Neuvostoliiton Puna-armeijan 9.6.1944 aloittama hyökkäys mursi rintamat monin paikoin Kannaksella niin, että joukkopakoihin ja karkuruuteen syyllistyi Kannaksen rintamamiehistämme lähes 50.000.
Nämä sotilasosastojemme joukkopaot ja rintamamiesten karkuruus ovat olleet jatkosotamme loppunäytöksessä kesäkuussa 1944 huomattavasti tärkeämpiä ja merkittävämpiä kuin mitä meille on perinteisesti tarjoiltu sotahistoriallisissa tutkimuksissa ja kansalle syötetyissä yleissaduissa.
Patriotismin ja maan edun voidaan katsoa vaatineen aikoinaan sodan karuimman puolen ja takapihojen salaamisen suomalaisilta. Tänään samainen patriotismi ja maan etu vaativat totuuden esille tuomista sellaisena kun se on tutkimuksellisesti esille tuotavissa.
Professori Heikki Ylikangas on tuonut Suomen sotilas- ja -poliisiviranomaisten Natsi-Saksalle luovuttamia sotavankeja koskevassa selonteossaan valtioneuvostolle (2004) ja Romahtaako rintama?-tutkimuksessaan (2007) esille asiaa koskevia tutkimustarpeita.
Mannerheimin 20.6.1944 tappokäskyllä – paniikissa joukkopakojen ja karkuruuden hillitsemiseksi - syrjäytettiin kenttäoikeudet ja määrättiin selustan henkilötäydennyskeskuksen upseerit ammuttamaan "punikkikarkurit".
Selustassa toimeenpantujen karkureiden ampumisten karattua täysin Päämajan kontrollista kesäkuun -44 lopulla (kenraali Vihma ammututti 20 karkuria 29.6. ja eversti Räsänen 150 karkuria 23.-28.6. Taavetin karkurileirillä), Mannerheimin määräyksestä eduskunta tiukensi 29.6.44 sotaväenrikoslakia, jolla toimella yritettiin saada laillisuus jo kesäkuussa -44 selustassa henkilötäydennyskeskusten upseerien toimeenpanettamien karkureiden laittomille ampumisille.
Näille selustassa kesäkuussa -44 toimeenpannuille karkureiden ampumisille ei ollut upseerin laillista aseenkäyttöoikeutta, ja kun apmumisia ei toimeenpantu hätävarjelutilantesssa, niin selustan karkureiden ampumiset rinnastuvat oikeudellisesti murhiin, jotka (ja valtion vahingonkorvausvastuu) eivät silloisen eivätkä nykyisenkään rikoslain mukaan vanhene koskaan.
Miten nämä karkureiden murhat selustassa kesäkussa -44 on kirjattu armeijan rekistereihin, joita ei onnistuttu tuhoamaan ("kadonnut" ja jälkikäteinen kuolleeksi julistaminen), tai ilmoitettiin omaisille, on edelleen tutkimatonta.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALUSIA