jsn kirjoitti:
Fasistisen hallinnon yhteisinä piirteinä nähdään yleensä:
-Keskitetty valtio ja voimakas hallitus, joka pyrkii käyttämään valtaa kaikilla yhteiskunnan elämänalueilla. Yksilöiden tulee alistua kokonaisuuden hyväksi, jota edustaa valtio yksinään.
-Yksi johtaja, joka tekee kaikki tärkeät päätökset. Korostetaan johtajan karismaa ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joilla pyritään saamaan kansan tuki.
-Korporatismi: valtio kontrolloi ammattiyhdistysliikettä sekä työnantajapuolta. Liitot, lakot jne. ovat laittomia. Talouselämä on valtion valvonnassa, vaikka se on yksityisessä omistuksessa. Ylipäätään mitään riippumatonta yhdistystoimintaa ei ole.
-Äärimmäinen nationalismi: kansallinen kunnia ja ulkoiset uhkakuvat, joilla luodaan yhteiskuntaan yhteinen tahtotila. Kansallisia myyttejä korostetaan voimakkaasti tämän luomisessa ja pääpaino on nopeassa toiminnassa.
-Oman kansan ylivertaisuus muihin nähden. Sitä korostetaan ja pyritään rajoittamaan ja jopa vainoamaan vähemmistöryhmiä.
-Militarismi ja imperialismi: kansakunnan suuruus mitataan vain niiden kyvyllä valloittaa ja hallita heikompia kansakuntia. Ylivertainen sotilaallinen kyky on fasistisen valtion elinehto. Niinpä on luontevaa, että asevoimaa esitellään runsaasti.
Nimimerkin (itse "yleiseksi" väittämä) fasismimääritelmä on jokseenkin staattinen, vaikka poliittiset hankkeet hyvin usein ovat dynaamisia. Staattinen määritelmä saattaa joskus olla pinnallinen, jolloin taustalla pitkään vaikuttavat dynaamiset prosessit jäävät näkymättömiin. Esim. Mussolini, Hitler ja Franco toimivat reippaasti, käärien rutkasti rahakkaiden rahaa, ennen kuin asettuivat johtoon ja perustivat "uudet" valtionsa.
Mielestäni Robert O. Paxton - Columbia Universityn professori, ja kaikkien nykyään tunnustama Vichyhallituksen historian auktoriteetti - definioi fasismin parhaiten:
A form of political behavior marked by obsessive preoccupation with community decline, humiliation or victimhood and by compensatory cults of unity, energy and purity, in which a mass-based party of committed nationalist militants, working in uneasy but effective collaboration with traditional elites, abandons democratic liberties and pursues with redemptive violence and without ethical or legal restraints goals of internal cleansing and external expansion.
Huomio kiinnittyy uhrius-päähänpinttymään ja sen seurannaisilmiöihin: puhdistus ja yhtenäisyys. Paxton sanoo fasismien olevan ristiriitaisessa ("uneasy") mutta faktisessa ("effective") liitossa perinteisten eliittien kanssa.
On kenties ennenaikaista määritellä Ukrainan valtio fasistiseksi, mutta likeisyys äärioikeistoon ja totaalinen fyysinen riippuvuus (esim. Donbasin "puhdistamisessa") natsijoukkioista puhuvat varoittavaa kieltään.
Tässä keskustelussa Tapio Onnela viittasi 19.5.2015 Helsingin Sanomien Petteri Tuohisen kirjoituksiin, jotka koskivat vasta säädettyä lakia:
Kiisteltyjen kansallissankareiden nostaminen jalustalle on omiaan jakamaan Ukrainaa entisestään. Itä- ja länsiukrainalaisten välille kaivattaisiin kipeästi liennytystä, eikä kansaa keskeltä jakavaa nationalismia pitäisi ruokkia.
Uusi laki ei herätä myönteisiä mielikuvia länsimaissa, joista Ukrainan uusi johto on hakenut henkistä yhteenkuuluvuutta. Länsimaissa ei ole ollut tapana kieltää hirmutekoihin syyllistyneiden arvostelemista. Kielto rikkoo myös räikeästi yhtä demokratian perustaa, sananvapautta.
Parlamentin hyväksymässä laissa tunnustetaan lukuisia ukrainalaisia poliittisia ja sotilaallisia järjestöjä, jotka "taistelivat Ukrainan itsenäisyyden puolesta 1900-luvulla". Laki kieltää järjestöjen ja niiden jäsenten arvostelemisen, vaikka ei säädäkään arvostelusta rangaistusta.
Kunnioitettavien järjestöjen joukossa on muun muassa Ukrainan nationalistijärjestö OUN sekä Ukrainan kapinallisarmeija UPA. Järjestöt auttoivat natseja juutalaistuhoissa ja tappoivat 70 000–100 000 puolalaissiviiliä.
OUN perustettiin vuonna 1929 vallankumoukselliseksi järjestöksi, jonka tavoitteena oli vapauttaa Ukraina Neuvostoliiton vallasta ja tehdä maasta itsenäinen. OUN:n johtajia koulutettiin natsi-Saksassa, ja järjestö sai vaikutteita natsien rasistisista teorioista. OUN tappoi vainoissa kymmeniätuhansia juutalaisia Länsi-Ukrainassa.
Ukrainan parlamentissa ukrainalaisjoukkojen osallistuminen siviilien murhaamiseen on sivuutettu. Tärkeämmäksi on nähty esimerkiksi se, että esimerkiksi UPA kävi partisaanisotaa neuvostojoukkoja vastaan vielä pitkään toisen maailmansodan loppumisen jälkeenkin.
Huomattakoon, että vaihteeksi on puhe
oikeasta laista ja
oikeasta historiasta - eikä usein luetuista, siteeratuista "mutu"-jutuista.
Lisään, että Ukrainan valtion piti (Minsk-II-sopimuksen mukaan) säätää uusi perustuslaki ennen vuoden 2015 loppua. Tällaista ei ole kuulunut.