Jussi Jalonen kirjoitti:Ei tässä maassa mitään kahtakymmentä vuotta kestänyttä itsenäisyyskamppailua käyty. Täällä käytiin kamppailua autonomiasta, jossa ei yksikään merkittävä poliittinen taho, eivät edes ne perustuslailliset eikä myöskään järjestäytynyt työväestö, oikeastaan koskaan ajanut aktiivista separatismia. Se kaikkein rajuin itsemurhaterroristikin kirjoitti viestiinsä vetoomuksen tsaarille ja pyysi itsevaltiasta korjaamaan asiat.
Aktiivinen itsenäisyysliike, sellaisena kuin se nyt oli olemassa, ehti vaikuttaa vajaan kymmenen vuotta. Enimmän osan siitä ajasta se oli marginaalista touhua, eikä mikään miljoonien ihmisten kollektiivinen kokemus.
Täsmälleen näin asia oli. Suomalaisten perustuslaillisten vaatimus kohdistui vain ja ainoastaan
laillisten olojen palauttamiseen - sellaiselta laillisuuspohjalta kuin he itse sen ymmärsivät. Mutta jos ei haluakaan perehtyä historiaan vaan vain tuumailla omiaan, niin silloinhan sen itsenäisyyden alkiotäplän tosiaan voi olla näkevinään jo siinä Ilmattaren polvelta vierähtäneessä sotkan munassa...
Ja vielä lisäyksenä pieni kuriositeetti: Taru Kolehmainen mainitsee äskettäin ilmestyneessä kirjassaan
Kielenhuollon juurilla, miten huomattava kielimies, myöhempi suomen kielen professori E. A. Tunkelo ehdotti vuoden 1917 alkupuolella Virittäjässä, että kirjoitetussa (ja myös painetussa) suomessa tulisi ottaa käyttöön š- ja ž-kirjainmerkit sh-ja zh-yhdistelmien sijasta "vapauskevään muistoksi". Tästäkin näkyy, kuinka keväällä 1917 aivan yleisesti katsottiin, että Suomen ja emämaan suhteissa oli nyt, maaliskuun manifestin jälkeen, saavutettu tavoiteltu asiaintila. (Taru Kolehmainen kylläkin liittää tekstissään "vapauskevään" perään oman kummastelevan [sic!]-huudahduksensa, mitä lukija puolestaan voisi pitää kummastelun aiheena.)