historioija kirjoitti:Iranilaisamerikkalaisen, nykyään Kaliforniassa toimivan
Reza Aslanin (
http://en.wikipedia.org/wiki/Reza_Aslan) kirja
Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on minusta poikkeuksellisen mielenkiintoinen tuttavuus.
Ajatus siitä, että historiallinen Jeesus (Yeshua) olisi ollut vain yksi sen ajan monista kapinallisista, ei ole erityisen uusi. Mitähän
poikkeuksellista kirjassa on?
historioija kirjoitti:Jeesuksestahan saa tietoa oikeastaan vain myöhemmistä uskonnollisista kirjoituksista, jotka nekin ovat keskenään paljolti ristiriitaisia.
On olemassa myös Flavius Iosephuksen teksti ja roomalaisten kirjailijoiden merkintöjä, mutta mikään niistä ei varsinaisesti käsittele historiallista Jeesusta, vaan Christiani-nimistä lahkoa, joskin sen palvomaan hahmoon viitaten. Käytännössä historiallisia dokumentteja Jeesuksesta ovat lähinnä eräät Uuden testamentin kirjoitukset, joissa on tietysti ilmeisiä tendenssejä, mutta monesta historian henkilöstä on vielä vähemmän suoraa tietoa.
historioija kirjoitti:
Jeesus näyttää olleen vain eräs niistä hurmahenkisistä uskonnollispoliittisista toimijoista, kapinallisista kansankiihottajista, joita useinkin nousi uhmaamaan ahdistavaa Rooman valtaa ja jotka poikkeuksetta päätyivät ristinpuuhun. Eikö Jeesuskaan osannut ottaa oppia edeltäjiensä kohtaloista vai eikö hän fanaattisuudessaan siitä välittänyt?
”Hurmahenkinen” on melko hurmahenkinen määrite.
Osuvampaa olisi ehkä nykymaailmassa puhua vakaumuksellista vapaustaistelijasta. Tätä tulkintaa kuitenkin häiritsee se, että UT:sta – joka siis on käytännössä ainoa edes jollain tapaa primaarilähdettä muistuttava – saa etsimällä etsiä kohtia, jotka viittaisivat väkivallan käyttöön. Toki niitä on, ehkä noin yksi, mutta silloin joudutaan konstruoimaan aatekehitys, jossa perimätiedosta hyvin systemaattisesti poistettiin tiedot väkivaltaisesta liikkeestä lähes kokonaan ja sepitettiin monimuotoinen kertomus väkivaltaa vastaan saarnanneesta Jeesuksesta. Tämä ei ole mahdotonta, mutta melko epäuskottavaa.
Miten paljon Jeesuksen arvoitus askarruttaneekin meitä psykologisesti, uskonnollisesti tai aatehistoriallisesti, se jäänee täysin arvoitukselliseksi historian kannalta. Tähän sopisi toteamus eräästä muusta asiasta: Ignoramus et ignorabimus (emme tiedä emmekä tule tietämään). Mutta siellä, missä tietämättömuus on taattu, on myös runsaasti tilaa spekulaatioille ja fantasioille.
Minua viehättää ajatus kehitellä kertomus Yeshuasta, juutalaispojasta, joka kuulee lapsuudessaan epämääräisiä juttuja äpäräsyntyperästään, kehittää ahdistuneen isäsuhteen ja luo ajatuksen siitä, että hänen oikea isänsä onkin Yahweh, ja muodostaa itsestään sisäisesti ristiriitaisen kuvan, jolla kuitenkin on vahva, jopa hypnoottinen vaikutus pieneen seuraajien joukkoon... mutta tämä kuuluu fiktion maailmaan.