Venäjä lakkauttamassa Memorial ihmisoikeusjärjestön

[Tapio Onnela]

Venäjä on lakkauttamassa tunnettua Memorial ihmisoikeusjärjestöä. Memorial on muun muassa toiminut tuomalla esiin ja kunnostamalla Stalinin ajan vankileirejä ja pystyttänyt muistomerkkejä Stalinin vainojen uhreille – esimerkiksi Petroskoin lähellä sijaitsevien joukkohautojen yhteyteen pystytettyjä muistomerkkejä, jonne on haudattu myös tuhansia suomalaisia teloitettuja. Memorial on julkaisut Neuvotosliiton diktatuuriin liittyviä dokumentteja ja ylläpitänyt museoita. Järjestö sai vuonna 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon. Monia sen piirissä toimineita henkilöitä on murhattu, kuten Anna Politkovskaja.

Yle 11.10.:

Järjestön johtaja kertoi perjantaina uutistoimisto AFP:lle, että Venäjän oikeusministeriö on nostanut kanteen Memorialin kieltämiseksi. Alexander Cherkasov sanoi, että viranomaiset ovat kiinnostuneita organisaation rakenteesta.
Memorialin kattojärjestön alaisuudessa toimii kymmenittäin pienempiä venäläisiä ihmisoikeus- ja tutkimusjärjestöjä. Jos pääjärjestö lakkautetaan, pienemmät ryhmittymät joutuisivat rekisteröitymään uudelleen, mikä haittaisi merkittävästi niiden toimintaa.
Järjestön tunnetuin paikka, Moskovan ihmisoikeuskeskus voisi vielä jatkaa toimintaa, mutta Memorialin jäsenet odottavat viranomaisten painostustoimille jatkoa.
Memorial on erikoistunut Josef Stalinin ja Neuvostoliiton aikaisiin vainoihin ja ihmisoikeusrikoksiin, ja pitää yllä maailmanlaajuisesti arvostettuja arkistoja aikakauden rikkomuksista. Venäjä haluaa kieltää tunnetun ihmisoikeusjärjestön (Yle 11.10. 2014)

* Memorial (englanniksi)
* Stalinin uhrien muistomerkki Petroskoin lähellä (Agricolan uutisfoorumit 19.10.2007)
* Gulagarkiv stämplas som utländsk agent (glasnost.se, 30.9.2013)

[ellen]

I hope it's okay if I comment in English. I've been following the disturbing news about the Memorial Foundation for several years now. There have been items reporting government harrassment in the New York Review of Books. Memorial is perhaps best known in the West, at least in the English-speaking countries, through the work of the British historian Orlando Figes, who has used it extensively and has supported it; his writing is sometimes controversial, but it's nevertheless probably the most interesting and thought.provoking anglophone historiography of recent Russian history. I don't know if any of his work has been translated into Finnish, but it deserves to be -- in particular his massive history of the Revolution ("A People's Tragedy", 1996) and "The Whisperers" (2007) on life under Stalin.