jsn kirjoitti:Historiallisessa tarkastelussa YK:n pakolaisstatuksen käyttö on tietenkin anakronistista, eikä päde vuosisatojen takaisiin oloihin.
Se on myös anakronistista tai ainakin epämääräistä puhuttaessa nykyisistä oloista. Edes se osa laittomista maahantulijoista, joille annetaan jonkinlainen pakolaisstatus, ei yleensä täyttäisi pakolaissopimuksen alkuperäistä ja tarkoitettua sisältöä. Pakolaissopimuksen mukaanhan esimerkiksi sisällis- tai muuta sotaa pakoon lähteminen ei suinkaan luo perustetta pakolaisasemalle.
Juridiikka on olennaista voimassaolevien kansainvälisten sopimusten kannalta.
Tosin tässä asiassa kansainväliset sopimukset ovat aika lailla menettäneet merkityksensä: niitä ei noudateta. Sellaisten sopimusten takana ei ole mitään auktoriteettia, jolla olisi valta pakottaa valtiot noudattamaan niitä.
Viime kädessä maastamuuttoon on aina henkilökohtaisia syitä, jotka voivat täyttää humanitaarisuuden määritelmän. Nämä henkilökohtaiset syyt voivat olla mitä hyvänsä.
En tiedä, mitä tarkoitat humanitaarisilla syillä. Mutta pakolaissopimuksen mukaan pakolaisasemaan oikeuttaa se, että asianomaista vainotaan rodun, uskonnon, poliittisen mielipiteen tai vastaavan syyn takia. Humanitaarinen tarkastelu tietysti kiinnittäisi huomiota moniin muihinkin asioihin – mutta humanitaarisuus on kovin tulkinnanvaraista ja sen käytännön merkitys (muuten kuin muista syistä tehtävien asioiden ns. hyvänä syynä) vähäinen. Yksilön toiminnassa voi olla toisin, mutta harvoin valtion.
Muistuttaisin myös siitä, että sodassa luovutetuilta alueilta paenneet suomalaiset "evakot" olivat 1940-luvun ja sitä seuranneiden vuosikymmenten kielenkäytössä usein "siirtolaisia", aivan samoin kuten oli vuosisadan alussa kutsuttu Amerikkaan muuttaneita.
Olen kuullut puhuttavan siirtokarjalaisista, mutta varmaan myös siirtolaisista on puhuttu, vaikka se onkin sekoittanut asioita.
Nykyinen pakolaismääritelmä syntyi toisen maailmansodan Euroopassa, jossa miljoonat olivat joutuneet lähtemään kodeistaan joko sodan tai sitä seuranneiden väestönsiirtojen tuloksena.
Toisen maailmansodan jälkeinen pakolaismääritelmä ja -sopimus perustui paljolti länsimaiden huonoon omaantuntoon siitä, miten ne olivat aiemmin suhtautuneet juutalaisuuteen ja muihin Saksasta ja sen hallitsemista maista paenneisiin. Sen sijaan sitä ei liene sovellettu tai edes vaadittu sovellettavaksi esimerkiksi niihin ihmisiin, jotka rajojen siirtelyn takia muuttivat maahan, jossa heidän kansallisuutensa on enemmistönä, kuten Saksalta viedyiltä alueilta Saksaan muuttaneisiin.
Esim. Länsi-Saksassa talousihmeen vierastyöläisiksi kutsuttujen maahanmuuton taustalla oli tuore historiallinen kokemus. Olihan myös 3. valtakunta tuottanut heitä sankoin joukoin eri puolilta Eurooppaa ja toisia myös värvännyt sotilaikseen. Integroimisen kannalta esikuva oli kuitenkin huono.
Rinnastus on jokseenkin outo. Muuttoliike talousihmeen Länsi-Saksaan perustui muuttajien omaan haluun ja oli ennen muuta parempien taloudellisten olojen etsimistä. Tämän rinnastaminen natsi-Saksan pakolla orjatyöhön tai muutoin erittäin huonoihin oloihin siirtämiin ihmisiin on erittäin epäonnistunutta. Kumpaakaan näistä ilmiöistä ei tietenkään voi pitää pakolaisuutena. Sen sijaan niitä voisi pitää muuttoliikkeinä. Olisi kiva nähdä, miten ”historian professori” selittää molemmat niistä pitkällä tähtäyksellä ensisijaisesti myönteisiksi...