Otin esseestä tähän malliksi muutamia sitaatteja kommenttien kera. Aihehan on nyt erityisen ajankohtainen.
***
Hans Magnus Enzensberger: Älykkyyden sokkeloissa & Kauhunkylväjät (Im Irrgarten der Intelligenz, Schreckens Männer). Savukeidas, 2013, 84 s.
***
Radikaalit häviäjät: islamistit ja kansallissosialistit
Entzensberger käyttää käsitettä ”radikaalit häviäjät”, joka tarkoittaa yksilöitä tai ihmisryhmiä, joilla on samankaltainen kokemus omasta arvottomuudesta ja jotka toimivat sitten tuhoamalla ja tappamalla muita piittaamatta omasta kohtalostaan.
Entzensbergerin mukaan saksalaiset Weimarin tasavallan loppuaikoina kokivat olevansa häviäjiä ja jotka sitten projisoivat syyt omaan tilaansa ulkopuoliseen kapitalistis-bolsevistiseen salaliittoon ja juutalaisiin. Kiinnostavaa tässä on miten Entzensberger rinnastaa islamistit ja kansallissosialistit mm siten, että myös ne ovat tavallaan epäpoliittisia. Kansallissosialistit tavoittelivat maailmanherruutta kuten myös islamistit, ja tuo tavoitehan on sellainen, josta ei voi neuvotella, se menee politiikan yli, sillä kompromissia ai neuvottelutulosta ei ole olemassa.
Kun radikaalit häviäjät löytävät toisensa, yhteisön (ja tämä tosiaankin on nyt netin avulla helpompaa kuin koskaan):
Entzensberger rinnastaa edelleen nämä ryhmät, joissa on samaa järjetöntä epärealistisuutta: Hitlerin Saksan kuvitelma maailmanherruudesta koko maailma yhtä pientä keskieurooppalaista valtiota vastaan ja islamisteilla sota kaikkia muita maailman kansoja ja uskontoja vastaan. Islaminuskoisia on nyt noin 1,3 miljardia, mutta heistä vain häviävän pieni joukko kannattaa jihadisteja. Entzensberger luettelee jihadistien viholliset luopiomuslimit: shiiat, ibadiitit, alaviitit, yezidit, zaidilaiset, hanafiitit, druusit, suufilaiset, kharijiitit, ismailiitit jne.. jne.. Päävastustajina nyt tietysti Yhdysvallat, rappiolliset länsimaat, kansainvälinen pääoma, sionismi ja sitten tietysti kaikki loput eli ne noin 5,2 miljardia pakanaa. On siinä savottaa ennen kun nämä kaikki saadaan tapetuksi.”Silloin hänessä piilevä destruktiivinen energia moninkertaistuu äärimmäiseksi häikäilemättömyydeksi: syntyy kuolemanhalun ja suuruudenhulluuden amalgaaminen seos, ja katastrofaalinen kaikkivoipuuden tunne suo häviäjälle vapautuksen voimattomuudesta.
Tarvitaan tosin vain eräänlainen ideologinen sytytin, joka saa radikaalin häviäjän räjähtämään . Kuten historia näyttää tämänkaltaisesta tarjonnasta ei ole koskaan ollut puutetta. Sisällöstä viis. On samantekevää, onko kyse uskonnollisista tai poliittisista doktriineista, nationalistisista, kommunistisista tai rasistisista dogmeista – joka ainoa ahdashenkisinkin lahkolaisuuden muoto kykenee aktivoimaan radikaalin häviäjän latentin energian.” (54-55)
Sitten Entzensberger käsittelee kiinnostavasti syitä siihen miksi arabimaat ovat niin surkeassa tilassa kuin ne nyt ovat. Miksi arabikulttuuri, joka vielä 800 vuotta sitten ylivoimaisesti päihitti ”länsimaat” taantui, jähmettyi ja luhistui? Islamistien itseymmärryksessä tämä on tietysti vain ulkopuolisten valloittajien syytä: seldzukit, ristiretkeläiset, mongolit, espanjalaiset, mamelukit, osmanit, ranskalaiset, britit ja venäläiset ja nykyisestä alennustilasta ovat vastuussa ”suuri Saatana”, amerikkalaiset ja tietysti juutalaiset.
Entzensberger kysyy aiheellisesti:
Toisaalta Entzensberger ei tuo esille miten esimerkiksi juuri Yhdysvallat on tukenut autoritaarisia hallituksia vaikkapa Persian shaahia, Saddam Husseinia tai Saudi-Arabian kuningashuonetta.”… mikseivät intialaiset, kiinalaiset, korealaiset jaa arabimaiden kohtaloa” .. Kuinka on tultu siihen, että nämä ovat pystyneet vastaamaan menestyksekkäästi modernin ajan haasteisiin ja nousseet koko maailman mittakaavassa tärkeiksi tekijöiksi?” (s.64)
Miksi arabimaailma on taantunut?
Entzensberger listaa useita sisäsyntyisiä tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet arabimaailman taantumiseen ja hän on tässä käyttänyt mm. arabikirjoittajien tekemää laaja tutkimusta ”Arab Human Development Report 2002-2004” jossa käsitellään Arabiliiton 22 jäsenmaata ja sen n. 280 miljoonaa asukasta.
Raportti on synkkää luettavaa. Esimerkiksi tieteeseen ja tutkimukseen käytettään vain 0,2% maiden bruttokansantuotteesta ja maiden tiedonvälityksen taso on alkeellista. Erityisesti pistivät silmääni luvut arabimaissa julkaistusta kirjallisuudesta:
Naisten asema”Arabimaissa julkaistujen kirjojen osuus on 0,8% koko maailman tuotannosta. Kalifi Al Mamunin (813-833) ajoista nykypäivään, eli 1200 vuoden aikana arabimaissa ilmestyneiden käännösten lukumäärä vastaa Espanjassa yhden vuoden aikana julkaistun käännöskirjallisuuden määrää.” (s.63)
Naisten asema on arabimaissa surkea, vain puolet heistä osaa lukea, ja kun naiset muutenkin pidetään pääosin yhteiskunnan ulkopuolella on selvää, että kun yhteiskunnan kehittämisestä suljetaan puolet väestöstä pois, tulokset voivat olla vain huonoja.
Aivovuoto
Entzensberger tuo esille myös laajan aivovuodon ongelman, jota hän vertaa juutalaisten karkottamiseen Saksasta 1930-luvulla ja sen seurauksiin. Vuoden 1976 jälkeen 23% insinööreistä 50% lääkäreistä ja 15% luonnontieteilijöistä on muuttanut pois. Vuosina 1995-96 korkeakoulusta valmistuneesta 25% on muuttanut pois. (s.67)
Tietopääoman häviäminen
Sitten on listalla mm. ilmaisuvapauden puute. Entzensberger pohtii tietopääoman häviämistä historiallisesta näkökulmasta ja lainaa Dan Dinerin tutkimusta Versiegelte Zeit, jossa tuodaan esille arabien itseorganisoituvan julkisuuden puutteen, joka lähtee liikkeelle 1400-luvulta kun uskonnollisiin syihin vedoten painokoneiden käyttöönotto kiellettiin (Koraanin ohella ei saa olla muita kirjoja) ja ne otettiin vasta 300-vuotta myöhemmin. Tiedonpuute johti sitten merkittäviin konkreettisiin seurauksiin kun 1500-luvulla eurooppalaiset syrjäyttivät arabilaivaston, maiden infrastruktuuri oli keskiaikaisella tasolla vielä 1800-luvulla (esim pyörillä kulkevia ajoneuvoja tai teitä, puhumattakaan muusta infrasta) Tämä on johtanut sitten arabimaat täydelliseen riippuvuuteen läntisestä teknologiasta ja osaamisesta, myös omien luonnonvarojensa hyödyntämisessä.
Hiljainen nöyryytys ja uskonnosta kumpuava ylemmyyden tunne
Ja tässä kokevat arabit Entzensbergerin mukaan ”hiljaista nöryytystä”:
Entzensbergerin mielestä tämä häviäjänä oleminen on rankasti ristiriidassa sukupolvesta toiselle periytyvän ylemmyyden kanssa. Koraanissa sanotaan. ”Te olette paras kansa, joka ihmisten parista on noussut” Entzensbergerin mukaan arabien ylemmyys muita kansoja kohtaa juontaa jo jostain 900-luvulta. Ja on johtanut kohtalokkaisiin virhearvioihin.”On päivänselvää, että täydellistä taloudellista, teknistä ja intellektuaalista riippuvuutta ”lännestä” on riippuvuussuhteessa olevien vaikeaa sietää. Kyse ei ole mistään abstraktiosta: Kaikki minkä varassa jokapäiväinen elämä Maghrebissa ja Lähi-idässä pyörii, joka ikinen jääkaappi, puhelin, pistorasia, ruuvimeisseli, puhumattakaan huipputeknologian tuotteista, merkitsee jokaiselle vähänkin ajattelukykyiselle arabille hiljaista nöyryytystä.(s.68)
Entzensbergerin mukaan narsistinen loukkaantuminen on yksipuolista”Koraanin loukkaamattomat lait ovat paljastuneet teologiseksi ansaksi. Modernin ajan perustuslakinormien kanssa ne eivät tietenkään sovi yhteen. Kun muslimiveljeskunnan varapuheenjohtaja sanoo Egyptissä, ettei kukaan ei-muslimi islamilaisen lain mukaan voi hallita muslimia, lausuu hän ääneen vakaumuksen, joka arabimaailmassa on laajalle levinnyt.”
Tämä loukkaantuminen ei ole yhteismitallista ”Pakanoiden tunteiden loukkaaminen on jokapäiväistä rutiinia””Vakuuttuneisuus omasta ylemmyydestä ei tietenkään ole pelkästään arabimentaliteetin erityispiirre; eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset eivät muihin kulttuureihin verrattuna ole tässä suhteessa yhtään sen parempia. On kuitenkin kaksi seikkaa, joista muslimit ammentavat omalaatuista energiaa. Ensinnäkin ajatus omasta ylivallasta perustuu uskontoon. Toiseksi se törmää silmiinpistävään omaan heikkouteen. Tämä johtaa narsistiseen loukkaukseen, joka vaatii hyvitystä. Syyllistämiset, salaliittoteoriat ja kaikenlaiset projektiot kuuluvat siksi kollektiiviseen tunnetalouteen. Niinpä koetaan, ettei vihamielisellä ulkomaailmalla ole muuta tavoitetta kuin arabimuslimien loukkaaminen. ” (s.70)
Entzensberger kuitenkin kehottaa olemaan välittämättä tuosta vastavuoroisuuden puutteesta, islamisti ovat kuuroja argumenteille. Entzensberger kehottaa vain turvautumaan oikeusvaltioon ja poliisin väkivaltamonopoliin kun jihadistit syyllistyvät väkivallantekoihin. Kiinnostavaa on myös hänen kritiikkinsä dialogin hyödyttömyydestä:Toisinajattelevien loukkaaminen on islamilaisessa mediassa vakiokäytäntöä. Siinä ei ole mitään epätavallista, jos Ariel Sharonia näytetään lahtaamassa palestiinalaislapsia hakaristinmuotoisella kirveellä; sen sijaan koko arabimaailma loukkaantuu oitis, jos joku pilapiirtäjä tekee siitä pilkkaa. Moskeijoiden rakentamista ympäri maailmaa pidetään luovuttamattomana oikeutena, sen sijaan kristillisten kirkkojen rakentaminen ei useissa arabimaissa tule kuulonkaan. Muslimien uskonpropaganda on pyhä käsky, muiden uskontojen lähetystyö on rikos. Jo Raamatun hallussapito johtaa Saudi-Arabiassa oikeudellisiin seuraamuksiin.” Itse itsensä nimittämä kalifi tuomitsee maastakarkoituksensa ihmisoikeusloukkauksena. Moni muslimi sen sijaan hyväksyy vaatimuksen murhata vääräuskoinen romaanikirjailija. Iskulauseet kuten ”kuolema pakanoille (amerikkalaisille, tanskalaisille, saksalaisille jne.) nähdään protestin laillisena muotona, jota kohtaan jokaisen on osoitettava ymmärrystä. Kaltoin kohdellun oloisina vihanlietsojat vaativat mielipiteenvapautta, jonka lakkauttaminen on heidän ilmeinen tavoitteensa.(s.71-72)
Entzensberger palaa vielä tutkimaan islamistien mielenmaisemaa: Radikaalit häviäjät”Viimeistään tässä vaiheessa käy ilmi yleislääkkeenä ylistetyn ”dialogin” itsepetos. Juuri erityisen vapaamieliset yhteisöt kuten Alankomaat ovat joutuneet kokemaan, etteivät konfliktit vihamielisten maahanmuuttajien kanssa tyrehdy vähättelyyn ja tyynnyttelyn taktiikalla vaan kärjistyvät. Tämä edistää oikeistopopulististen puolueiden nousua ja väkivallan eskaloitumista.
(s.72)
Entzensberger muistuttaa, että islamistit aiheuttavat kuitenkin eniten tuhoa muslimien parissa (Algeria, Afganistan, Irak, Tsad, Darfur, ja nyt Syyria)”Mitä tarkemmin tekijöiden mentaliteettia tutkii, sen selvemmäksi käy, että ollaan tekemisissä radikaalien häviäjien yhteisön kanssa. Kaikki luonnehdinnat, jotka ovat kyllin tuttuja muista yhteyksistä, toistuvat taas: sama omasta epäonnistumisesta nouseva epätoivo, sama syntipukkien etsiminen, sama todellisuudentajun puute, samat kostontarpeet, sama miehisyysharha, sama kompensatorinen ylemmyydentunne, tuhon ja itsetuhon fuusio ja pakonomainen toivo kauhun eskaloinnilla tulla toisten elämän ja oman kuoleman herraksi.”
(s.74)
Entzensberger pitää terrorin vaarallisimpana seurauksena sen keinojen leviämistä vihollisen toimintatavoiksi:”Näissä yhteyksissä panarabialaisen yhtenäisyyden tavoin hurskaaksi valheeksi osoittautuu myös Koraanissa peräänkuulutettu umman yhtenäisyys. Terrori ei ole ainoastaan vahingoittanut islamin arvostusta vaan myös olennaisesti huonontanut tukijoidensa elinoloja ympäri maailmaa, mutta tämä häiritsee islamisteja yhtä vähän kuin Saksan perikato aikanaan kansallissosialisteja. Kuoleman avantgardisteina uskonveljien elämän huomioon ottaminen on heille vierasta. Kun nyt useimmilla muslimeilla ei ole halua räjäyttää itseään ja muita ilmaan, on se islamistien silmissä vain osoitus siitä, etteivät nämä ole ansainneet mitään muuta kuin tulla likvidoiduksi itse. (s.77)
Mikä edistää islamilaista terrorismia?”Terrorin vaikutuksista kaikkein vaarallisin on sen keinojen leviäminen vihollisen toimintaan. Myös amerikkalainen demokratia on todistetusti saanut tartunnan islamistisilta vihollisiltaan ja ottanut käyttöönsä mielivaltaisen laittoman vangitsemisen, sieppaukset ja kidutuksen.”
Entzensberger huomauttaa, että jihadistien toiminta ei muuta valtasuhteita, edes isku World Trade Centeriin ei vaikuttanut USA:n valta-asemaan. Häviäjiä ovat vain arabiyhteiskunnat, pakolaiset, turvapaikanhakijat, siirtolaiset.”Jumalan soturien asiaa ei edistä pelkästään lännen taikka Kiinan riippuvuus Lähi-idän maaöljystä vaan myös kansainvälisen pääoman kyvyttömyys välttää kauppoja terrorismia tukevien valtioiden kanssa.” (s.79)
Entzensberger päättää esseensä aika fatalistisesti:”On absurdia ajatella, että terrori voisi parantaa niiden tulevaisuudennäkymiä, joilla ne joka tapauksessa ovat huonot. Historia ei tunne yhtään esimerkkiä siitä, että taantuvat yhteiskunnat, jotka tukahduttavat oman produktiivisen potentiaalinsa, olisivat pidemmän päälle kykeneviä selviämään. ” (s.79-80)
Hieno essee kannattaa ehdottomasti lukea se kokonaan:”Heidän iskunsa ovat pysyvä taustariski, kuten jokapäiväinen liikennekuolema, johon olemme jo tottuneet. Tämän uhan kanssa fossiilisista polttoaineista riippuvaisen ja jatkuvasti uusia häviäjiä synnyttävän maailman on nyt vain elettävä.” (s.80)
Essee suomeksi: Hans Magnus Enzensberger: Älykkyyden sokkeloissa & Kauhunkylväjät (Im Irrgarten der Intelligenz, Schreckens Männer). Savukeidas, 2013, 84 s. (tilattavissa Savukeitaasta)
* Essee englanniksi: The radical loser