JariL kirjoitti:Mitä opiskeluajoiltani muistan Jussilan luennoista niin hänen ajatusrakennelma perustui hyvin pitkälle siihen, että kun Suomi littetiiin Venäjään niin maan hallintokoneisto oli heikko. Niinpä kun Suomessa oli Ruotsin perintönä jo valmiiksi toimiva byrokratia, niin oli helpointa antaa sen jatkaa toimintaansa. Kun keisarikunnan hallinto myöhemmin alkoi vahvistua se pyrki luonnollisesti ottamaan paikkansa myös Suomessa. Tästä ristiriidasta seurasi sitten yhtä sun toista kitkaa ja siihen antoivat oman lisänsä nationalismi, työväenliike jne.
Itse en koskaan päässyt osalliseksi Jussilan luennoista. Sen sijaan olen lukenut hänen kirjoistaan mm. seuraavat, jotka liittyvät tämän ketjun aihepiiriin:
-
Suomen perustuslait venäläisten ja suomalaisten tulkintojen mukaan 1808 - 1863 (väitöskirja, 1969)
-
Maakunnasta valtioksi. Suomen valtion synty (1987)
-
Suomen suuriruhtinaskunta 1809 - 1917(2004)
- lisäksi vuosien 1809 - 1917 osuus pääsykoekirjana ja yliopistollisena oppikirjanakin käytetyssä teoksessa
Suomen poliittinen historia 1809 - 2009(uusin p. 2009)
(Vuonna 1979 ilmestynyt tärkeä tutkimus
Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899 - 1914 puolestaan keskittyy lähinnä järjestyskysymykseen.)
Oman ymmärrykseni mukaan Jussila mainituissa tutkimuksissaan ja kirjoissaan esitti lähteisiin perustuvan uuden, ns. oikeustaistelijoiden näkökannasta poikkeavan tulkinnan ensimnnäkin Porvoon vuoden 1809 kokouksen luonteesta ja merkityksestä, perustuslaki-instituution merkitysten selvittämisestä, edelleen kuvauksen Suomen valtion "konstruoimisesta" 1860-luvun alussa sekä uuden käsityksens ns. Ordinin polemiikkiin huipentuneesta valtio-oikeudellisesta kiistasta suomalaisten ja venäläisten oikeustieteilijöiden ja historioitsijoiden kesken. Tämä noin aivan lyhyesti tiivistettynä. Sen sijaan en muista Jussilan korostaneen sinun keskeisenä pitämästäsi ajatusrakennelmaa, jonka sisältö sitä paitsi mielestäni on truismi, itsestäänselvyys - siksi usein sitä on kirjallisuudessa pidetty Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan suhteiden kehityksen lähtökohtana.
JariL kirjoitti:Jussilalla oli neuvostoaikana jonkinlainen pääsy itänaapurin arkistoihin ja silloin ei sopinut tehdä ihan mitä tahansa tulkintoja. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tulkinnat muuttuivat ehkä aiempaa hieman enemmän suomalaisesta näkökulmasta kirjoitetuiksi.
Ei tosiaankaan sopinut tehdä mitä tahansa tulkintoja, mutta päinvastaisessa mielessä kuin sinä tunnut tarkoittavan. Uuden suunnan tutkijat Keijo Korhonen ja Osmo Jussila joutuivat Suomessa ankarien hyökkäysten kohteiksi jo väitöstilaisuuksissaan. Lainaan Timo Soikkasta (joka itse on opponoinut Jussilan tulkintoja vastaan):
Dominoivan historioitsijapolven [mm. vastaväittäjät Vilho Niitemaa ja Eino Jutikkala] reaktion ankaruus - ja miksei poliittisuuskin - oli epäilemättä yllättänyt uuden tutkimussuunnan nuoret väittelijät. Jopa Keijo Korhosen ja Osmo Jussilan väitöskirjoistaan saamat arvosanat olivat kohtuuttoman huonot. Keijo Korhosen kohdalla se merkitsi aluksi suunnitellun akateemisen uran katkeamista.
Kaikkiaan jäin miettimään, puhummeko siis edes samasta Jussilasta.