Emma-Liisa kirjoitti:Uudessa Kanavassa (1/2015) Ville Laamanen vertailee Rajalan ja Riikosen teoksia ja antaa molemmista varsin positiivisen arvosanan.
Niin, Ville Laamanen kirjoittaa mm.:
Rajalalla draaman kaari puolestaan on niin vahva, että siihen sopimattomat vivahteet ja sivupolut saavat jäädä pois
On jotenkin huvittavaa, että Rajala todistelee juuri Paavolaisen rakentaneen
Yksinpuhelussa fabuloitua draamaa, jonka "jännite" (tms.) olisi dramaturgi Rajalan mukaan parantunut, jos Paavolainen ei olisi kuvannut jatkosodan alkua niin synkin, Rajalan mukaan ilmeisen valheellisiksi tulkittavin sävyin.
Luin äskettäin dos. Pertti Grönholmin lyhyen artikkelin Vilho Kankareen (1917 - 2008) kirjasta
Mennään kun käsketään! Nuorten miesten jatkosota, joka Grönholmin miukaan on "naturalistinen kuvaus jatkosodasta". Lainaan Grönholmin tekstiä:
Kankareen teos jakaa Linnan myöhemmin esittämän käsityksen:jatkosotaan ei lähdetty suuressa hurmoksessa, vain harvoja rivimiehiä ja aliupseereja elähdyttivät isänmaalliset iskulauseet, kostomentaliteetti tai sodan ihannointi sinänsä.
Nämähän ovat juuri niitä tunnelmia, joita Paavolainen kirjasi muistiinpanoihinsa tai painoi mieleensä risteysasemilla, kun liikekannellepanojunat kesäkuussa 1941 rullasivat kohti itää. Martti Haavioon ja Helvi Hämäläiseen tukeutuvan Panu Rajalan mukaan puolestaan isänmaalliset laulut ja hurrahuudot raikuivat. Kumpaakin mielialaa on saattanut ilmetä, mutta miksi mennä
a priori väittämään Paavolaisen kuvauksia valheellisiksi jälkikäteissepitteiksi? Jokin motiivi siinäkin varmasti on ollut vaikuttamassa.
Lainaan vielä Ville Laamasen kirjoittamaa arvostelua Rajalan kirjasta:
Kokonaisratkaisu toimii ja tarina etenee sujuvasti, mutta mukana on myös tahattomaltta vaikuttavaa suurpiirteisyyttä.
Juu, sujuvuudessa ei ole puutteita, pikemminkin päinvastoin. Tähän liittyen minua on jäänyt askarruttamaan se, että Paavolaisen Valpo-mapin sisältö ei lainkaan vastaa, näin tässä ketjussa on kerrottu, sitä mitä Rajala sanottua kansiota lähteenään käyttäen kertoo Paavolaisen "hakeutumisesta" Teo Snellmanin natsijärjestön jäseneksi välirauhan aikana. Tähän ristiriitaaan en missään ole nähnyt selitystä. Pitäneekö sitten sekin laskea "tahattomalta vaikuttavan suurpiirteisyyden" tiliin? Sellaiselle menettelylle olisi kyllä muitakin nimityksiä.