Mitä kaikkea "muinaistutkimuksen laajempien sfäärien" pitäisi olla, jotta vallitsisi tyytyväisyys?
Tämä on hyvä ja oivallinen kysymys. Valitettavasti se myös paljastaa yhdenlaisen rakenteellisen ongelman, jolle meistä ei kukaan mitään voi. Se on kyse tästä tietystä sukupolvesta johon minäkin kuulun, eli 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa syntyneisiin. Mehän kaikki läpikäytiin se tasapäistävä peruskoulu jossa aitoon DDR:läiseen tapaan opetettiin kaikkea muuta kuin ajattelemaan. Sosiaalidemokraattisessa kokeilussahan meistä kaikista kasvatettiin yhtä puuta, jossa tärkeintä oli samanmielisyys ja –laisuus vieruskaverin kanssa. Hitaita vedettiin mukana ja nopeita toppailtiin.
Syntyi tämä keskinkertaisuuden ihanne. Erityisesti piti varoa erottumista joukosta, vaan piti pysytellä toisten takana ja kulkea vain joukon mukana. Keskinkertaiset ihmiset eivät loista, vaan muodostavat pikemminkin keskinkertaisten mafian, jossa keskinkertaisuus on vallitseva normi, ja siihen agendaan harvemmin uusi, luova ja oivaltava elämäntyyli ei kuulu.
Kun ajattelee sitä valtavaa eroa mikä on vaikkapa muinaishistorian saralla suurten ikäluokkien ja keskinkertaisten sukupolven välillä, tajuaa miksi ennen voitettiin hiihtokilpailut kun nykyisin tyydytään keskinkertaiseen tulokseen eli sijaan 16. Ennen myös tehtiin poliittisia ratkaisuja mutta olettehan te itsekin nähneet esim nykyhallituksen keskinkertaiset `ajopuu mallit´ koska useimmat ministerit on tätä sukupolvea. Esimerkkejä riittäisi, ja sukupolvesta johtuu, miksi monet tieteenalat, historia mukaan luettuna, on jauhanut keskinkertaista linjaa ja koko kulttuuri itse asiassa tavoittelee keskinkertaisuuden normeja.
Valitettavasti tästä sukupolvesta ei ole mihinkään. Enkä tiedä onko millään alalla kyennyt syntymään kuin keskinkertaisuuksia. Kokonaiskuvien ymmärtämistä on tietenkään turha toivoa.
Laiha lohtu että ovat sentään parempia kuin 80-luvulla syntyneet jotka lamavuodet nujersi niin, etteivät suorasta kulmasta enää taivukaan.
Vaikka tämä tuntuu etäiseltä asialta tässä yhteydessä, sillä on merkitystä. Maamme nuoressa historiassa on selvästi nähtävissä erikseen ns. kultaiset sukupolvet, joissa erilaiset renessanssi-ihmiset loistaa ja luo uutta koska ilmapiiri on sellaiselle salliva. Keskinkertaisilla sen sijaan on tuo asenneongelma, jossa suvaitsemattomuus ja tukahduttaminen on päivän sana, koska joku yrittää nousta sijaansa ylemmäksi joka tässä ilmapiirissä on vähintäänkin majesteettirikos, koska kukaan ei saa olla päätään pidempi muttei lyhyempikään. Ehkä nuo neropatit ovat siinä oikeassa, kun heti tutkijauransa alussa tähyävät ulkomaille? Itse tiedostan tämän oikein hyvin kuin senkin että viime kädessä tunnun provoavan vain ajan hengelle. Ei nämä ihmiset – joilla se valta olisi luoda uutta – kuitenkaan itse mitään sille voi, että heidät on aikanaan koodattu vääränlaisiin ihanteisiin ja tavoitteisiin.
Tämän halusin mainita koska tässä on läpikäyty monenlaisia murheellisia syitä miksi tämän maan muinaishistoria on edelleen tekemättä, ja sekin vähä mitä on tehty, on vinoutunutta paitsi tuloksiensa, myös metodiensa puolesta. Syyt ovat sekä pieniä että suuria mutta myös vääränlaisia aikakausia ja sukupolvia.