Wikipedian sivu, joka on esitellyt "indoeurooppalaisen kantakielen sanajuuria" erään vähän kannatetun teorian mukaan,on kumottu,ja esittetty uusi ilmeisen asianmukai- nen sivu vastaavasta aiheesta, jossa on esitetty tietynlainen systemaatinen rakenne varsinkin kantaindoeuroopan verbeille,jollainen on osin yhä nähtävissä eräissä balt- tikielissä kuten liettuassa ja rekonstruoidussa kuurissa, ja pidemmälle muuntuneena muissakin.
SU-ja balttilisten kielten kehitysyhteyksistä balttilaisen lähteen mukaan
Kieli, jota on luutu kantaidoeuroopaksi, on ollut ilmeisesti lähinnä vasarakirveskiel- tä, joka on ollut jo selvästi balttilainen, ja vieläpä nimenomaan itäbalttilainen kieli, johon SU-kielet ovat vaikuttaneet jo ennen kuin se ilmaantui Suomeen, ja täällä luultavasti lisää. Jos kantaindoeurooppa pystytään jollakin tarkkuudella rekonstru- oimaan, pystytään myös vasarakirvaeskieli rekonstruoimaan vähintään samalla tarkkuudella.
Indoeurooppalainen kantakieli ajoittuu noin vuoden 4000 e.a.a. paikkeille, eli tuhat vuotta ennen vasarakirveskansan levittätymistä Volgan aluuelta (Fatjanovon kulttuu- ri) Pohjois-Eurooppaan ja 2000 vuotta ennen indoeurooppalaisen sotavaunukansan suurta invaasiota Eurooppaan ja Afrikkaan ja Aasiaan. Jotkut opvat käsittäneet, että sen porukan kieli olisi ollut indoeuroopplainen kantakieli,ja vasta tuolloin jakaantunut nykyisiin ryhmiin.
Tuolloin kuitenkin Euroopassa oli jo oletettavasti kolme indoeurooppalaista kulttuu- ria:Balkanilla ja Tonavalla vanhin,Etelä-Saksan alueella väistyneen kellomalja/mega- liittikultturin (trattbägarkultur) entisille paikoille imaantunut amforakulttuuri, ja vasarakirves(/venekirves)kulttuuri. Amforakulttuuri voi olla germaanisten kielten edeltäjiä. balttilaiset, slaavilaiset, kelttiläiset ja romaaniset keilet ovat läheisem- pää sukua toisilleen varsinkin tuon uuden reknstruktion valossa kuin germaaniset, joiden läheisimpiä sukulaisia ovat tokaarit ja heettiläiset.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Indoeurooppalaiset_kielet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Indoeuroop ... uper%C3%A4
Olen kiinnittänyt tuohon asiaan huomiota jo vuosia sitten, koska osaan liettuaa ja olen perehtynyt etymologisessa mielessä muihinkin balttikieliin.
Suomen kielen "arkkimuinaiset germaanilainat" muka yli 3000 vuoden takaa ovat hö- lynpölyä. Suomessa ja saamessa on balttilaisnoja kantabaltista ja vasarakirveskieles- tä, joita on tuossa suhteessa vaikea erottaa toisistaan, muinaisliettuasta (johon sii- henkin itäbalttilaisena kielenä ovat SU-kielet vaikuttaneet jo syntyvaiheessa), kuu- rista, jotka lainat ovat huomattavan uusia,mutta niitä on silti vaikea erottaa noista vanhimmista, koska kuuri ja varsinkin seeli ovat olleet lähellä vasarakirveskieltä, preussista (mahdollisesti kuurin välityksellä) ja nykyisistä balttikielistä.
Jorma Koivulehdon "suomen arkkimuinaiset germaanilainat 3000 vuoden takaa" ovat humpuukia.
Suomen sanat Fraenkelin liettuan etymologisessa sanakirjassa
Itämeren "laivahadat" 3000 vuoden takaa eivät ole hautoja.
Suomen balttilaisia paikannimiä: Häme , Saame, Suomi Saimaa, Imatra, Tampere, Kymi, Keitele, Koitere, Simpele, Inkere, Vanaja, Apia jne.
Viikinkiajan kuurilaisten "dzauna" löydetty Pirkkalasta.
´Tampere´ merkitsee kuurilaisten venevinssiä.
Sven = svin (etymologiaa)
Heja, Zvergē! Särkkämaa