Kuten olen aiemmin sanonut, on aivan eri asia arvailla oman päänpyörittelyn perustella ja esittää teoria, jolla on perusteet, minkä jälkeen muut voivat esittää arvion, kuinka pitäviä nuo perusteet ovat.historioija kirjoitti:Puhun henkisestä rakenteesta, mutta se joutuu koetukselle erilaisissa tilanteissa. Pystymme ymmärtämään kaikkia niitä, kun meillä on tarpeeksi tietoa ja varsinkin elämänkokemusta. Jopa Henrik VIII:n toiminnalla on riittävät syyt - ja täytyykin olla, koska hän sellaista teki. Mutta meillä ei voi olla tarpeeksi pohjatietoa ymmärtääksemme koko hänen motivaatiotaan, ei sen puoleen kenenkään muunkaan. Siinäpä tuleekin historiantutkijoille seinä eteen. He joutuvat lopultakin arvailemaan. Sitähän yritänkin sanoa, ettei kannata olla mistään varma.Emma-Liisa kirjoitti:No auttaako eläytyminen ymmärtämään, miksi Caesar ei kuunnellut varoituksia että hänen henkensä on vaarassa? Sinä toimisit siis samoin? Ja jos haluaisit eroon puolisostasi, tekisit sen samalla tavalla kuin Henrik VIII?historioija kirjoitti: JK. Mannerheim ja kumppanit olivat henkiseltä edellytyksisltään likimain samanlaisia kuin kuka tahansa meistä. Voimme siis ajatella, miltä meistä itsestämme olisi tuntunut ja mitä olisimme tehneet kyseisessä tilanteessa. Heillä vain oli kokemusta ja tietoa sen ajanhetken vaatimuksista, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään etu.
Voimmehan ajatella oman elämämme vastaavaa kriisi- ja ristiriitatilannetta. Emmeköhän vain toimineet tai toimisi samaan tapaan panikoiden ja horjuen kuin hekin? Tuskin kukaan ulkopuolinen pystyisi seuraamaan ajatuksiamme ja motiivejamme, kuten historioitsijat kuvittelevat historian henkilöiden osalta.
JK. Mutta ymmärrämme omista kokemuksistamme täysin sen, että emme voi ymmärtää täysin toista ihmistä. Emme itseämmekään, sillä merkittävä osa persoonallisuudestamme on piilossa tiedostamattomassa minässämme. Siitä saamme tietoa tai todennäköisyyksiä vain itsetarkkailun avulla epäsuorasti päättelemällä. Voi mennä täysin vääräänkin.
PS. Voisitko perustaa oman ketjun, jossa kävisit itsesi kanssa keskustelua aiheesta, ja lakkaisit vaivaamalla muita itsestäänselvyyksillä, jotka eivät tuo keskusteluun mitään?