Metakeskustelusta voidaan palata myös itse aktoriin, ja hänen kirjoittamaansa varhaiseen kulttuurikuvaukseen, vuoden 1925 Dada-artikkeliin, ja muihin ajankuviin;
Olavi Paavolainen – dada ja auto
Johtava blogisti
Jukka Kemppinen kirjoitti lauantaina 15.11.2014 näkemyksenään, että vähäinen keskustelu Olavi Paavolaisesta, kahden uuden elämäkertateoksen ansiosta, menee mailleen. Jotta ei menisi, niin jatketaan Paavolaisesta…
http://kemppinen.blogspot.fi/2014/11/taidemies.html
*
Mestari Kemppinen kertoi, että ”etevä ystäväni piti itsestään selvänä, että ”Synkkä yksinpuhelu” on se kiinnostava kirja Paavolaisen tuotannossa. [Olen samaa mieltä] Hän näytti kummastelevan, että minä pidin sitä toisarvoisena, koska se julkaisuna muistuttaa rakenteeltaan pesulalaskua, ja sisältää arvonlisäveron”.
Kemppinen oli näköjään dada-mielialoissa.
”
H.R. Riikosen Paavolaisen elämäkerrassa tyrmistyin siitä, että tutkittavan tuotannon tärkein teos on jäänyt melkein maininnatta. Se on kuvaessee ”Dada”.
Teksti löytyy Valittujen teosten ensimmäisestä niteestä. Ellei minua itseäni lasketa, osaan luetella yhdeksän muuta kirjoissa ikänsä piehtaroinutta, joihin suuri tuo teksti jätti lähtemättömän jäljen. Pitäisi muistaa kysyä Tarmo Kunnakselta. Arvaan että tuo samainen teksti rohkaisi yhdeksänkymmentä muuta nuorta ihmistä penkomaan ranskalaista kirjallisuutta; Kunnas voisi hyvinkin olla yksi heistä.”, Kemppinen jatkaa.
Hän ei luettele noita yhdeksääkymmentä vaikka voisi, ja minäkin useita, melkein parikymmentä, kuusikymmentäluvulta kahdeksankymmentäluvulle, nuoria, irtiottoa tehneitä, vähän vihaisia, mutta enimmäkseen melko mukavia kirjoittajia.
*
Paavolaisen
Valitut teokset maksavat aivan sairaan paljon, divarissakin, joten lienee paikallaan saattaa vähemmänkin varoissaan olevien kirjallisten nuorten ulottuville tuo, mistä puhe. Paavolaisen
Dada.
”Kuvitussuunnitelma kirjoittajan” – siis Paavolaisen.
https://plus.google.com/photos/11367980 ... banner=pwa
Tuossa artikkelissa, jos missä – julkaistu Aitta-lehden joulunumerossa 1927 – kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin teksti.
Ilman kuvia teksti jäisi ilmaan, ja siihen jäisi ilmaa, hieman ajassa väljähtynyttä, mutta epäilemättä aikanaan varsin ”imponoivaa”.
”Jokainen voi olla dadaisti!”
https://plus.google.com/photos/11367980 ... 7129695575
*
”
Valitettavasti tuokin Paavolaisen kirjoitus on kovin puutteellinen ja näyttäisi perustuvan ennen kaikkea riittämättömään kielitaitoon. Kun hän ei tuntenut ihmisiä eikä osannut kieltä, hän käytti lähteenä leikekokoelmaansa. Paavolaisen koko tuotantoa riivasi koulutuksen puute”, tykittää Kemppinen.
Nuori Paavolainen, loistavimmillaan, vuonna 1927:
https://plus.google.com/photos/11367980 ... 7129695575
Tunnetusti Paavolainen haahuili Pariisissa ja muuallakin omia polkujaan, hakeutumatta yliopistojen tai muidenkaan yhteisöjen kirjallis-taiteellisiin piireihin, luomatta sinne oikeastaan ensimmäistäkään kontaktia. Siihen hän oli liian epävarma, kielitaidoton, arvaamattomassa määrin perisuomalainen.
*
Tietämättään
Matti Klinge kritisoi jo etukäteen heinäkuussa 2013 näitä Paavolaiselämäkertoja, jotka ilmestyivät vasta syksyllä 2014. Hän nimittäin tulee vertailleeksi Paavolaista eräisiin merkittävästi kansainvälisempiin huomiohenkilöihin.
Klinge julkaisee uusimmassa vuosipäiväkirjassaan puheensa, jonka hän piti (6.7.2013) Bromarvissa
Lagerborg-päivillä:
”[
b]Rolf Lagerborg [/b]edustaa eurooppalaisuutta ja ranskalaisuutta, nationalismin ja populismin viiltävää kritiikkiä ja Suomen oloissa harvinaista yleissivistystä ja näkemyksellisyyttä. Seuraavan sukupolven suomenkielinen intellektuelli Olavi Paavolainen vertautuu häneen juuri näissä suhteissa 1930- ja 1940-luvun tärkeässä ja arvostetussa tuotannossaan, siis Euroopan- ja Neuvostoliiton ja Etelä-Amerikan – tuntijana ja pohtijan ja varsinkin sodan aikana ahtaan nationalismin intellektuaalisena kriitikkona.”
Tässä tosin Klinge näyttää arvostavan Paavolaista aivan liiaksikin nationalismin kriitikkona; sen monet Paavolais-tuntijat saattoivat jo havaita, mutta viimeistään
Panu Rajalan ja Hannu Riikosen Paavolais-elämäkertojen jälkeen.
Klingen taustoitus on erinomainen:
”Bromarvin Lagerborg-päivän oli aikaansaanut dosentti Kimmo Sarje, joka on Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin erikoistuntija. Hän on nostanut nämä merkittävät arkkitehdit ja teoreetikot esiin hyvin mielenkiintoisella tavalla. Lagerborg oli heidän aikalaisensa, yhdessä he toimivat lyhytaikaisen mutta kuuluisan Euterpe -aikakauslehden parissa. Nämä mainitut ja muutamat muut olivat hyvin tärkeitä nuoria intellektuelleja, ja heidän kauttaan välittyy koko tuon tavattoman hedelmällisen, eurooppalaisen ajanjakson 1900-1920 kulttuuri. Se on osittain kielisyistä jäänyt liiaksi varjoon.
Suomen korkein ruotsinkielinen kulttuurikerrostuma ei enää myöhemmin päässyt samalle tasolle, varsinkaan kun keskeiset seuraavan sukupolven miehet Hans Ruin, Göran Schildt, Ragnar Granit sekä E.N. ja Örnulf Tigertedt emigroituivat Ruotsiin sodan aikana tai heti sen jälkeen. Lagerborgin ja Frosteruksen ja heidän ystäviensä maailma oli vielä ranskalais-englantilainen ja sosiaaliselta taustaltaan helsinkiläisyläluokkainen. He, ja Yrjö Hirn, Gunnar Castrén, Emil Zilliacus ja Bertel Gripenberg, katsoivat sitten 1950-luvun myötä kulttuurielämämme näyttämöltä, Castrén ja Zilliacus esiintyivät vielä 1957 komeina riemutohtoreina promootiokulkueessa.” - Näin siis Matti Klinge.
http://areena.yle.fi/radio/1966603
Klinge palaa Lagerborg-kytkentään pari viikkoa myöhemmin. Temaattinen laajennus, jonka hän tekee, on Olavi Paavolaisen tuotantoa arvioiville niin kiinnostava, että se on syytä esittää tässä täydessä laajuudessaan:
”Heinäkuu 20:ntena [2013]
Paavolaisen molemmat, Saksan ja Etelä-Amerikan, matkakirjat ilmestyivät heti myös ruotsiksi, jälkimmäinen samana vuonna kuin Hans Ruinin ”Väl mött, Europa!” (Hauska tavata Eurooppa!) Mikään ei viittaa siihen, että Ruin ja Paavolainen olisivat lukenet toistensa kirjoja tai tunteneet toisensa… Rupesin kirjoittamaan vertailevaa esseetä, se hyväksyttiin Nya Argukseen.” [Essee kannattaa lukea – jos sen onnistuu metsästämään käsiinsä, VH]
http://tidskriftsbutiken.se/issue/19518
http://sv.wikipedia.org/wiki/Hans_Ruin
*
Kello ja kirves. Symboolit pään yllä…
https://plus.google.com/photos/11367980 ... 7129695575
*
Helsingin Sanomien kuukausiliite
Rolf Lagerborgista;
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1305885600786
Lisää täällä:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... luku4.html
Wikipedia;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rolf_Lagerborg
*
Näillä katsauksillaan Klinge avaa varsin hedelmällisellä tavalla Olavi Paavolaisen asemaa ja merkitystä valottavan näkökulman, ruotsinkielis-pohjoismais-eurooppalaisen. Eikä se näkökulma ole järin mairitteleva Paavolaiselle.
Niin kosmopoliittina ja maailmanmiehenä kuin Olavi Paavolaisemme esiintyikään ja aina halusi itsensä nähtävän, hänen suhteensa kosmopoliittius oli enemmänkin pintaa, ja silmänlumetta. Elimellinen, todellinen yhteys kansainväliseen kirjallis-intellektuaaliseen verkostoon puuttuu, puuttuu kokolailla tyyten. Hän ei millään tavoin ollut verkostoituva yhteisöintellektuelli, jollaisia Suomessakin on onneksi ollut, vaan varsin itsekylläinen yksilösuorittaja, tyyliniekka toki, ja intoutunut näkijä, mutta…
Olavi Paavolainen, hyvin nuorena, 22-vuotiaana, vuonna 1925:
https://plus.google.com/photos/11367980 ... 7129695575
Paavolaista ei riittävästi jos lainkaan, aseteta aikakauden Eurooppa-taustaa vastaan, ja puntaroida hänen tuotantoaan siinä kontekstissa; epäilemättä tälle on syynsä, vertailu olisi liian tyrmäävä.
Paavolaisen ”sammuminen” yksinpuhelun muka kohtuuttoman kritiikin jälkeen asettuu sentään oikeisiin mittasuhteisiin, ”yksinäinen jälkipuhelija” paljastuu varsinkin Panu Rajalan tinkimättömän vertailevan tekstianalyysin tuloksena lopullisesti ja ehdoitta. Monet sentään joutuivat pakkaamaan kapsäkkinsä ja pakenemaan maasta!
Olavi Paavolainen ajaa Euroopan halki 1925 (oliko hänellä edes, helsinkiläistyyliniekalla, ajokorttia? Onko kukaan älynnyt kysyä, poliisi edes?)
https://plus.google.com/photos/11367980 ... 7129695575
”vanha eukko kiroili tienvieressä ristinmerkkejä tehden
(pyörät pomppivat lihavan hanhen ylitse!)”
https://picasaweb.google.com/1136798014 ... 4039885570
Niin monet ”eukot” ovat sittemmin saaneet kirota, niin monet hanhet ovat jääneet pyörien alle.. kun luja Eurooppalainen kirmuu on käynyt yli!
*