Anne Applebaum kirjoitti kiinnostavan
arvion New York Review of Booksiin Karen Dawishan teoksesta
Putin’s Kleptocracy: Who Owns Russia?
Venäjän lähihistoriaa käsittelevistä teoksista täälläkin aiemmin on ollut esillä vuonna 2012 ilmestynyt Masha Gessenin
Kasvoton mies. Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi. Applebaum kirjoittaa hiljattain ilmestyneestä Dawishan teoksesta, joka poikkeaa Geshenistä mm. siinä, että siinä lähestytään Neuvostoliiton hajoamista ja Venäjän kehitystä 1980-luvun lopulta aika paljon lähinnä talouden näkökulmasta, eli miten NL.n rikkaudet (ja valta) päätyivät nykyisen eliitin hallintaan .
Dawishan keskeinen argumentti on, että lännessä ei ole ymmärretty, että olennainen kehitys 1990-luvulla Venäjällä ei ollutkaan haparoiva ja takaiskuja kokenut demokratisoituminen ja ”lännettyminen” siinä mielessä, että kansalaisyhteiskunta, oikeusvaltio, demokratia ja liberaali kapitalismi olisivat takaiskuista huolimatta vähitellen edenneet. Tai, että siihen ainakin pyrittiin. Syynä epäonnistuneeseen demokratisoitumiskehitykseen olivat tämän yleisen näkökannan mukaan moniniaset lännen virheet neuvoissa joita Venäjälle annettiin: Marshall-avun puute, tai siten se, etteivät venäläiset kuunnelleet, tai että Jeltsin oli ensin päättämätön, sitten liian kännissä ja lopuksi liian sairas saadakseen muutoksia aikaan. Dawishan mukaan näkökulma pitäisikin kääntää toisin päin: Kyse oli jo 1980-luvulta alkaen siitä, miten Neuvostoliiton tiedustelupalveluelimissä hallitseva eliitti onnistui ottamaan vallan ja Neuvostoliiton omaisuuden itselleen ja lähipiirilleen ja, että tämä oli tarkoituskin, tämä oli suunnitelma, jonka täytäntöönpano aloitettiin jo 1980-luvun lopulla. Tarkoitus oli juuri luoda se autoritaarinen Venäjä, joka on nyt näkyvillä ja jossa näennäisdemokratia on vain koriste, mutta todellista valtaa pitää entinen KGB:n upseeristo.
Dawishan osoittaa Applebaumin mukaan yksityiskohtaisessa tutkimuksessaan, erityisesti paneutuen rahan liikkeisiin, miten nämä paatuneet, yksisilmäiset revansistiset KGB upseerit, jotka olivat kauhuissaan oma vaikutusvaltansa ja Neuvostoliiton katoamisesta hoitivat vallan ja rahat itselleen. Apuna käytettiin paitsi KGB:n ulkomaankomennuksen mukanaan tuomaa asiantuntemusta länsimaisesta pankkijärjestelmästä (käytössä oli mm. sveitsiläisiä ja brittiläisiä pankkeja) myös venäläistä järjestäytynyttä rikollisuutta, sekä globaaleja veroparatiiseja, joiden kautta rahoja kierrätettiin.
Poliittisen kontrollin muodot kansalaisyhteiskunnan tuhoamiseksi, jotka nämä KGB-taustaiset hyvin tunsivat, on vähitellen otettu laajemmin käyttöön. Tästä on esimerkkejä aivan viimeisten kuukausienkin aikana, kun esim Memorial-järjestö aiottiin lakkauttaa, ”ulkomaisena agenttina”.
Erityisesti heti vuoden 1991 elokuun epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen siirrettiin kommunistisen puolueen rahoja noin 4 miljardin dollarin arvosta ulkomaille ja puliveivattiin ne sitten erilaisten järjestelyjen kautta valtaa pitävän eliitin käyttöön.
Dawishanin mukaan Putin siis alkoi jo 1980-luvun lopulta lähtien ”palauttaa” autoritaarista ja ekspansiivista Venäjää. Applebaum puolestaan arvelee, että asian voi nähdä myös niin, että Putinin toimet oman asemansa, rahojensa ja kaveriensa suosimisessa johtivat nykyiseen autoritaariseen ja ekspansiivista Venäjään.
* Anne Applebaum:
How He and His Cronies Stole Russia (New York Review of Books 18.12.2014)