Vuosien saatossa on saatu lukea kuvauksia siitä, minkälainen osa oli niillä Suomen kansalaisilla, jotka vakaumuksensa vuoksi joutuivat jatkosodan vuosina Itä-Karjalaan Säämäjärven ja sittemmin Koveron ns. työleireille. Yleensähän tapahtunut on meidän aikamme teksteissä paljolti yritetty neutralisoida tai "selittää pois" - jonkun täysin eksentriseksi poikkeusyksilöksi leimatun kapteeni Kartanon tekosiksi tai peräti kenraalimajurin vetäisemän nyrkiniskun paneminen "karjalaisen tunneihmisen" temperamentin tiliin.
Nyt ilmestymässä oleva tai jo ilmestynyt Valvojana naisten erityisleirillä. Saara Tuukkasen muistelmat 1941 - 1944 (Minerva 2015) luo osaltaan uutta valaistusta ja "naisnäkökulmaa" näihin jatkosodan vuosien tapahtumiin, olkoonkin että kyse oli "marginaalisiksi" leimatuista ja varmaan nytkin leimattavista ihmisryhmistä.
* Nuoren naisen päiväkirja kertoo sadistisista menoista työleirillä Suomessa: "Raskaana olleita kidutettiin ja tapettiin" (Satu Krautsuk, Yle, 16.4.2015)
* Tutkija: Jatkosodan työleirien naiset olivat kuritonta väkeä – karkailivat ja juopottelivat isäntien kanssa (Satu Krautsuk, Yle, 16.4.2015)