Kapinallinen Jeesus

[historioija]

Iranilaisamerikkalaisen, nykyään Kaliforniassa toimivan Reza Aslanin (http://en.wikipedia.org/wiki/Reza_Aslan) kirja Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on minusta poikkeuksellisen mielenkiintoinen tuttavuus. Jeesuksestahan saa tietoa oikeastaan vain myöhemmistä uskonnollisista kirjoituksista, jotka nekin ovat keskenään paljolti ristiriitaisia. Aslan vain tulkitsee niitä näköjään taitavasti sitä vasten, mitä hän päättelee aikalaisten, Jeesus itse mukaanluettuna, tietäneen ja tunteneen elinympäristönsä asioista. Tuloksena on uskottavan tuntuinen näkemys historiallisen Jeesuksen elämästä ja toiminnasta. Ikävää tosin on se, ettei niin merkittävän historiallisen henkilön hahmosta voida koskaan saada edes tyydyttävän lopullista kuvaa juuri sen vuoksi, että lähteistö on niin suppeaa ja tulkinnanvaraista.

Jeesus näyttää olleen vain eräs niistä hurmahenkisistä uskonnollispoliittisista toimijoista, kapinallisista kansankiihottajista, joita useinkin nousi uhmaamaan ahdistavaa Rooman valtaa ja jotka poikkeuksetta päätyivät ristinpuuhun. Eikö Jeesuskaan osannut ottaa oppia edeltäjiensä kohtaloista vai eikö hän fanaattisuudessaan siitä välittänyt?

[Emma-Liisa]

Iranilaisamerikkalaisen, nykyään Kaliforniassa toimivan Reza Aslanin (http://en.wikipedia.org/wiki/Reza_Aslan) kirja Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on minusta poikkeuksellisen mielenkiintoinen tuttavuus. Jeesuksestahan saa tietoa oikeastaan vain myöhemmistä uskonnollisista kirjoituksista, jotka nekin ovat keskenään paljolti ristiriitaisia. Aslan vain tulkitsee niitä näköjään taitavasti sitä vasten, mitä hän päättelee aikalaisten, Jeesus itse mukaanluettuna, tietäneen ja tunteneen elinympäristönsä asioista. Tuloksena on uskottavan tuntuinen näkemys historiallisen Jeesuksen elämästä ja toiminnasta. Ikävää tosin on se, ettei niin merkittävän historiallisen henkilön hahmosta voida koskaan saada edes tyydyttävän lopullista kuvaa juuri sen vuoksi, että lähteistö on niin suppeaa ja tulkinnanvaraista.

1800-luvulla yritettiin saada selville "historiallinen Jeesus" (huomattavin oli Straussin teos). Mutta oman yrityksensä perustella Albert Schweitzer totesi, että se on mahdotonta.

[nylander]

1800-luvulla yritettiin saada selville "historiallinen Jeesus" (huomattavin oli Straussin teos). Mutta oman yrityksensä perustella Albert Schweitzer totesi, että se on mahdotonta.

Silti yrittäjiä riittää. Meillä viimeksi radikaalipappi Kai Sadinmaa on esittänyt oman jonkinlaisen "Spartacus-versionsa" kirjassaan 10 käskyä kirkolle. (Sadinmaa on kyllä esittänyt toisinaan kirjastossa vilkaisemassani Kotimaa-lehdessä hyviäkin ajatuksia.)

Tämäei enää liity "historialliseeen" Jeesukseen, mutta kesäkuussa 2014 Ruotsissa virkaansa astunut saksalaissyntyinen feministiarkkipiispa Antje Jackelén on puolestaan heti "kumonnut" Raamatun kertomuksen Jeesuksen syntymästä.

[historioija]

Iranilaisamerikkalaisen, nykyään Kaliforniassa toimivan Reza Aslanin (http://en.wikipedia.org/wiki/Reza_Aslan) kirja Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on minusta poikkeuksellisen mielenkiintoinen tuttavuus. Jeesuksestahan saa tietoa oikeastaan vain myöhemmistä uskonnollisista kirjoituksista, jotka nekin ovat keskenään paljolti ristiriitaisia. Aslan vain tulkitsee niitä näköjään taitavasti sitä vasten, mitä hän päättelee aikalaisten, Jeesus itse mukaanluettuna, tietäneen ja tunteneen elinympäristönsä asioista. Tuloksena on uskottavan tuntuinen näkemys historiallisen Jeesuksen elämästä ja toiminnasta. Ikävää tosin on se, ettei niin merkittävän historiallisen henkilön hahmosta voida koskaan saada edes tyydyttävän lopullista kuvaa juuri sen vuoksi, että lähteistö on niin suppeaa ja tulkinnanvaraista.

1800-luvulla yritettiin saada selville "historiallinen Jeesus" (huomattavin oli Straussin teos). Mutta oman yrityksensä perustella Albert Schweitzer totesi, että se on mahdotonta.

Uskonnollinen näkemys varmastikin on, että olisi tyydyttävä Raamatun totuuteen, vaikka se onkin vähän vaikeaselkoinen. Historiallisen Jeesuksen kuva nimittäin hämärtää uskonnollista kuvaa Jeesuksesta Jumalan poikana.

Voimme kyllä uskoa, että tietoutemme kyseisen ajan Palestiinasta eli tutkimuskohteemme elämän- ja toimintaympäristöstä on lisääntynyt huomattavasti esimerkiksi 1800-luvun jälkeen. Myös evankeliumien luonne ja lähdearvo on selkiytynyt. Ja onhan niinkin, että ajan kuluessa tapaa tulla välillä esiin yhä parempia tutkijoita ja tulkitsijoita.

Aslanin hahmotelma on tietenkin vain eräs monista mahdollisuuksista, mutta kannattaa seurata hänen todisteluaan. Siinä samalla saa rikkaamman ja ehkä todellisemman kuvan tuosta elämänpiiristä tuona meille kaukaisena aikana, jota on kerran tosiaan eletty ja joka on ollut todellisuutta monille ihmisille, lopppujen lopuksi kipeästi myös Jeesus Nasaretilaiselle.

Minulta on vielä lukematta teoksen loppu, joka tarkastelee sitä, miten tuon näköjään ei kovin ainutlaatuisen miehen toiminnasta ja kohtalosta syntyi uusi, merkittävä uskonto. Katsotaan, herättääkö se minussa mielestäni julkistamisen arvoisia ajatuksia.

[historioija]

Edelliset kommenttini olen kirjoittanut täysin "omasta päästäni" eli vielä tutustumatta kenenkään arvosteluihin ja näkemyksiin Aslanin työstä. Tässä eräs varteenotettava tarkastelu, jota Aslan itse on kiittänyt sanoilla "thoughtful and tough scholarly criticism": http://www.huffingtonpost.com/greg-care ... 79466.html

Tässä katsaus yleisemmin lähinnä kristillisten piirien reaktioon: http://www.christianpost.com/news/schol ... th-101442/

Tosihan on, että Jeesuksesta on jo ehditty kirjoittaa ja puhua sekä olettaa kaikenlaista. Aslan ei siis varmaankaan ole tehnyt mitään uutta löytöä, mutta sellaiselle kuin minä, joka en ole aikaisemmin syventynyt aiheeseen, tämä teos - joka tuli lukulistalleni historiallisena uutuuskirjana monien muiden joukossa - tosiaan tuntuu tuoreelta ja valaisevalta. Minusta se antaa elävän kuvan Jeesuksesta ja hänen ajastaan.

PS. Suomalaisia näkemyksiä voi selata tästä: https://www.google.fi/webhp?sourceid=ch ... pinallinen

[yucca]

Iranilaisamerikkalaisen, nykyään Kaliforniassa toimivan Reza Aslanin (http://en.wikipedia.org/wiki/Reza_Aslan) kirja Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on minusta poikkeuksellisen mielenkiintoinen tuttavuus.

Ajatus siitä, että historiallinen Jeesus (Yeshua) olisi ollut vain yksi sen ajan monista kapinallisista, ei ole erityisen uusi. Mitähän poikkeuksellista kirjassa on?

Jeesuksestahan saa tietoa oikeastaan vain myöhemmistä uskonnollisista kirjoituksista, jotka nekin ovat keskenään paljolti ristiriitaisia.

On olemassa myös Flavius Iosephuksen teksti ja roomalaisten kirjailijoiden merkintöjä, mutta mikään niistä ei varsinaisesti käsittele historiallista Jeesusta, vaan Christiani-nimistä lahkoa, joskin sen palvomaan hahmoon viitaten. Käytännössä historiallisia dokumentteja Jeesuksesta ovat lähinnä eräät Uuden testamentin kirjoitukset, joissa on tietysti ilmeisiä tendenssejä, mutta monesta historian henkilöstä on vielä vähemmän suoraa tietoa.

Jeesus näyttää olleen vain eräs niistä hurmahenkisistä uskonnollispoliittisista toimijoista, kapinallisista kansankiihottajista, joita useinkin nousi uhmaamaan ahdistavaa Rooman valtaa ja jotka poikkeuksetta päätyivät ristinpuuhun. Eikö Jeesuskaan osannut ottaa oppia edeltäjiensä kohtaloista vai eikö hän fanaattisuudessaan siitä välittänyt?

”Hurmahenkinen” on melko hurmahenkinen määrite. Osuvampaa olisi ehkä nykymaailmassa puhua vakaumuksellista vapaustaistelijasta. Tätä tulkintaa kuitenkin häiritsee se, että UT:sta – joka siis on käytännössä ainoa edes jollain tapaa primaarilähdettä muistuttava – saa etsimällä etsiä kohtia, jotka viittaisivat väkivallan käyttöön. Toki niitä on, ehkä noin yksi, mutta silloin joudutaan konstruoimaan aatekehitys, jossa perimätiedosta hyvin systemaattisesti poistettiin tiedot väkivaltaisesta liikkeestä lähes kokonaan ja sepitettiin monimuotoinen kertomus väkivaltaa vastaan saarnanneesta Jeesuksesta. Tämä ei ole mahdotonta, mutta melko epäuskottavaa.

Miten paljon Jeesuksen arvoitus askarruttaneekin meitä psykologisesti, uskonnollisesti tai aatehistoriallisesti, se jäänee täysin arvoitukselliseksi historian kannalta. Tähän sopisi toteamus eräästä muusta asiasta: Ignoramus et ignorabimus (emme tiedä emmekä tule tietämään). Mutta siellä, missä tietämättömuus on taattu, on myös runsaasti tilaa spekulaatioille ja fantasioille.

Minua viehättää ajatus kehitellä kertomus Yeshuasta, juutalaispojasta, joka kuulee lapsuudessaan epämääräisiä juttuja äpäräsyntyperästään, kehittää ahdistuneen isäsuhteen ja luo ajatuksen siitä, että hänen oikea isänsä onkin Yahweh, ja muodostaa itsestään sisäisesti ristiriitaisen kuvan, jolla kuitenkin on vahva, jopa hypnoottinen vaikutus pieneen seuraajien joukkoon... mutta tämä kuuluu fiktion maailmaan.

[nelimjaa]

Edellisen kirjoittajan ajatukset kyllä ovat lähellä omiani!

[historioija]

Edellisen kirjoittajan ajatukset kyllä ovat lähellä omiani!

Ovatkohan ne ajatuksia ennen Aslanin kirjan lukemista vai sen jälkeen?

Joka tapauksessa olen itse saanut lukuelämykseni päätökseen. Jatko oli edelleen mielenkiintoista ja minulle paljolti uutta. Jeesukseen uskovien kahtiajako heti päähenkilön poistumisen jälkeen tuntuu tosin meistä jälkiviisaista odotetulta ja normaalilta vankasti uskovien keskuudessa, olivat he uskonnollisia tai poliittisia uskovaisia.

Kristinuskon voittokulun perusteita oli kristittyjen pitäytyminen kuolemankin hinnalla mm. Jeesuksen kuolleistaheräämisuskomuksessa, Jeesuksen häpeällisen tappion esittäminen ja opillinen kääntäminen voitoksi ja ennen kaikkea käännynnäinen Paavalin "harhaoppinen" tie, joka häivytti kapinoinnin vuoksi Rooman valtakunnassa huonoon huutoon joutuneen juutalaisuuden lopullisesti uudesta uskonnosta. Näin kristinuskosta tuli pääkaupunki Roomassakin lopulta hovikelpoinen ja se sai hyvät lähtöasemat siihen valtasuhteiden uudelleenmuovautumiseen, joka Rooman häviön jälkeen tapahtui.

[Emma-Liisa]

Uskonnollinen näkemys varmastikin on, että olisi tyydyttävä Raamatun totuuteen, vaikka se onkin vähän vaikeaselkoinen. Historiallisen Jeesuksen kuva nimittäin hämärtää uskonnollista kuvaa Jeesuksesta Jumalan poikana.

Itse asiassa kyse ei ole tuosta, ainakaan Dietrich Bonhoeffererin Christologyn mukaan. Bonhofferille olennainen ero ovat kysymykset "kuka" ja "miten".

Bonhoeffer sanoo, että historiallinen tutkimus ei koskaan voi absoluuttisesti kieltää, koska se ei voi koskaan absoluuttisesti myöntää. Molemmat tekisivät historiasta sakraalin historian. Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei voida myöntää tai kieltää absoluuttisella varmuudella.

[Emma-Liisa]

Juha Molari, josta muussa ketjussa oli puhe, väitteli Q-evankeliumista:

http://juhamolari.blogspot.fi/2008/09/h ... sta-q.html

Veikko Litzenin kirja on siitä, miten kristinuskon dogmatiikka muotoutui Rooman vaikutukseta, on raskas mutta mielenkiintoinen:

http://kirja-aurora.utu.fi/tie_nikeaan.shtml

[historioija]

Uskonnollinen näkemys varmastikin on, että olisi tyydyttävä Raamatun totuuteen, vaikka se onkin vähän vaikeaselkoinen. Historiallisen Jeesuksen kuva nimittäin hämärtää uskonnollista kuvaa Jeesuksesta Jumalan poikana.

Itse asiassa kyse ei ole tuosta, ainakaan Dietrich Bonhoeffererin Christologyn mukaan. Bonhofferille olennainen ero ovat kysymykset "kuka" ja "miten".

Bonhoeffer sanoo, että historiallinen tutkimus ei koskaan voi absoluuttisesti kieltää, koska se ei voi koskaan absoluuttisesti myöntää. Molemmat tekisivät historiasta sakraalin historian. Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei voida myöntää tai kieltää absoluuttisella varmuudella.

Tutkijat, myöskään historiantutkijat eivät voi olla absolutisteja, sillä muuten epävarmuus kävisi liian suureksi. On tyydyttävä pienempään varmuuteen. Tiedämmehän historian epävarmuudet, mutta ajatellaan vielä kaikkea otantatutkimusta.
Aihetodisteet Jeesuksen olemassaolosta ja toiminnan laadusta ovat vankat, mutta pieni epäilys toki jää.