Emma-Liisa kirjoitti:
Sivuutat tärkeimmät seikat: sodan aikana tehty tutkimus oli Oeschille raskauttava ja alaiset muttivat lausuntojaan keskusteltuaan Oeschin kanssa. Kuten Kujala sanoo, jos Oesch oli viaton, miksei hän sodan aikana tehnyt kaikkeaan puhdistaakseen nimensä, ja miksi hän sodan jälkeen käski hävittää tutkintopaperit?
Olen aloitellut Vesa Määtän K.L.Oesch - Ylivoimaa vastassa, Gummerus 2015 lukemista.
Jatkosodan aikana näyttää olleen vain ltn "Neron juttu", mistä lienee sitten saanut tuolloin alkunsa?
"Varatuomari, kapt. ( myöh. majuri ) Emil Pekkasen selostus sotavankikomppanioissa
L21 ja L25 tapahtuneista väärinkäytöksistä oli valmis kesällä 1943."
Myös
varatuomari Otto Larma, IV AKE:n hallintotoimiston päällikkö on 4.1945 kirj. kirjeen Raimo Pitkäselle, joka on syksyllä 1942 alkanut tutkia sotavankeihin kohdistuneita väärinkäytöksiä.
Emil Pekkanen on kirjoittanut 11.1944 pääministeri Urho Castrénille väärinkäytöksistä ja Castrén on kehottanut sihteeriään lähettämään kirjekopion Sotavankileirien tutkimuskeskuksen johtajalle kenr. Hägglundille ja tämä puolestaan kirjoitti pääesikunnan kenr. Heinrichsille ja oletti Pekkasen kääntyneen pääministerin puoleen kiristysaikeissa viran saadakseen.
Emil Pekkanen oli ollut Sotavankileiri 2.:n päällikkönä ja saanut syksyllä 1943 potkut ja arestirangaistuksen.
Ltn Nerolla oli ollut syksyllä 1941 sotavankikomppania L21 komennossaan ja sotavankiK:ssa oli ollut myöskin poliittisia vankeja:
mm. Paasikivi III ja Pekkalan hallituksen sosiaaliministeri, punaupseeri Matti Janhunen, Harry Verner Vuorinen ja NL:ssa 1930-luvulla punaupseeriksi kouluttautunut
Kaarlo Kivilahti. K.Kivilahti oli sodan jälkeen PunaValpon ylimääräisenä apulaispäällikkönä.
"Oikeusministeri Urho Kekkonen ilmoitti 23.10.1945 Sotavankileirien tutkimuskeskukselle sosiaaliministeri Janhusen tietojen olevan ehkä hyödyksi, kun selvitetään pioneerikom. ev. Oinosen alaisen maj. Suomion käskyn osalta Oeschin osuutta asiaan."
"Eritoten ei voi olla kiinnittämättä huomiota oikeusministeri Urho Kekkosen aktiivisuuteen."
"5.10.1945 Valvontakomission hallinnollisen osaston V.D.Styrov välitti LVK:n terveiset oik-ministeri Kekkoselle. Styrov mainitsi erikseen ev. Oinosen ja maj. Suomion jutun, mutta ' ei ' viitannut Oeschiin."
"6.10.1945 sotaviskaali Sakari Sohlberg tilasi puhelimitse sotaylioikeudelle rikosrekisteri-ilmoituksen Oeschista syytteen nostamista varten."
"Myöhään illalla 8.10.45 Oesch sai tuntemattomalta henkilöltä ilmoituksen, että hänet tultaisiin pidättämään seuraavana päivänä."
Mikä lieneekään saanut oikeusministerin päättämään Oeschin syytteeseen asettamisesta, jo kesäkuussa 1945 Kekkonen oli halunnut asettaa Oeschin syytteeseen asekätkennästä?
Kapteeni Nero puolestaan oli 1944 lopulla lähtenyt Ruotsiin ja luovutettiin Suomeen maaliskuun puolivälissä 1946. Neron puolustuskirjelmän laati fil.tri, lakitieteen kanditaatti Mikko W. Erich.
"Neron juttu" näytettäisiin liitetyn "Oeschin juttuun" vasta sodan jälkeen oikeusministeri Kekkosen toimesta?
Vesa Määttä kirj. neuvostolaisten koonneen 45 nimen sotarikollislistan jo sota-aikana ja
sitä täydennettiin Suomessa ja Zhdanov luovutti 61 nimen lista 1:n, jolle myöhemmin lisättiin yksi nimi. Mannerheim-ristin ritari nro 7. Juho Pössi vangittiin sotasairaalassa, ovella seisoi vartiomies. Kenr.maj. A.Pajari ja kapt. Pössi tapasivat toisensa vankilassa.
Lista 1..n vankien joukossa Miehikkälän leirillä valvontakomission tutkintotuomari-ev. suoritti kuulustelut lokakuussa 1946.
Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947 ja Valvontakomission päätöksellä 20.2.1947 vapautettiin heti 17 Lista 1.:n vankia ja kaikkiaan ilman oikeudenkäyntiä vapautettiin noin 40.
Juho Pössikin vapautettiin "syyttömänä" ja hän sai nimellisen rahakorvauksenkin.
Eduskunnan
oikeusasiamies kehotti muita tunnustamaan syyllisyytensä ja tuomio tuli Sotaoikeudessa, tuomio oli istuttu Miehikkälässä ja vapautettiin saman tien.
Valvontakomission
ollessa lähdössä komissiosta ilmoitetiin 15.9.1947 vielä jäljellä olevista 6:sta vapautettavaksi 4.
Kahdesta jäljellä olevasta
toiselle annettiin sakkorangaistus ja vapautettiin, mutta viimeinen ei tunnustanut ja vapautettiin hieman myöhemmin, syyte oli hylätty. Vankeusaikaa viimeisille kertyi yli 3 vuotta. Ja parikymmentä oli siis virallisesti "sotarikollisia", olihan tuomiokin tullut?
Vesa Määttä s. 292.: Kesäkuun 1945 alussa Savonenkov lähetti Kekkoselle listan, jossa oli 105 nimeä. Savonenkov kertoi listan syntyneen sotavankien ja Suomen kansalaisten ilmiannoista."
Tässä näyttäisi olevan Lista 2., vaikka ei liene tietoa siitäkään, olisiko Valvontakomissio kenties antanut muitakin listoja?
s. 323.: "Oesch vastaanotti korkeimman oikeuden päätöksen 2.6.1947 Helsingin lääninvankilassa, tuomio aleni 3 vuoteen." "HS:n uutinen 29.5.1947."
"Vankilaan tulvi kukkalähetyksiä ja onnittelukirjeitä. Ensimmäisten onnittelijoiden joukkoon liittyi myös Mannerheim, postisähke Oeschin vaimolle Aitangalle 29.5.1947 klo 12.30.:
"Ilosanoman johdosta että miehenne tuomio on vähennetty monella vuodella en halua enkä voi salata iloani huolimatta etten voi onnitella päätöksestä koska minulla on ollut ilo läheisesti työskennellä hänen kanssaan enkä koskaan ole havainnut todisteita etteikö hän olisi noudattanut annettuja määräyksiä tai kansainvälisiä lakeja."
Oesch oli 3 vuotta vankilassa, kuten Lista 1.:n miehetkin "syyllisinä tai syyttöminä."
Oeschilla oli johdossaan kesäkuun 1944 lopusta heinäkuun puoliväliin suurempi voimaryhmä Karjalan kannaksella kuin mitä oli ollut Suomen armeija Talvisodassa.
Mannerheim ja Airo seurueineen saapuivat 14.7.1944 Oeschin esikuntaan luovuttamaan Oeschille Mannerheim-ristin. Mannerheimin mieliala oli erinomainen. Mannerheim ei ollut häirinnyt Oeschia ratkaisutaisteluiden aikana, kuten ei Airokaan.
"Suursodan kokonaisuudessa Suomen rintamalla oli tapahtunut jotain poikkeuksellista kesällä 1944. Kuten prof. Ohto Manninen totesi, toisessa maailmansodassa epätavallinen suurhyökkäyksen pysähtyminen jo noin sadan kilometrin etenemisen jälkeen johtui suomalaisjoukkojen odotettua suuremmasta sitkeydestä viivytystaisteluissa."
"Siis merkille pantava torjuntavoitto, painotti Oesch jo sodan aikana."
( K.L.Oesch E.Heinrichsille 21.8.1944 )
Veikko Palvo