Valtaistuimelle noussut Aleksanteri II ryhtyi Krimin sodan tappion jälkeen uudistuksiin ja Venäjän talouttakin alettiin rakentaa. Rautateitäkin oli sodan aikana vain n. 1000 km ja 25 v. myöhemmin 150-160 000 km. Britanniasta tullut Hughes kaivoi hiiltä ja rautaa Donetsilla ja ratakiskot olivat päätuotteita.
Kehitys jatkui Nikolai III:n kaudella 1881-1894, keisari oivalsi erityisesti armeijan kehityksen pohjana olevan "raskaan teollisuuden" rakentamisen.
"Teollistuminen levisi Venäjälle erityisellä voimalla 1890-luvulla", kirjoittaa Pertti Luntinen teoksessa Venäjän historia, päätoimittaja Heikki Kirkinen, Otava 2006.
"Valtiolle otettiin suuria lainoja, vuodesta 1897 alkaen pääasiassa Ranskasta."
"Köyhän Venäjän teollistaminen ei siis sujunut ilman ulkomaisia pääomia, niin että Venäjää on joskus sanottu puolisiirtomaaksi. Vilja oli ainoa vientitavara, josta saatiin tarpeeksi valuuttaa ulkomaisten korkojen, kuoletusten ja osinkojen maksamiseen; maatalous kustansi välillisesti Venäjän teollistumisen."
Siemens mm. rakensi tehtaita ja Nobel porasi öljyä Bakussa.
Nikolai II:n aikana v. 1912 lainasumma oli kohonnut 2,6 miljardiin ruplaan ja korot ja kuoletukset veivät 1/5 budjetista ja rasittivat maksutasetta.
Vallankumouksen 1917 jälkeen Venäjän teollisuus oli raunioina.
Pääministeri Urho Kekkonen kirjoittaa 1952 "Onko meillä malttia vaurastua"- tunnelmissa, sotakorvauksethan olivat juuri tulleet suoritetuiksi ja Suomi saattoi mm. ryhtyä rakentamaan vesivoimaa Karjalan mukana menetetyn korvaamiseksi, Neuvostoliiton teollistumisen
https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 historiasta: "Käänteentekevä NLn talouden kehityksen historiassa oli komm.puolueen 14. kokous 1925: Stalin vaati jyrkästi nopeaa teollistamista ja ns. "uusi oppositio" Zinovjevin ja Kamenevin johdolla vaati.....viljalla ja raaka-aineilla vaihdettavaksi teollisuustuotteita ja laitteita."
Stalin sitten toteutti oppositionkin vaatimuksen raskaan teollisuuden rakentamisesta viljan ja raaka-aineiden vientituloilla.
Venäjän talouden nykytilanteessa näyttäisi olevan paljolti samaa kuin Venäjän tilanteessa Krimin sodan jälkeen ja Stalinin NL:n viisivuotissuunnitelmien alun 1929 olosuhteissa?
Öljy- ja raaka-aineviennillä olisi kustannettava teollisuuden modernisointi. NLn perintönä vain aseteollisuus näyttäisi tuottavan vientituotteitakin, mutta panssarivaunut ja hävittäjälentokoneetkin lienevät jo vanhentuneita malleja.
Maataloudesta ei nyt ole rahoittajaksi, eikä tällä hetkellä ulkomaisen pääoman ja lainojenkaan saanti teollisuuden modernisointiin vaikuta kovinkaan helpolta?
Veikko Palvo