sillä suojataan omaa ammattia ja ammattikuntaa.
Suomeksi tämä tarkoittaa että historiaa, joka on yhteistä kollektiivista perintöämme, ei saisi tutkia muut kuin siihen erikseen määritetyt ihmiset. Tai vain heidän edesottamuksensa pitäisi ottaa vakavasti, ja muut saavat joko pitää turpansa kiinni tai joutua naurunalaisiksi. Eihän se tietenkään näin mene. Tietyssä mielessä tälläisen suljetun eliitin muodostaminen voi toki olla perusteltuakin, mutta silloin jos antaa valtakirjan tutkimusmonopolista näille ihmisille, on vähintään saatava tutkimustuloksiakin yleiseen käyttöön. Tämä vaade harvoin toteutuu ainakaan yliopistomaailmassa, jossa tietoa tunnutaan tuottavan vain suljetuille piireille.
Sivumennen sanoen tämä ei tietenkään päde muinaishistoriaan josta nyt ei olemassa vielä minkäänlaista totuutta tai näkökulmaa. se on ja pysyy näemmä historiankirojemme blancona, vaikka itse muinaistutkimusta on harjoitettu jo kuka tietää kuinka kauan.
Muuten näkemys on armottoman keskiaikainen. Sehän tarkoittaa että vaikkapa kysymystä Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta saisi käsitellä vain papisto, koska heillä on ainoina tarvittava teologinen tietämyspohja. Kaikki kunnia moiselle tietämykselle, mutta tietenkin moiseen kysymykseen voi osallistua moni muukin, koska pohjimmiltaan kysymys Jumalasta on filosofinen.
vedän nyt taas provolla mutta omalla tavallaan historiantutkimuskin on yllättävän filosofista laatua, mitä kauemmas menneisyyteen mennään. Niinhän sitä sanotaan että jokainen sukupolvi kirjoittaa omat historiansa, ja varsin usein nämä historiantulkinnat kielivät enemmän kirjoittajiensa aikakaudesta kuin varsinaisesta tutkimuskohteesta. Että kovin hanakasti en vannoisi tieteen nimiin ehdottomana totuuden määrittäjänä näin monitulkintaisessa aihepiirissä. Ja olenko sanonut senkin, että tiede – kaikki kunnia – on pohjimmiltaan vain tiedonhankkimismenetelmä, eikä suinkaan ainoa metodi lajissaan. Olkoonkin että tunnustetuin, mutta valitettavasti historiantutkimuksen saralla ei voida koskaan poistaa subjektiivisuutta tai tutkijansa valintoja jotka aina rajaavat jotakin myös ulkopuolelle. Ainakin jos tiedettä määritetään jotenkin absoluuttisena kuten ns. tiedeuskovilla asia tapaa olla.
Toivotan toki kaikki tervetulleiksi tutustumaan sinikiven(kin) sivuille mutta sen verran korjaan, että siellä hyvin harvoin provotaan. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä siellä ja osaamme käytöstavat. Emmekä koskaan rupeaisi kenenkään asiaa kumoamaan halveeraamalla asianesittäjää – sellainen kuuluu kypsymättömien ihmisten juttuun.