Neuvostoliittohan oli hyökännyt Suomeen 1939 ja 1944 välirauhansopimuksen jälkeen NL tosiaankin huolehti "rauhanteosta" Suomessa, mutta eiköhän se huolehtinut siitä voittajan oikeudella, eikä suinkaan "moraalisella oikeudella"?historioija kirjoitti:Liittoutuneillahan oli työnjako. Niistä vain Neuvostoliitto varsinaisesti soti Suomea vastaan, joten sillä oli moraalinen oikeus huolehtia myös rauhanteosta.
Tarkoitan sitä, että voittajapuolen sisällä Neuvostoliitolla varsinaisena sotiajana oli ennen Britanniaa ja varsinkin Yhdysvaltoja ainakin moraalinen oikeus määrätä rauhanteoista itäisen Euroopan vastustajiensa kanssa. Kyllä suurpolitiikassakin joudutaan huomioimaan sopivaisuussäännöt.Veikko I Palvo kirjoitti:Neuvostoliittohan oli hyökännyt Suomeen 1939 ja 1944 välirauhansopimuksen jälkeen NL tosiaankin huolehti "rauhanteosta" Suomessa, mutta eiköhän se huolehtinut siitä voittajan oikeudella, eikä suinkaan "moraalisella oikeudella"?historioija kirjoitti:Liittoutuneillahan oli työnjako. Niistä vain Neuvostoliitto varsinaisesti soti Suomea vastaan, joten sillä oli moraalinen oikeus huolehtia myös rauhanteosta.
Kyllähän Zhdanovin johtaman valvontakomission valtakauteen mennessä oli yritetty ja pyritty luomaan "kansainvälistä yhteisöäkin." WW1 jälkeen oli Wilsonin aloitteesta perustettu Kansainliitto ja USAn ja Ranskan ulkoministerien aloitteesta 1930-luvun alussa Kellogg-Briand -sopimuksenkin allekirjoitti kolmasosa maailman maista, Saksa ja Neuvostoliittokin.historioija kirjoitti: Tarkoitan sitä, että voittajapuolen sisällä Neuvostoliitolla varsinaisena sotiajana oli ennen Britanniaa ja varsinkin Yhdysvaltoja ainakin moraalinen oikeus määrätä rauhanteoista itäisen Euroopan vastustajiensa kanssa. Kyllä suurpolitiikassakin joudutaan huomioimaan sopivaisuussäännöt.
"Ainoa moraaliopetus, jonka voi löytää tutkittaessa valtapolitiikkaa, on se, ettei valtapolitiikassa ole mitään moraalia."historioija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että voittajapuolen sisällä Neuvostoliitolla varsinaisena sotiajana oli ennen Britanniaa ja varsinkin Yhdysvaltoja ainakin moraalinen oikeus määrätä rauhanteoista itäisen Euroopan vastustajiensa kanssa.
Nyky-Suomessa suurin eduskuntapuolue saa asettaa pääministerin, vaikka tästä ei ole mitään lakipykälää eikä sopimusta. Tämäkin on nähdäkseni sitä moraalista ja tapaoikeutta, se, että pienemmät puolueet eivät kehtaa tuppautua ensimmäiseksi.Veikko I Palvo kirjoitti:"Ainoa moraaliopetus, jonka voi löytää tutkittaessa valtapolitiikkaa, on se, ettei valtapolitiikassa ole mitään moraalia."historioija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että voittajapuolen sisällä Neuvostoliitolla varsinaisena sotiajana oli ennen Britanniaa ja varsinkin Yhdysvaltoja ainakin moraalinen oikeus määrätä rauhanteoista itäisen Euroopan vastustajiensa kanssa.
J.K.Paasikiven päiväkirjasta vuodelta 1946.
---
Moraalisen oikeuden ja tapaoikeuden asemesta voisi tietysti viitata vuoden 2000 alussa voimaanastuneeseen Suomen perustuslakiinkin.historioija kirjoitti:
Nyky-Suomessa suurin eduskuntapuolue saa asettaa pääministerin, vaikka tästä ei ole mitään lakipykälää eikä sopimusta. Tämäkin on nähdäkseni sitä moraalista ja tapaoikeutta, se, että pienemmät puolueet eivät kehtaa tuppautua ensimmäiseksi.
Aiheeseen palatessa, olikohan valvontakomission brittijäsenillä osuutta Zhdanovin esityksiin Suomi-Neuvostoliitto *puolustusliitosta* presidentti Mannerheimille tammikuussa 1945 ja pääministeri J.K.Paasikivelle toukokuussa 1945.historioija kirjoitti:
Samalla perusteella Neuvostoliitolle annettiin etusija Suomen rauhanneuvotteluissa 1944-47 - ellei sitten tästä sitä ennen nimenomaan sovittu. Huippukokouksiahan pidettiin sodan aikana. En viitsi tarkistaa asiaa.
historioija kirjoitti:Liittoutuneillahan oli työnjako.
Britannia teki sotilaallisia iskuja Suomea vastaan, tosin ilmeisesti lähinnä jo ennen sodan julistamista, mutta tämä asettaa omaan valoonsa naiivin fraasin, jonka mukaan sota demokraattisten valtioiden välillä on mahdoton. (Fraasi tietysti saadaan analyyttisesti todeksi muuttamalla demokraattisuuden määritelmää sopivasti.).Niistä vain Neuvostoliitto varsinaisesti soti Suomea vastaan,
Moraalilla tuskin oli asian kanssa mitään tekemistä.joten sillä oli moraalinen oikeus huolehtia myös rauhanteosta.
Suomen ja Britannian kauppa oli ollut merkittävää, toki tärkeämpää Suomelle kuin Britannialle, mutta Britannialla oli intressinsä Suomen suunnalla. Niitä tärkeämpää oli säilyttää välit Staliniin. Britanniahan oli liittoutunut perkeleen kanssa saatanaa vastaan, käytännössä siksi, että saatana (Saksa) oli hyökännyt perkelettä (Neuvostoliittoa) vastaan ja oli jo sodassa Britanniaa vastaan, koska Britannia oli ajattelemattomasti julistanut sodan Puolan takia vaikka ei missään vaiheessa tehnyt yhtään mitään Puolan auttamiseksi. Sellaisessa ”skitsossa” tilanteessa yleensä selitetään musta valkoiseksi ja pyritään kaikin keinoin säilyttämään suhteet liittolaiseen, vaikka sitä inhotaankin.Eikä länsiliittoutuneilla tainnut olla erityisiä intressejäkään Suomen suunnalla.
Aivan. Suomen ja Britannian välinen sotatilakin johtui ehkä lähinnä viestintäongelmista: Suomi ei ollut vastannut Britannian ultimaatumiin diplomaattisesti, vaikka oli todellisuudessa lopettanut hyökkäyksensä eli tehnyt kuten Britannia vaati. Syvemmin ajatellen ehkä sotatila tai ainakin suhteiden katkaisu oli väistämätöntä, koska olihan outoa, että sotaa käyvässä maassa toimi vastustajan liittolaisen diplomaattiedustusto, joka ilmeisesti välitti kiusallisen tarkkoja tietoja emämaahansa ja sitä kautta Neuvostoliitolle.Brittien mukanaolo oli siten pelkkää muodollisuutta. Yhdysvallat ei edes saanut sijaa komissiossa, eihän sen ja Suomen välillä ollut vallinnut sotatilaakaan.
Neuvostoliitolla oli valvontakomissiossa valta sen vuoksi, että se oli Suomea vastaan käydyssä sodassa ns. pääsotija. Vastaavasti USA:lla oli tämä asema Japanissa jossa muilla kuin amerikkalaisilla ei ollut juurikaan sanomista siihen miten asioita hoidettiin.Etupiirit oli jaettu ja sen mukaan mentiin.Tähän on kaksi selitystä: komission brittijäsenet eivät niin piitanneet maansa perinteistä, tai sitten he tietoisesti tunkivat ne syrjään, koska Suomi demonisoitiin Saksan liittolaisena. Kyse oli siis tavallaan Nürnbergin ”oikeudenkäynnin” ja yleensä voitetun Saksan kohtelun kaiusta.