Klaus Lindgren kirjoitti:Yucca kaipaa määritelmiä
No en nyt hirveästi kaipaa. Pikemminkin kyselen, onko niitä. Jos sanoille, joita käytetään ahkerasti ja joihin liitetään isoja latauksia, ei kysyttäessäkään suostuta määrittelemään, kyseessä on yleensä markkinointi, propaganda tai pseudotiede.
Itse olen sen verran lukenut Rousseau'ta (yhteiskuntasopimuksesta kertovan kirjan ihan hiljattain), Lockea, Diderot'ta ja muita, että kyllä voin sanoa huomanneeni noiden eroavan sekä aikaisemmista että myöhemmistä ajattelijoista aika lailla.
Et sitten huomannut heidän eroavan toisistaan vielä enemmän? Siinä tapauksessa löysit lukemastasi vain sellaista, mitä halusit löytää, ja jätit muun huomiotta. Esimerkiksi Rousseauhan oli oppositiossa oikeastaan kaikkea oman aikansa ajattelua vastaan.
Sitten on tosiaankin tuo ihmisoikeuksien linja. Pahimmankin skeptikon on kai pakko myöntää, että se on aika selkeä
Pahimmankin naivistin luulisi ymmärtävän nykyisin, että ihmisoikeudet ovat olleet ja ovat pääasiassa retoriikkaa.
Mutta silti: ennen valistusta ajatus siitä, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia ja että kaikkia koskisivat samat lait samoine rangaistuksineen, oli kaikkien järkevien ihmisten mielestä järjetön. Nykyään tuo ajatus on itsestään selvä, ja hurjimmatkin tyrannit väittävät kunnioittavansa sitä. Se on siis aika vahva periaate nykymaailmassa.
Ensinnäkin sekoitat ihmisoikeudet ja tasa-arvon toisiinsa. Ne ovat eri asioita. En nyt rupea selittämään tarkemmin, koska kerroit kammoavasi määritelmiä etkä siis suostu määrittelemään niiden merkitystä etkä varmaan hyväksyisi kenenkään muunkaan määritelmiä.
Toiseksi tasa-arvo on silkka illuusio, jonka luulisi haihtuvan, jos hetkenkin ajattelee esimerkiksi nykyhetken todellisuutta.
"Tasa-arvolla" tarkoitetaan käytännössä enintään muodollista poliittista tasa-arvoisuutta suhteessa yhteiskuntaan ja lakeihin. Siinäkin suhteessa tasa-arvo on enemmänkin abstrakti periaate kuin todellisuutta.
Mitä taas 1700-lukuun tulee, me nykyihmiset voimme totta kai todeta, että käytännössä nuo aatteet toteutuivat aika oudosti.
Niin, tuosta puuttuu vain sana "silloinkin".
Mutta jos nyt tarkastellaan 1700-luvun loppupuolella esitettyjä ajatuksia ja julistuksia vapaudesta ja tasa-arvosta, niin niillä oli kyllä huomattavasti konkreettisempi sisältö kuin niissä abstraktioissa, joita niihin on myöhemmin liitetty. Vapaus tarkoitti ylempien säätyjen erioikeuksien ja rajoitusten poistamista. Tasa-arvoisuus tarkoitti, kuten Ranskan vallankumouksen julistuksissa erikseen sanottiin, tasa-arvoisuutta "lain edessä". Tämäkin merkitsi olennaisesti säätyjaon poistamista tai lieventämistä, kuten aatelisten tuomiovallan poistamista ja sitä, että kaikki tuomitaan samoissa oikeuksissa eikä "vertaistensa edessä". Se ei todellakaan tarkoittanut, että olisi pyritty siihen, että miljoona livreä omistava porvari olisi "yhtä arvokas" kuin tavallinen talonpoika saati palvelija tai työläinen. Eikä tasa-arvoisuus lain edessäkään toteutunut silloin kuten ei myöhemminkään: rikkaalla ja vaikutusvaltaisella on oikeudessakin ihan eri asema kuin muilla.
Säätyerioikeuksien poistaminen oli tietysti hyvin merkittävää. Merkittävää oli sekin, että Ranska rupesi viemään vallankumousta ulkomaille. Mutta nykyisenlainen tasa-arvoajattelu, mitä kaikkea siihen sisältyneekin, on paljon myöhempi ilmiö. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeuskin, joka on sellaista muodollista poliittista tasa-arvoa, joka nykyisin usein luetaan tasa-arvon ytimeen, toteutettiin vasta 1900-luvulla. Sosiaalisten ja taloudellisten erojen pienentäminen – ei poistaminen – korkean verotuksen, tulonsiirtojen ja laajan julkisen sektorin kautta on vielä myöhempi ilmiö, ja siitähän ollaan nyt perääntymässä ainakin jossain määrin.
Ihmisten tasa-arvoa ei ole missään toteutettu eikä edes vakavasti yritetty toteuttaa. Eikä ihme. Ihmisten välinen kilpailu on kehityksen moottori, ja kilpailu olisi mieletöntä, jos siinä ei voisi menestyä paremmin kuin muut.
Tasa-arvoilluusioiden suurin ongelma on, että ne estävät näkemästä ja arvioimasta todellisuutta. Vasta kun tunnustetaan, että eriarvoisuus on todellisuutta ja välttämätöntä, voidaan järkevästi keskustella siitä, missä määrin sitä pitää lieventää. 1700-luvun ihmisille, niin sanotuille valistusajattelijoillekin, tällainen asetelma oli vieras.