Michael Jonasin Blycher-tutkimuksesta s.343-358.:nylander kirjoitti:
Ja itse tapahtumahistoriasta: Helmikuun 29. päivänä 1944 eduskunnan suljetussa istunnossa rauhanehtojen hylkäämistä vaatinut vähemmistö (80) oli niin suuri, ettei hallitus katsonut voivansa hyväksyä NL:n asettamia ennakkoehtoja. Nyt Paasikivi vetosi Mannerheimiin. Apunen & Wolff 2009:
"Ainoa mies, johon Suomen kansa luottaa, olet Sinä." - - Osoittautui, ettei Mannerheimilläkään ollut Paasikiven kaipaamaa "läpitunkevaa intelligenssiä", jota vaadittaisiin sodan lopettamiseksi ennen lopullista tappiota. Ylipäällikkö katsoi paremmaksi välttää poliittista vastuuta. - - Waldenin puheiden perusteella Paasikivi pian oivalsi, mistö Mannerheimin pidättyväisyys todella johtui: "Korkeimmat kenraalit ovat hyvin jyrkällä kannalla rauhantekoa vastaan."
Paasikivi lähti helmikuun puolivälissä 1944 Tukholmaan kuulemaan NL:n rauhanehdot.
Hallituksen joidenkin jäsenten tieten ja Jonasin mukaan hallitus "adoptoi" Paasikiven Tukholman matkan ja hänen saamansa NL:n rauhanehdot. J.K.P.:n matkaa on sanottu "salaiseksi", mutta Jonasin mukaan Saksan Tukholman lähettiläs Thomsen ja sitä kautta Saksan ulkoministeriö olivat tietoisia Paasikiven Tukholmassa olosta.
Neuvostoliiton rauhanehtojen M.Jonas sanoo tulleen Suomessa julkisiksi helmikuussa, jonka alussa NL pommitti Helsinkiä.
Eduskunta
hylkäsi rauhanehdot 1.3.1944 äänin 105 - 80, mutta Paasikivi ja Enckell lähetettiin 26.3.1944 Moskovaan "tinkimään" koviin rauhanehtoihin lievennyksiä, joita ei saatu.
Saksa miehitti 19.3-44 Unkarin, mikä lienee aikanaan osoittanut, että se reagoisi kovin ottein Suomessakin, NL:n ehtojen mukaan saksalaiset tuli internoida tai ajaa Suomesta pois. Paasikivi näyttäisi toimineen hallituksen valtuuttamana, eikä yksityishenkilönä?
Blycherin mukaan "Jos Saksan pohjoinen armeijaryhmä olisi perääntynyt 1944 alussa Narva-jokilinjan taakse, Suomi olisi todennäköisesti hyväksynyt ehdoitta NL:n vaatimukset." Mutta rintama oli puolisen vuotta Narva- Peipsijärvilinjalla, jolla L.Govorovin joukot aloittivat hyökkäyksen heinäkuun 1944 lopulla.
Sotilaallinen tilanne Suomenlahden eteläpuolella lienee sekin osaltaan vaikuttanut kannanottoihin maaliskuussa 1944 ?
Mitä Erfurth on merkinnyt Mikkelissä päiväkirjaansa keväällä 1944 rauhantunnusteluista?
lisäys: Edwin Linkomies, Vaikea aika, 1947-48, ilm.1970, 2006:
s.299.: Pääministeri Linkomies ja ulkoministeri Ramsay sopivat, käännyttävä neuvostohallituksen puoleen pyytämällä sen rauhanehtoj: "Sopivimmin tämä kävisi siten, että valtioneuvos Paasikivi lähetettäisiin Tukholmaan, jossa hän voisi kääntyä hyvän tuttavansa, Neuvostoliiton lähettilään rouva Kollontayn puoleen. Sovimme, että Ramsay keskustelisi Paasikiven kanssa ja suostuttelisi hänet tähän tehtävään."
Linkomies on 6.2. tavannut myös Mannerheimin junassa Pitäjänmäellä, "hän oli täysin samaa mieltä toimenpiteestä."
"Ulkoasiainvaliokunta kokonaisuudessaan hyväksyi Paasikiven Tukholman matkan, myös Tyko Reinikka."
Paasikiveä ja Carl Enckelliä pyydettiin lähtemään Moskovaan: "Osoitti suurta uhrautuvaisuutta, että kaksi iäkästä miestä..... suostuivat lähtemään."
"Ei ollut
mahdollista antaa virallisia ohjeita, ne olisi pitänyt vahvistaa hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa ja sen olisi ollut mahdotonta omalla vastuullaan käyttää Karjalaa eräänlaisena vaihtoesineenä rauhan saavuttamiseksi."
Linkomies ja Ramsay antoivat suulliset ohjeet...mutta Moskovassa "Molotov ilmoitti suorin sanoin, että se mitä neuvostohallitus vaati, oli lopullista ja muuttumatonta."
Moskovan rauhan 1940 raja, saksalaisten internoiminen kuukauden kuluessa ja 600 miljoonan $:n sotakorvaukset.
"Emme olisi kuukauden määräajan kuluessa voineet internoida maassa olevia saksalaisjoukkoja, se ei olisi ollut mahdollista edes Neuvostoliiton sotavoimien avulla", oli pelättävissä niiden tulevan Suomea miehittämään ja auttamaan sodassa saksalaisia vastaan.
Ehdot oli
saatu ennen Paasikiven ja Enckellin paluuta ja näiden läsnäollessa sihteeri luki Moskovassa laatimansa pöytäkirjan presidentille ja hallituksen ulkoasiainvaliokunnalle. Paasikivi sanoi: Nämä ehdot olivat parhaat niistä huonoista ehdoista, jotka saatoimme saada ja neuvoi hyväksymään ne sellaisinaan. Sitä vastoin Enckell oli aivan vaiti. Kukaan ei sanonut mitään."
"Paasikivi, joka käsitti äänettömyyden merkityksen, poistui närkästyneenä sanoen hyvästellessään Rytiä ja Tanneria: `Ei ole Suomessa miehiä`," kirjoitti E.Linkomies
vankilassa 1947 - 1948.
Veikko Palvo