Ukraina

[Veikko I Palvo]

Video löytyy osoitteesta:
http://livestream.com/Infocrea-fi/Suomi ... alipaneeli
Katso osiota ”Venäjä ja Suomen media”.


Jotta yleisö saataisiin kiihtyvään tilaan, niin kuin lähettiläs Heikki Talvitie sanoo videokeskustelussa Hesarissa ja televisiossa.

Venäjän lähettiläs A. Rumjantsev luovutti 8.2014 Tehtaankadulla SVS:n puheenjohtaja Heikki Talvitielle Putinin myöntämän *ystävyyden kunniamerkin*.
SVS on ilmeisestikin rakentanut *ystävyyttä ja yhteistyötä* SNSeuralta perimiensä viiden alatoimiston ja 282 paikallisosastonsa välityksellä agitoimalla NATOa ja Suomen lehdistön julkaisuvapautta vastaan Ukrainankin tapahtumien osalta.

Presidentti Martti Ahtisaari lyttää Venäjän selityksen ykkösaamussa, http://areena.yle.fi/1-2657418 "täyttä roskaa", uutisoi Uusi Suomi 14.2.2015.
Sanat ja teot ovat ristiriitaisia.

"Se, että Venäjä on jonkin aikaa yrittänyt pitää sellaista asennetta, että länsi ja NATO uhkaavat Venäjää, se on täyttä roskaa."
"Sekä EU, että NATO ovat päinvastoin etsineet kumppanuutta."
"Venäjän aseistautuminen on kyllä lähtenyt ihan omasta päätöksestä, eikä sitä voi perustella lännen uhalla, eikä Naton uhalla."

Mutta
milloin Nato-keskustelu käynnistyikään Suomessa? Max Jakobsonin puheen maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosijuhlassa 5.1996 sanotaan käynnistäneen keskustelun?
Naton pääsihteeri vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa 10.1996.
Suomi ja Ruotsi olivat tosin allekirjoittaneet jo 5.1994 rauhankumppanuussopimukset.
Suomessa keskusteltiin aluksi siitä, voiko Nato-jäsenyydestä keskustella ja myöhemmin syntyi ns. Nato-optio.
"Nato-optio on täydellinen illuusio, mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että palovakuutus otetaan vasta silloin kun tuli jo kytee nurkan alla", sanoi presidentti Ahtisaari.
Joillakin
on Venäjä-uhkakuva ja he kysyvät aina, mikä sopii Venäjälle ja he haaveilivat aikoinaan Suomen liittymisestä Varsovan liittoon.
He kysyvät aina, mikä sopii Venäjälle, mutta ei sitä mikä sopii Suomelle ja he sanovat, että Suomen turvallisuuspolitiikan tulee olla ennustettavaa. Ilmeisestikin he tarkoittavat ennustettavuutta Venäjän näkökulmasta katsottuna, mutta olisiko Suomen Nato-jäsenyys tuota ennustettavuutta vastaan?
Ja mitä voisi sanoa Venäjän voimapolitiikasta Ukrainassa, oliko ja onko se ennustettavaa?

Veikko Palvo

[jsn]

"Ahtisaari: Venäjän aseistautuminen on kyllä lähtenyt ihan omasta päätöksestä, eikä sitä voi perustella lännen uhalla, eikä Naton uhalla."

Tämä tuntuu olevan Venäjä-myötäilijöiltä hukassa. Aivan kuten Karjalan kannaksen linnoitteiden aikanaan väitettiin olevan "hyökkäysbunkkereita". Keskustelu on edelleen yhtä epä-älyllistä ja sitä perustellaan sellaisilla ulkoaopetelluilla fraaseilla kuin "Venäjä on suurvalta", joita jankutettiin koko YYA-aika. NATOn Baltiaan nyttemmin tuomat joukot ovat luonteeltaan enemmän poliittisia kuin sotilaallisia, eivätkä ne missään nimessä kykene minkäänlaiseen hyökkäykseen Venäjän alueelle. Kaikki tietävät että tähän tarvittaisiin massiivinen arsenaali.

[Emma-Liisa]

"Ahtisaari: Venäjän aseistautuminen on kyllä lähtenyt ihan omasta päätöksestä, eikä sitä voi perustella lännen uhalla, eikä Naton uhalla."

Tämä tuntuu olevan Venäjä-myötäilijöiltä hukassa. Aivan kuten Karjalan kannaksen linnoitteiden aikanaan väitettiin olevan "hyökkäysbunkkereita". Keskustelu on edelleen yhtä epä-älyllistä ja sitä perustellaan sellaisilla ulkoaopetelluilla fraaseilla kuin "Venäjä on suurvalta", joita jankutettiin koko YYA-aika. NATOn Baltiaan nyttemmin tuomat joukot ovat luonteeltaan enemmän poliittisia kuin sotilaallisia, eivätkä ne missään nimessä kykene minkäänlaiseen hyökkäykseen Venäjän alueelle. Kaikki tietävät että tähän tarvittaisiin massiivinen arsenaali.

Aivan, mutta ehkäpä Putin on sijaistraumatioitunut vanhempiensa kokemuksista (äiti oli piiritetyssä Leningradissa, isä tuhoamispataljoonassa Virossa jossa hänet kavallettiin). Ainakin Krim-puhe perustuu "Venäjä on aina saarrettu"-konseptiin.

[Emma-Liisa]

Suomalainen media on vaiennut murhista melko lailla. Ainakin verrattuna muihin, esimerksiksi Boris Nemtsovin tai Anna Politovskajan murhiin.

Venäjä on Suomen naapuri, joka vaikuttaa meihin monella tasolla eikä vähiten turvallisuuteen. Ukraina sen sijaan on kaukana, eikä siitä tiedetä paljonkaan. On siis luonnollista, että Venäjän kehitys kiinnostaa suomalaisia enemmän.

Ei siis ole kovinkaan suurta liioiteltua väittää että Ukrainassa puhaltavat fasistiset tuulet, minkä myös äskettäin hyväksytyt lait puolestan osoittavat.

"Ukrainassa on fasisteja" on aika lailla eri asia kuin "Ukrainassa puhaltavat fasistiset tuulet". "Ei siis olen kovinkaan suurta liitoitelua väittää" on tuttu retorinen temppu, jolla esitetään väite, josta oteta vastuuta

"Uusia laki antaa Putinille lisää syitä syyttää ukrainalaisia fasismista." Tämä tuntuu siis olevan toimittajan varsinainen huolenaihe, koskapa hän varioi samaa teemaa useaan kertaan tekstinsä mittaan.

Jos toimittajaa kerran huolestuttaa se, että fasismin vaikutusvalta ilmenee lainsäädännössä niin toimittajaa huolestuttaa nimen omaan fasismin julkitulo, mutta ei itse fasismi. Fasismi tekee tuloaan voimaperäisesti ja sitä on Ukrainassa ja se, että sitä on ilmenee nyt jo lainsäädännöstäkin. Se, että tosiasiat tulevat julki, huolestuttaa toimittajaa, ei itse ilmiö vaan ilmiön julkitulo.

Käsittääkseni useat suomalaiset ovat tuominneet ko. lain.

Kyse ei siis ole ilmiöstä sinänsä vaan siitä, miten Putin määrittele fasismin ja miten hän käyttää venäläisten fasismin pelkoa hyväkseen.

Sitä paitsi, Ukrainan historian käsittely on yhteydessä Venäjän historian käsittelyyn. Tietenkään ei pidä hyväksyä sitä, että Saksan kanssa liittoutuneet osallistuivat juutalaisten murhaamiseen, mutta ei myöskään pidä hyväksyä NL:n tekemiä vainoja ja murhia ennen ja jälkeen sodan.

Ainakin voisi ymmärtää, miksi ne joita NL oli aiemmin vainonnut, menivät Saksan puolelle, puhumattakaan länsiukrainalaisista joilla ei kahdessa vuodessa voinut kehittyä mitään solidaarisuutta NL:oa kohtaan, joka oli pakkoliittänyt heidät itseensä.

Toisaalta taas on yhtä päätöntä olla ymmärtämättä, että jos on rekrytoity puna-armeijaan ja taistellut sen riveissä, niin asioita katselee sen kannalta.

Siis väärät teot pitäisi tuomita, olipa tekijä ja uhri kuka tahansa. Mutta ei tuomita ihmisiä vain siksi, että he valitsivat puolensa tai että he joutuivat itse valitsematta jommalle kummalle puolelle.

[kpj]

Käsittääkseni useat suomalaiset ovat tuominneet ko. lain.

Useatko?
Ketkä?
Kutsutaan kai heitä "trolleiksi"?

[kpj]

Venäjä on Suomen naapuri, joka vaikuttaa meihin monella tasolla eikä vähiten turvallisuuteen. Ukraina sen sijaan on kaukana

Puolustusvoimat (siis Suomen Puolustusvoimat) perusteli pari päivää sitten "nopean toiminnan joukkonsa" kaukaisen Ukrainan tilanteella. Tätä sanottiin ympäristöksemme.

[Emma-Liisa]

Venäjä on Suomen naapuri, joka vaikuttaa meihin monella tasolla eikä vähiten turvallisuuteen. Ukraina sen sijaan on kaukana

Puolustusvoimat (siis Suomen Puolustusvoimat) perusteli pari päivää sitten "nopean toiminnan joukkonsa" kaukaisen Ukrainan tilanteella. Tätä sanottiin ympäristöksemme.

"Ukarainan tilanne" = Venäjän toimet Ukrainassa.

[kpj]

"Ukarainan tilanne" = Venäjän toimet Ukrainassa.

Jos Ukaraina = Ukraina, se on maantieteellisestikin sama paikka. Mikäli Puolustusvoimat (Emma-Liisoineen) ei tätä ymmärrä. se on strategisesti hakoteillä.

Ja hiukan laveammin: Ukraina ON olemassa, ihan itse.

Vai onko Venäjä nyt jopa lainsäätäjä Kiovassa? Määräämässä natsien "kunnioittamisesta"?

[jsn]

Puolustusvoimat (siis Suomen Puolustusvoimat) perusteli pari päivää sitten "nopean toiminnan joukkonsa" kaukaisen Ukrainan tilanteella. Tätä sanottiin ympäristöksemme.

Tässä on ilmeisesti tarkoitus jälleen kerran harjoittaa sumutusta. Yhteinen nimittäjä ei ole Ukraina vaan Venäjä. Kuten olemme uutisista saaneet kuulla, Venäjä on loukannut Suomen ilmatilaa useita kertoja. Viimeksi tällä viikolla. Minkä tahansa valtion puolustusvoimien velvollisuutena on reagoida jollain tavalla. Ilmeisesti Venäjä näin haluaakin, joten kysymys pitäisi esittää sille eikä Suomelle. Samanlaisia loukkauksia on ollut Baltian maissa jatkuvasti. Toki Ukrainakin kuuluu Suomen lähialueeseen, toisin kuin vaikkapa Syyria tai Irak.

[kpj]

Puolustusvoimat (siis Suomen Puolustusvoimat) perusteli pari päivää sitten "nopean toiminnan joukkonsa" kaukaisen Ukrainan tilanteella. Tätä sanottiin ympäristöksemme.

Tässä on ilmeisesti tarkoitus jälleen kerran harjoittaa sumutusta. Yhteinen nimittäjä ei ole Ukraina vaan Venäjä. Kuten olemme uutisista saaneet kuulla, Venäjä on loukannut Suomen ilmatilaa useita kertoja. Viimeksi tällä viikolla. Minkä tahansa valtion puolustusvoimien velvollisuutena on reagoida jollain tavalla. Ilmeisesti Venäjä näin haluaakin, joten kysymys pitäisi esittää sille eikä Suomelle. Samanlaisia loukkauksia on ollut Baltian maissa jatkuvasti. Toki Ukrainakin kuuluu Suomen lähialueeseen, toisin kuin vaikkapa Syyria tai Irak.

Jos maamme puolustus valmistautuu Venäjän (ilmatilaloukkausten) torjumiseen, on todellakin sumutusta puhua Ukrainasta.

[jsn]

Jos maamme puolustus valmistautuu Venäjän (ilmatilaloukkausten) torjumiseen, on todellakin sumutusta puhua Ukrainasta.

Ukrainan konfliktistahan kaikki lähti liikkeelle. Alatko yhtäkkiä väittää ettei sitä olisikaan olemassa? Jos valtio lähettää joukkoja toisen alueelle ja käyttää uhkaavaa kieltä ja toimii uhkaavasti useita rajanaapureitaan kohtaan niin kyllähän se vaikuttaa sen kaikilla rajoílla. Luonnollisesti ei yhtä paljon Suomen ja Ruotsin rajalla kuin Suomen ja Venäjän rajalla. Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto taatusti pyrkivät välttämään jännityksen kiristymistä viimeiseen asti ja pyrkivät toimimaan liennyttävästi Ukrainan kriisissä käyden mm. keskusteluita Vladimir Putinin kanssa. Tässä ei liene mitään väärää? Eli kyllähän se tänne vaikuttaa vaikka yritetäänkin koko ajan esittää että ei vaikuta. Jos mitään ei tehtäisi sotilaallisella puolella, niin se herättäisi huolestumista jälleen paljon laajemmalla alueella. Vielä pahempaa olisi vaieta ilmatilaloukkauksista, joísta kuitenkin tieto kulkisi naapurimaille.

[kpj]

Jätän eri nimimerkit riitelemään keskenään siitä, onko Ukraina "lähellä" vai "kaukana".

Ukraina on historioineen ja tulevaisuuksineen kuitenkin kiinnostava.

Tämän keskustelun otsikkona "Ukraina" käsitetään pelkkänä koodinimenä, jota käytetään hyväksi kun lempiaiheista tekee mieli puhua.

[Petter Tikka]

Olin aikoinani töissä STT:llä Vietnamin sodan aikana. Muistan kuinka tuhottomasti kirjoitin joka ainoassa työvuorossa juttuja, jotka perustuivat järjestäen Lännen uutistoimistojen eli lähinnä Reutersin, AFP:n, DPA:n ja AP:n sekä UPI:n materiaaleihin. Näitä oli ehkä 98 prosenttia STT:n ulkomaantoimituksen aineistosta.

Siihenkin aikaan oli Lännen uutistoimistoilla valta-asema joukkotiedotuksessa, mistä aina työväenpuolueissa valitettiin, mutta niin on ollut koko itsenäisyyden ajan Suomessa. Joskus hyvin harvoin jutut perustuivat TASS:in aineistoon.

Tällaisia määrällisiä vertailuja tehtiin Tampereen yliopistossa 70-luvulla.

Luonnollisesti molempien osapuolten näkemyksille on annettava tilaa. Siinä kuitenkin oli se ero, että NL:ssa oli yksi virallinen ääni, joka oli omsta mielestään aina oikeassa (toki joitakin dissidenttejä oli, mutta he olivat "vihollisia"). Lännessä taas oli monta näkemystä asiasta, monet hyvinkin kriittisiä omia hallituksia kohtaan.

Voisi tuohon sanoa, että asiasta on yhtä monta mielipidettä kun on mielipiteen esittäjää. Uutistoimisto ei tietenkään saa perustaa toimituksellista politiikkaansa vain jonkun (kenen, toimitusjohtajanko? Vai vaikka myyntiportaan?) mielipiteelle jonkun toisen uutistoimiston luotettavuudesta. Muutkin tekijät vaikuttavat hyvin paljon niin kuin hyvin ymmärtää. Esim. STT:n piti ottaa huomioon omistajiensa näkemykset ja myös maan hallituksen mielipide oli huomioitava (tärkeissä esim. sotilaspoliittisissa kysymyksissä), Yleisradion (ja Hesarin) mielipide (suurasiakkaaita, erityisesti ennen kuin radion omat uutislähetykset alkoivat), kielipolitiikka, myynnin vaatimukset, tekniset kysymykset ja tekniset mahdollisuudet, toimittajien (ja muun henkilökunnan) mielipiteet ja osaamien jne. Ainaisia kompromisseja siis kuten varmaan hyvin ymmärrät kaikkiin suuntiin.

Muistaakseni STT:ssä pidettiin kirjaa siitä, mitä uutistoimistoja käytettiin. En muista, minkälaista kirjaa pidettiin, mutta kansainväliset uutistoimistot laskuttivat STT:tä kai käytön mukaan, joten jonkinlainen kirjanpito on täytynyt olla. Nämä mielikuvani voi perustua STT:ssä yleisesti tunnettuun (mahdollisesti juuri tilaston ansiosta) tai sitten siihen, että näin yhden työvuoron aikana merkittävän osan Reutersin, AFP:n, DPA:n, AP:n, UPI:n, TT:.n, NTB:n, RB:n ja TASS:in (oli satunnaisesti muitakin) telexien käytön STT:n ulkomaan raportoinnissa (en nähnyt kaikkia STT:lle tulleita mutta näin STT:n edelleen lehdille lähettämät).

Sähkeistä sitten käännettiin ja muokattiin STT:lle oma uutinen, jotka lähetettiin telexeillä sitten lehdille. Esimerkiksi tuttu maininta jossain lehdessä: ”(STT, Reuters AFP)” merkitsee, että ko. uutinen on STT:n välittämä ja koostuu Reutersin ja AFP:n lähettämästä perusmateriaalista, ts. STT:n toimittajalla on ollut uutista laatiessa käytössään Reutersin ja AFP:n STT:lle lähettämät uutissähkeet.

Eniten käytettiin muistikuvieni mukaan ilman muuta Reutersia (summittain yli puolet), sitten tuli kakkosena AFP (ehkä 20-25 %) ja sitten vasta seurasivat muut. Pohjoismaisia toimistoja (Ruotsin TT, Norjan NTB, Tanskan RB) käytettiin lähinnä niiden paikallisen tietämyksen vuoksi. TASS esiintyi joskus myös uutistoimistojen (eli siis Reutersin, AFP:n, DPA:n jne) lähteissä mutta joskus myös TASS:ia käytettiin itsenäisesti. - Näistä voi kyllä olla muitakin selvityksiä niin kuin kertomasi Tampereen yliopiston tutkimus, mutta niistä tiedät sinä paremmin, minä en niitä tunne.

Toimitusjohtajana oli muistaakseni vuodesta 1961 kommodoori Kullervo Killinen, joka myös on tunnettu historioitsija. Peter Lodenius oli 60-luvulla STT:llä ulkomaan reportterina.

[Petter Tikka]

Kas kummaa, kun minä taas muistan, että kritiikki Vietnamin-sotaa vastaan tuli nimenomaan USA:sta. Johnsonhan joutui luopumaan aikomuksesta pyrkiä uudelle kaudelle 1968, kun hänen omasta puolueestaan nousi Vietanmin sodan takia vastaehdokkaita.

Niin se taisi olla. Jos ihmettelit sitä, että kirjoitin ”Sen olen vasta vuosikymmenten jälkeen totuuden tultua vähin erin ilmi Lännessä huomannut kouriintuntuvasti” jne. niin tarkoitin painottaa myös viimeistä sanaa ”kouriintuntuvasti”. Ajattelin kyllä jo kirjoittaessani että sitä sanaa voisi varmaan korostaa lisää mutta sitten sekin jäi, pikkkuasiahan se on.

Olin itse 60- ja ehkä vielä 70-luvulla hiukan epäilevällä kannalla koska USA:n propagandamylly oli niin suunnattoman voimakas. Joka tuutista tuli venäjänvastaista propagandaa. Vietnamin sota taisi olla (Korean sodan jälkeen) muistaakseni ensimmäinen kylmän sodan varsinaisista sotatapahtumista. USA:ssa sotaa perusteltiin NL:n uhkalla ja dominoteorialla, ja siksi oli myös propaganda voimakas. Sen tiimoilta syntyi myös propagandan vastavoima, Vietnamin sodan vastainen rauhanliike. USA taisteli omasta mielestään Vietnamissa Venäjää vastaan erityisesti kun otettiin huomioon dominoteoria. Täällä meilläkin USA:n propaganda sitten laimeni kun Nixon suostui Pariisin rauhaan. Silloin vasta totuus sai tulla ilmi. Vasta sen jälkeen tuli totuudesta kuten sanoin ”kouriintuntuva”. Sotapropaganda jyllää myös nyt mutta tällä kertaa Ukrainasta.

Silloin 1975 Pariisin rauhan jälkeen totuutta vastaan ei enää ollut USA:n mahtava propagandakoneisto.

[Petter Tikka]

Olin aikoinani töissä STT:llä Vietnamin sodan aikana. Muistan kuinka tuhottomasti kirjoitin joka ainoassa työvuorossa juttuja, jotka perustuivat järjestäen Lännen uutistoimistojen eli lähinnä Reutersin, AFP:n, DPA:n ja AP:n sekä UPI:n materiaaleihin. Näitä oli ehkä 98 prosenttia STT:n ulkomaantoimituksen aineistosta.

Siihenkin aikaan oli Lännen uutistoimistoilla valta-asema joukkotiedotuksessa, mistä aina työväenpuolueissa valitettiin, mutta niin on ollut koko itsenäisyyden ajan Suomessa. Joskus hyvin harvoin jutut perustuivat TASS:in aineistoon.

Tällaisia määrällisiä vertailuja tehtiin Tampereen yliopistossa 70-luvulla.

Luonnollisesti molempien osapuolten näkemyksille on annettava tilaa. Siinä kuitenkin oli se ero, että NL:ssa oli yksi virallinen ääni, joka oli omsta mielestään aina oikeassa (toki joitakin dissidenttejä oli, mutta he olivat "vihollisia"). Lännessä taas oli monta näkemystä asiasta, monet hyvinkin kriittisiä omia hallituksia kohtaan.

Voisi tuohon sanoa, että asiasta on yhtä monta mielipidettä kun on mielipiteen esittäjää. Uutistoimisto ei tietenkään saa perustaa toimituksellista politiikkaansa vain jonkun (kenen, toimitusjohtajanko? Vai vaikka myyntiportaan?) mielipiteelle jonkun toisen uutistoimiston luotettavuudesta. Muutkin tekijät vaikuttavat hyvin paljon niin kuin hyvin ymmärtää. Esim. STT:n piti ottaa huomioon omistajiensa näkemykset ja myös maan hallituksen mielipide oli huomioitava (tärkeissä esim. sotilaspoliittisissa kysymyksissä), Yleisradion (ja Hesarin) mielipide (suurasiakkaaita, erityisesti ennen kuin radion omat uutislähetykset alkoivat), kielipolitiikka, myynnin vaatimukset, tekniset kysymykset ja tekniset mahdollisuudet, toimittajien (ja muun henkilökunnan) mielipiteet ja osaamien jne. Ainaisia kompromisseja siis kuten varmaan hyvin ymmärrät kaikkiin suuntiin.

Muistaakseni STT:ssä pidettiin kirjaa siitä, mitä uutistoimistoja käytettiin. En muista, minkälaista kirjaa pidettiin, mutta kansainväliset uutistoimistot laskuttivat STT:tä kai käytön mukaan, joten jonkinlainen kirjanpito on täytynyt olla. Nämä mielikuvani voi perustua STT:ssä yleisesti tunnettuun (mahdollisesti juuri tilaston ansiosta) tai sitten siihen, että näki yhden työvuoron aikana merkittävän osan Reutersin, AFP:n, DPA:n, AP:n, UPI:n, TT:.n, NTB:n, RB:n ja TASS:in (oli satunnaisesti muitakin) telexien käytön STT:n ulkomaan raportoinnissa (ei nähnyt kaikkia STT:lle tulleita mutta näki STT:n edelleen lehdille lähettämät).

Sähkeistä sitten käännettiin ja muokattiin STT:lle oma uutinen, jotka lähetettiin telexeillä sitten lehdille. Esimerkiksi tuttu maininta jossain lehdessä: ”(STT, Reuters AFP)” merkitsee, että ko. uutinen on STT:n välittämä ja koostuu Reutersin ja AFP:n lähettämästä perusmateriaalista, ts. STT:n toimittajalla on ollut uutista laatiessa käytössään Reutersin ja AFP:n STT:lle lähettämät uutissähkeet.

Eniten käytettiin muistikuvieni mukaan ilman muuta Reutersia (summittain yli puolet), sitten tuli kakkosena AFP (ehkä 20-25 %) ja sitten vasta seurasivat muut. Pohjoismaisia toimistoja (Ruotsin TT, Norjan NTB, Tanskan RB) käytettiin lähinnä niiden paikallisen tietämyksen vuoksi. TASS esiintyi joskus myös uutistoimistojen (eli siis Reutersin, AFP:n, DPA:n jne) lähteissä mutta joskus myös TASS:ia käytettiin itsenäisesti. - Näistä voi kyllä olla muitakin selvityksiä niin kuin kertomasi Tampereen yliopiston tutkimus, mutta niistä tiedät sinä paremmin, minä en niitä tunne.

Toimitusjohtajana oli muistaakseni vuodesta 1961 kommodoori Kullervo Killinen, joka myös on tunnettu historioitsijana. Peter Lodenius oli 60-luvulla STT:llä ulkomaan reportterina.