laitman kirjoitti:Myönnän, että olen omissa "tutkimuksissani" eri linjoilla kuin Albert Ravila! Minua kiinnostaa sellainen asia, että mikä on vastaus kysymykseen "Montako aseenkäyttötapausta sotien aikainen kurinpito on vaatinut?
Tähän ei ole mitään huomauttamista. On vain tärkeää pitää mielessä se, ettei tällaisen tutkimuksen löydöksiä esitellä ”uusina aseenkäyttötapauksina” tai ”tapauksina, joita aikaisempi tutkimus ei tunne” tms. Kyse on kokonaan uudesta tutkimuskysymyksestä, joka ei ole yhteismitallinen Kulomaan ja Lindstedtin tutkimusten kanssa.
Sinun kannattaa ehkä myös hieman tarkemmin miettiä, mitä ”kurinpidolla” tarkoitat. Itse olen ajatellut niin, että kurinpitoa ovat ne toimenpiteet, joilla pyritään ylläpitämään armeijan kuuliaisuutta. Siis sitä, että annettuja käskyjä noudatetaan ja että joukot pysyvät paikoillaan. Esimerkiksi tässä pontikankeittotapauksessa kyse ei mielestäni ole niinkään kurinpidosta, vaan enemmänkin poliisitoiminnasta. Sotapoliisi tai ilmasuojelusmiehet kohtaavat sotilaita, joita ovat tekemässä rikoksia. Miehet on tarkoitus pidättää, mutta nämä tekevät vastarintaa. Sen murtamiseksi käytetään ampuma-asetta. Minusta tässä ei ole kyse kurinpidosta, vaan viranomaisen voimankäytöstä.
laitman kirjoitti:Ravila taas laskee ainoastaan sellaiset aseenkäyttötapaukset, joihin voidaan soveltaa tiettyjä kriteereitä: Onko ampuja upseeri? Missä ampuminen on tapahtunut? Täyttikö tilanne tiettyjä kriteereitä ja tapahtuiko se ohje X:n mukaan tilanteessa jossa käsky Y on voimassa? Onko tapaus kirjattu sen ja sen käskyn mukaisesti? Miten kaukana etulinjasta tämä on tapahtunut? Onko tapaus rapportoitu oikealla tavalla? Onko se arkistoitu ohjeiden mukaan? Nämä asiat ovat epäoleellisia kokonaisuuden kannalla ja rajanveto turha koska kysymyksessä on "veteen piirretty viiva".
Eivät nuo asiat, tai tarkemmin eräät niistä, tietenkään ole epäoleellisia, koska niissä määritellään tutkimuskysymys. Jos tutkitaan aseenkäyttötapauksia, joiden motiivina oli kurin ylläpitäminen, ei kyse ole mistä tahansa sotilaskurin osa-alueesta. Ampuma-aseen käyttö oli äärimmäinen voimakeino, ja sen vuoksi suojeltavan intressin piti olla huomattava. Ylänapin kiinnilaittamisesta kieltäytyvää sotilasta ei uhattu aseella, mutta taistelusta kieltäytyvän tai pakenevan sotilaan osalta se oli mahdollista. Rajanveto erilaisten tapausten suhteen on pakko tehdä, mikäli tutkimuskysymys halutaan täsmentää koskemaan tiettyä ilmiötä. Yritän valaista asiaa esimerkillä. Oletetaan, että joku haluaa selvittää millaiset ihmiset Suomessa syyllistyvät pahoinpitelyrikoksiin. Tutkimuksen tekijän on pakko rajata aineistonsa koskemaan vain pahoinpitelyyn syyllistyneisiin. Hän ei voi sisällyttää aineistoonsa lievään pahoinpitelyyn syyllistyneitä, vaikka raja tunnusmerkistöjen välillä on usein ”veteen piirretty viiva”. Mutta, kuten sanottu, mikään ei estä ottamasta tutkimukseen piiriin kaikkia niitä tapauksia, joissa on käytetty asetta omia sotilaita vastaan. Tähän joukkoon mahtuu kuitenkin luonteeltaan niin toisistaan poikkeavia tapauksia, että mielekkään tutkimuskysymyksen rakentaminen niiden ympärille voi olla vaikeaa.
laitman kirjoitti:Rintama kuin rintama! Siihen kuului myöskin kotirintama, jossa esim is-joukot olivat taistelussa desantteja vastaan tai vihollisen pommikoneet olivat suoraan yläpuolella.
Skrik inte, var så god. Mikään ei tietenkään estä samaistamasta kotirintamaa ja tulirintamaa. Varaudu kuitenkin siihen, että useimmat eivät todennäköisesti purematta sitä nieli. Itse pidän täysin selvänä, että kotirintaman metsäkaartilaisia vastaan käydyillä kahinoilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten rintama esim. Tienhaarassa kesäkuussa 1944 piti. Ilmasuojelumiehet saattoivat Munsalassa vaikka kuinka jahdata ”soutuklubilaisia” ja jopa ampua heitä, mutta tällä toiminnalla ei ollut mitään yhteyttä niihin syihin, joiden vuoksi JR 61 miehet pysyivät tai eivät pysyneet paikoillaan. Eli kotirintaman ja tulirintaman erottamiselle on totta kai suuri merkitys, jos pyritään tutkimaan aseenkäytön merkitystä sotilaskurin ydinalueella. Mutta, jälleen kerran, jos tutkitaan
kaikkia niitä tapauksia, joissa asetta on käytetty omia sotilaita vastaan, niin silloin ei tietenkään ole mitään merkitystä, vaikka ampuminen olisi suoritettu Alabamassa.
laitman kirjoitti:Samassa kirjassa, s. 311 sanotaan - oletan, että Ravila viittasi tähän Palomäen tapaukseen? - "Palomäki lienee ollut tällöin pakenemassa etulinjasta, mutta siitä huolimatta häntä ei ammuttu karkaamisen vuoksi". Tämä on tosiaan pitkälle vietyä saivartelua ja väkisin väännettyä, muunneltua totuutta!
Koeta laitman-hyvä säilyttää mielenmalttisi, äläkä huuda. Totta kai kyseessä mielestäsi on saivartelu ja totuuden muuntelu, koska esitetty näkemys poikkeaa omastasi. Palomäen asiassa suoritetussa kuulustelussa selvisi, että vartiomies oli ampunut Palomäen,
koska oli luullut tätä viholliseksi. Eli ampumisen suorittanut sotilas kertoi luulleensa ”miestä ryssäksi, jolloin ampui”. On mahdollista, että Palomäki oli tuolloin karkumatkalla, mutta tämän syyn vuoksi häntä EI ammuttu.
Hänet ammuttiin siksi, että vartiomies luuli häntä viholliseksi. Tämä tosiasia ei huutamalla muuksi muutu. Sinänsä mikään ei estä laskemasta tätäkään tapausta aseenkäyttötapaukseksi, mutta kurin ylläpitämiseksi Palomäkeä ei siis ammuttu.
laitman kirjoitti:Tai sitten Vihma ja Snellman olisivat ankariin käskyihinsä lisänneet, että jos mies poistuu rintamalta keittämään pontikkaa, niin häntä ei saa estää!
Älä huuda. Vihma ja Snellman antoivat käskyjä siitä, että asetta saa ja pitää käyttää sellaisia sotilaita vastaan, jotka pyrkivät pakenemaan rintamalta. Se, että pyrit liittämään nämä käskyt tilanteisiin, joissa sotapoliisit (tai ilmasuojelumiehet) pidättävät pontikankeitossa olevia ja ammuskelemaan ryhtyviä tienhoitokomppanian miehiä, menee valitettavasti yli ymmärrykseni. Mutta toisaalta tällä ei ole mitään merkitystä. Pääasia on, että itse tiedät, mitä olet tekemässä. Lycka till.
laitman kirjoitti:Siksi halusin kysyä Albert Ravilalta: Olisiko, ennen kuin keskustellaan jatkosodan aseenkäyttötapauksista syytä selvittää perusteellisesti miten monta pikaoikeustuomiota oikein on langetettu talvisodan aikana?
Minä puolestani kysyn sinulta, miksi haluat tietää minun näkemykseni tästä asiasta. Mitä taas tulee kysymykseen jatkosodan aseenkäyttötapauksista, niin omalta osaltani lopetan keskustelun niistä tähän. Tulen kommentoimaan tätä keskustelua ainoastaan siinä tapauksessa, että joku yrittää markkinoida ”uutena aseenkäyttötapauksena” tapausta, jolla ei ole mitään tekemistä niiden tapausten kanssa, jotka aikaisemmissa tutkimuksissa ovat olleet tarkastelun kohteina.