Tapio Onnela kirjoitti:Onneksi meillä on historiantutkimusta, joka on selvittänyt näitä asioita vähän tarkemmin. Väite "lupauksesta" ei pidä paikkaansa.
The Ulkopolist julkaisussa Matti Pesu kirjoittaa otsikolla: Pettikö länsi lupauksensa?
17.8.2015
Olen kirjoitelmassa täällä esitellyt ”
historiallista realismia” edustavan Chicagon yliopiston
professorin John J. Mearsheimerin ajatuksia Ukrainan kriisistä ja mahdollisuuksista kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Asian pohjaksi olen tuonut esiin Naton itälaajentumisen ja sen vakuutuksen jolla Berliinin kysymys ratkaistiin kun USA:n ulkoministeri James Bakerin vuonna 1991 sopi NL:n pääsihteeri Mihail Gorbatshovin kanssa ettei Nato laajentuisi itään ”tuumakaan”. Siihen kirjoitelmaani Onnela ehätti heti vastaamaan tuoreeltaan. Onnela sanoi tasan kuukausi sitten (eli 20.7.15, sivu 60):
Tapio Onnela kirjoitti:Mutta millä ihmeen lihaksilla ja valtuutuksella Bakere ja Gorbatsovs pystyivät sopimaan tästä etupiirijaosta hamaan tulevaisuuteen? Aika uskomatonta demokratian ylikävelyä. Ei tuollaista lupausta tietenkään voida antaa, kai tämä nyt on selvää. Unkarilaiset, puolalaiset, bulgarialaiset, virolaiset, latvialiset, liettulaiset, romanilaiset, slovakit, tsekit, albanilaiset ja kroatilaiset eivät siis olisi saaneet tehdä itsenäisiä päätöksiä? Miten Tikka oikeuuttaa näiden kansojen tahdon ylikävelyn? Pitäisikö myös Suomen alistua Venäjän vaatimuksiin?
Nyt on ääni kellossa siis kokonaan muuttunut. Onnela on varmaan huomannut The Ulkopolist-lehden toissapäivänä 17.8. ilmestyneestä numerosta kristillisten Matti Pesu-nimisen kaverin (ilmeisesti vastavalmistunut jos edes valmistunut, edes Google ei tiennyt) artikkelin, jossa Pesu referoi käytyä keskustelua vanhasta kiistakapulasta idän ja lännen välillä, siitä mitä Berliinissä oikeasti sovittiin 1990 Gorban ja Bakerin välillä.
No, ihan hyvä että Onnela huomasi nyt, tietysti. Sanotaanhan, että parempi myöhään jne. Ettei sen puolesta ollenkaan.
Nyt joutavat sitten jo Onnelan edelliset sydäntä särkevät vuodatukset (ne, joita siteerasin yllä) roskikseen. Ne jäivät tarpeettomiksi kun Onnela löysi Ulkopolist-lehden toissapäiväisestä numerosta paremmat argumentit (kiistakysymys on jo niin moneen otteeseen kaluttu, että ne hyvät argumentit on ainakin suurin piirtein tuttuja alan asiantuntijalle kuten Mearsheimerille. Onnelan aiemmat vuodatukset eivät edes yltäneet argumentin tasolle vaan olivat nimen omaan vuodatuksia. No, jokainen päätelköön itse minkä arvon antaa niille. Ne on siteerattuina yllä.
Mutta ihan hyvä siis. En ole pitänyt tarpeellisena vastata aikaisemmin. Tuijotin hetken vain huuli pyöreänä noita vuodatuksia ja päätin mielessäni, ettei niihin ole syytä puuttua. Nyt esitettyyn voisi kyllä vastata, mutta kun en ole sitä mieltä ollenkaan mitä Onnela kai luulee – tai sitten hän loihtii esiin olkinukkeja – katso olkinukeista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Straw_man
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke.
Ihan sama kumminpäin. On kuitenkin ensin tarkasteltava miten tähän tultiin. Aloitin tästä asiasta kirjoittamalla kuukausi sitten:
Tätä ”Nato ei laajene tuumakaan itään”-lupauksen jälkeistä prosessia (jossa Nato laajeni ainakin noin viisisataa kilometriä itään päin) Venäjä oli protestoinut mutta muristen juuri ja juuri sietänyt (tolerated), sanoi Mearsheimer. Mutta kun Nato huhtikuussa vuonna 2008 julisti että seuraavina olisivat vuorossa Naton jälleen itälaajentumisen kohteina Georgia ja Ukraina niin Venäjä ilmoitti ponnekkaasti, että ”jo riittää”, edelleen Mearsheimerin mukaan. Heti marraskuussa 2008 Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan. Tästä sitten seurasi Venäjän ja Georgian välinen lyhyt sota, mikä oli Mearsheimerin mukaan siis suoraa seurausta Venäjän reaktiosta Naton aggressioon yhdistettynä aiempaan EU:n itälaajentumiseen.
En todellakaan esitä, että Mearsheimer toistaisi jotain Onnelan kuvittelemia käsityksiä Bakerin lupauksesta ilmoittamalla, että
”Venäjä oli protestoinut mutta juuri ja juuri sietänyt (tolerated) Naton itälaajentumisen." Mearsheimer itse ei edes mainitse koko sopimusta, koska se ei vaikuta Mearsheimerin asiaan. Mearsheimer
lähtee siitä, että Naton itälaajentumisen on tapahtunut tosiasia, siinä kaikki.
Onnela sitten tekee tikusta asiaa, aiheuttaa muka erimielisyyden jotta pääsisi keskustelussa niskan päälle lyömään olkinukkeaan. Siksi kai Onnela katkaisi sitaatin juuri ennen oleellista kohtaa (joka on yllä lihavoitu) ettei vain lukijoille ilmenisi mitä olin kirjoittanut.
Mearsheimer ei tietysti toista Venäjän käsityksiä Bakerin lupauksista ottamalla tapahtuneen itälaajentumisen pohjaksi. Se ajatuskin on naurettava. Mearsheimer lähtee siitä, että
Venäjä on sietänyt mutta hyväksynyt vuonna 2004 tapahtuneen Naton itälaajentumisen ja esittää paluuta vuoden 2008 tilanteeseen ei vuoden 2004 tilanteeseen.
Sekä ent. ulkoministeri Henry Kissinger että ent. turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski - kummatkin tunnettuja konservatiiveja - ovat samaa mieltä Mearsheimerin kanssa siitä, ettei Ukrainaa ei pitäisi ottaa Naton jäsenmaaksi, vaan jättää Ukraina neutraaliksi. Toistaako nyt jopa Brzezinskikin "Venäjän sotapropagandaa"? Varmaan tunnet McCarthyismin hyvin koska kerran löydät "Venäjän sotapropagandaa" kaikkialta, jopa Brzezinskikin nyt toistaa sitä?
No, tähän ei Nulandin johtamat haukat ole suostuvaisia, kai osittain koska Nuland itse oli junailemassa Maidanin tapahtumia ja Putinin reaktio - Krimin liittäminen - oli paha takaisku Nulandin harjoittamalle politiikalle. Siitä seurasi saksalaisten Spiegelin ja Bild-lehtien raportoima (salaa nauhoittama?) kirosanojen värittämä palaveri Bayerischer Hof hotellissa
http://www.spiegel.de/international/wor ... 22193.html Olen lukenut kommentteja joissa suurimmaksi esteeksi kriisin rahanomaiselle ratkeamiselle mainitaan Nulandin henkilö. Nuland yritti syrjäyttää Venäjän päätöksenteosta ja Putin vastasi Nulandin heittämään haasteeseen. Nyt ei kai Nulandin kantti enää kestä peräytymistä. Näin ajatellen olisi näiden kahden arvovaltaristiriita rauhan este. En tiedä siitä sitten sen enempää.
Onnela tapelkoon oman olkinukkensa kanssa
Mearsheimer siis esittää, että olisi palattava tilanteeseen ennen vuotta 2008 – jolloin siis itälaajentuminen oli jo tapahtunut mutta tilanteeseen ennen kuin Nato julisti Ukrainan tulevan seuraavaksi Naton jäseneksi. Tämän Mearsheimer mainitsee jopa kolmessa eri kohdassa esitelmäänsä. Se on ehdottomasti keskeisin kohta Mearsheimerin esitystä. Jopa sen on Onnela onnistunut jotenkin ihmeellisesti käsittämään väärin. Mitään kiistaa ei ole siitä, että lupausta ei olisi annettu (sen sanamuotokin on tiedossa) mutta siitä, mitä kaikkea sanoihin "ei tuumakaan itään" sisältyi, siitä tulkinnat eroavat Moskovassa ja Washingtonissa, No, kumpikin tulkinta käy Mearsheimerille, asia on vailla merkitystä ja ihan samantekevä Mearsheimerin analyysissa.
Olisi merkillistä että kansainvälisten suhteiden professori Mearsheimer ei edes mainitsisi vanhaa tunnettua kiistakapulaa, jos hän ottaisi kiistaan kantaa. Mearsheimer ei kuitenkaan edes mainitse sopimusta, koska sopimuksen tulkinta on hänen historiallisessa katsauksessa vailla vaikutusta. Nato laajeni joka tapauksessa, siksi Venäjä reagoi - eikä tietysti mieltämänsä sopimusrikomuksen johdosta. Se että Nato laajeni ei muuksi muutu.
Onnela saa siis nyt mennä yksikseen tappelemaan luomansa olkinuken kanssa. Saamme varmaan raportin siitä kumpi voitti matsin, kävikö Onnelalla vai Onnelan varjolla hyvä? Veikkaan itse kyllä molempia tasapuolisesti, tuleeko tasapeli?
Onnela voisi siis edes lukea mitä hänelle sanotaan, mutta kun hän tietää niin hyvin etukäteen, että Mearsheimer "toistaa Venäjän sotapropagandaa” niin Onnela rupeaa pommittamaan keksimiään olkinukkeja vuodatuksilla, jotka kai nyt sitten on vaihdettu uusiin kelvollisempiin argumentteihin.
Kun ei ole lukenut mitä selvästi sanotaan on tietenkin huono lähteä arvostelemaan. Eikö Agricolan vastaavalta päätoimittajalta edellytetä edes sen huomioimista, ettei toisen tekstiä pidä arvostella lukematta sitä ensin?