Tiivistelmä:
* Pro gradu pdf tiedostonaTutkielmani käsittelee artisti Juice Leskistä poliittisena hahmona 1980-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa ja poliittisessa julkisuudessa. Tarkastelen Leskisen asemaa ja roolia poliittisena toimijana sekä hänen musiikillisen tuotantonsa että julkisten esiintymistensä kautta. Tutkielman primääriaineistoja ovat Leskisen 1980-luvun laululyriikat, hänestä julkaistut teokset ja haastattelut sekä esiintymiset Yleisradion tv-ohjelmissa. Työn alkupuolella esittelen myös suomalaisen media- ja poliittisen julkisuuden muutosta erityisesti 1980-luvun alussa, ja tätä kautta hahmotan sitä julkista tilaa, jossa Juice Leskinen tuolloin toimi. Tutkimuksen metodologia pohjautuu narratologisiin analyysimenetelmiin.
Osoitan tutkielmassani edeltävään populaarimusiikin poliittisuuden tutkimusperinteeseen viitaten, että Leskistä on vaikea asettaa populaarimusiikin tutkimuksessa aiemmin luotuihin poliittisen toimijuuden kategorioihin. Tämä johtuu erityisesti siitä, että nämä teoretisoinnit ovat perustuneet populaarimuusikoiden tarkasteluun muualla asetettujen poliittisten tavoitteiden puolestapuhujina ja politikoijina. Tutkimuksessani lähestyn Leskisen poliittista toimijuutta toisenlaisesta, esteettisen politiikan teorian näkökulmasta. Tulkitsen Leskisen toimintaa Jacques Ranciéren teorian mukaisesti yhteiskunnan ”poliisijärjestyksen” ulkopuolelle jätetyn ”näkymättömän osan” esiin tuojana. Tässä roolissa Leskinen toimi Pierre Rosanvallonin vastademokratian konseptiossa esitetyn ”valppaan kansalaisuuden” opettajana, jonka pääasiallisena poliittisena viestinä oli opettaa kansalaiset suhtautumaan kriittisesti yhteiskunnalliseen vallankäyttöön.
Jaan analyysin kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen Leskisen poliittisia näkemyksiä ja toisessa hänen poliittista toimintaansa. Analyysini perusteella Leskinen näyttäytyy hyvin poliittisena hahmona, vaikka hän itse julkisesti kiistikin poliittisuutensa. Leskinen nousi 1980-luvun Suomessa merkittävään yhteiskunnallisen kommentaattorin asemaan erityisesti oman julkisen toimintansa seurauksena. Leskisen asemaa selitti kuitenkin myös se poliittisen julkisuuden muutos, joka Suomessa käynnistyi lopullisesti vuoden 1982 presidentinvaaleista.
Tutkielmani perusteella 1980-luvun Juice Leskistä voidaan pitää merkittävänä poliittisena toimijana. Leskisen asema arvostettuna yhteiskuntakriitikkona perustui suurelta osin hänen näennäiseen epäpoliittisuuteensa, joka teki hänestä yleisölleen helpon samaistumiskohteen. Myös tuolloin muotoutuneessa uudenlaisessa mediajulkisuudessa syntyi kysyntää Leskisen kaltaiselle hahmolle, jota ei voinut helposti asettaa mihinkään valmiiseen poliittiseen lokeroon. Leskinen ei tavoitellut itselleen poliittista valtaa, vaan hänen tärkein opetuksensa oli yleisön kannustaminen kriittisen ajattelun harjoittamiseen.