Ilmo Kekkonen kirjoitti:heillä on hallussaan vain pieni kulmaus Itä-Ukrainaa eli osia Luhanskin ja Donetskin oblasteista. Mitään toimivaa valtiota tuskin niiden varaan voi kuvitella. Jotain siis pitäisi tehdä, mutta mitä?
Vaihtoehtoja ei ole rajattomasti, jos paikallaan olo jätetään kokonaan pois laskuista. Saan niitä tasan neljä.
1) vallataan laajempi alue salamaiskuilla ja ryhdytään sitten nopeasti neuvottelemaan myönteisessä hengessä asemien vakiinnuttamiseksi.
-sotilaallisen onnistumisen pitää olla sataprosenttinen. Venäjän rehellisyyteen ei kuitenkaan enää luoteta, ja neuvotteluista tulee vaikeat. Sotatoimien vaarana on lisäksi sanktioiden lisääminen. Kriisi vain pitkittyy ja jäätyy eikä ratkea.
2) vallataan paitsi Itä-Ukraina, myös Kiev ja suurin osa Etelä-Ukrainaa ja asetetaan länsi tapahtuneen tosiasian eteen.
-tuskin mahdollista nykyisillä voimavaroilla ja talven tullessa, sisältää pitkittyessään isoja sotilaallisia riskejä ja tappioita. Länsi tuskin taipuu enää neuvotteluihin vaan eristää Venäjän täydellisesti.
3) pysytään paikoillaan mutta painostetaan länsimaita luovuttamaan Ukraina Venäjän vaikutuspiiriin.
-tuskin mahdollista muuten kuin ydinaseilla uhkaamalla tai öljy ja kaasu katkaisemalla. Kummastakin on itselle yhtä paljon haittaa. Pienen maapläntin hinnasta tulee todella kova, eikä hinta vastaa sen todellista arvoa. Jos Venäjän kansan mielipiteellä on sen johtajille edelleenkin arvoa, niin mikään kansa tuskin kannattaa totaalista tuhoaan. Onkohan tätä kysytty Levada-tutkimuslaitoksen tutkimuksissa?
4) vedetään joukot kokonaan pois ja neuvotellaan rauhasta.
-täysin mahdollista eikä edes tee kipeää. Venäjän mielipide taipuu tähänkin koska se tottelee mitä hallitus käskee. Olojen vakautuminen helpottaa tämän nielemistä. Propagandalla tilanne kuin tilanne voidaan käännellä parhain päin ja esittää suurena voittona.
Venäjä on tähän saakka jättänyt käyttämättä sille tarjoutuneet erinomaiset tilaisuudet päästä konfliktista kunniallisesti eroon.
Ensimmäinen tilaisuus oli MH 17-koneen pudotuksen jälkeen, jolloin Venäjä olisi voinut tuomita separatistit ja vetää joukkonsa pois. Riskinä olisi ollut vain äärinationalistien tyytymättömyyden kasvu, mutta kansainvälisesti Venäjä olisi pelastanut kasvonsa ja taloutensa. Toinen tilaisuus tähän oli Minskin aseleposopimus. Sekin jätettiin kunnioittamatta ja käyttämättä. Kolmas tilaisuus olivat Ukrainan vaalit: Venäjä olisi voinut antaa järjestää ne myös miehitysalueilla sekä ilmoittaa kunnioittavansa demokraattista vaalitulosta ja todeta joukkojensa olleen paikalla demokratian toteutumisen varmistamiseksi ja siten vetää ne pois niin Ukrainasta kuin Ukrainan vastaiselta rajaltakin.
Kieltäytyminen puhuu sen puolesta, ettei se halua eroon tai sitten se uskoo, että pelaamalla on mahdollista voittaa jotakin enemmän. Paljon voitettavaa ei enää ole. Koko Ukrainan kääntäminen takaisin Moskovan valtapiiriin onnistuu ehkä vain 1 tai 2-vaihtoehdon avulla. Riskinä kummassakin paheneva sisäinen sekasorto koko Ukrainassa, jota ei voida lopettaa edes Venäjän miehityksellä. Merkittävä tappio on myös Valko-Venäjän eilinen ilmoitus kääntyä enemmän länteen. Se lienee Moskovalle suunnattua painostusta.