jankunnas kirjoitti:
Itse haluaisin edelleen uskoa, että voimme oppia historiasta.
Historia opettaa meille vain, että ihmiset eivät opi historiasta mitään.
Voiko joku kertoa esimerkin päätöksestä, jossa olisi menestyksekkäästi käytetty hyväksi historian opetuksia? Miten sellainen asia voitaisiin osoittaa?
Ei ole edes selvää, mitä ne asiat varsinaisesti olisivat, joita historia opettaisi. Vielä eri asia olisi, miten niitä voisi käyttää hyväksi.
Aika usein viitataan sellaiseen historian opetukseen, että kun vahvoin voimin hyökätään Venäjälle, päästään suhteellisen helposti pitkälle, mutta lopulta tulee turpaan, koska Venäjänmaa on iso. Hitler ei kuitenkaan uskonut vaan lähti hyökkäämään (alivoimalla), ajattelematta Kaarle XII:n ja Napoleonin kohtaloa, vieläpä erityisesti kieltäen valmistautumisen talveen. Ei tämä johtunut siitä, että Hitler olisi ollut erityisen tyhmä. Ihmiset vain eivät opi historiasta, muun muassa siksi, että he uskovat olevansa poikkeuksua – tai historialla ei ole selvää opetusta. Olihan Vilhelm II:n Saksa voittanut Venäjän ja pakottanut sen nöyryyttävään rauhaan.
Jos taas ajatellaan esimerkiksi demokraattisia instituutioita tai sosiaalipolitiikkaa – asioita, joihin kai erityisesti haluttaisin ”historiaa päätöksenteon pohjaksi” –, niin nehän ovat historian aikaskaalalla hyvin nuoria ilmiöitä, joten ei niistä edes olisi ehtinyt kertyä historian opetuksia, vaikka historia jotain opettaisikin. Sama koskee talouspolitiikkaa modernissa mielessä. Valtion laajamittainen puuttuminen talouselämään alkoi oikeastaan vasta 2. maailmansodan aikana ja ”jäi päälle”, koska sitä ei osattu tai uskallettu purkaa eri syistä.