Miksi sota Itä-Ukrainassa vielä jatkuu kysyy
Marko Bojcun OpenDemocracyn sivulla kirjoittamassaan artikkelissa.
Why is the war in eastern Ukraine still going on?
https://www.opendemocracy.net/marko-boj ... l-going-on
Yksi merkittävimmistä syistä kansainvälisellä tasolla sotaan on ollut kahden alueelllisen integraation kilpailu Ukrainan työvoimasta, luonnonvaroista ja markkinoista. Ne ovat EU ja Euraasian talousliitto. Ne kohtasivat Ukrainan alueella vuoden 2008 jälkeen ja ne epäonnistuivat tunnistamaan Ukrainan tarpeen olla yhteyksissä molempiin, mikä suuresti kiihdytti sisäisen konfliktin laajentumista.
Kirjoittajan mielestä sota ei lopu pelkällä Venäjän, Ukrainan, EU:n ja USA:n diplomatialla. Syy on se, että noiden maiden johtoa ohjaa myös maiden suuryritysten ja pankkien etu. Sota loppuu kun noiden maiden poliittiset johtajat sovittelevat suuryritystensä edut.
Kumpikaan, ei Venäjä eikä Ukraina ole julistanut sotaa toista vastaan. Yksi syy on, ettei kyse ole vain sodasta vaan sodan ja rauhan hybridistä, jossa taistellaan aseilla ja samaan aikaan käydään kauppaa ja neuvotellaan.
Vallankumouksen jälkeen menetettyään Krimin Venäjälle, Ukraina sääti lain, jolla Krimistä tuli veroparatiisi ukrainalaisille yrityksille. Ukrainan kansalainen, jolla on yritys Krimillä, saa voitot verotta, koska myös Venäjä on säätänyt Krimin verovapaaksi ja laskenut Krimille tuotavien tuotteiden tulleja. Myös Ukrainasta tuotavien. Sota tai ei, Krimillä voi ukrainalainen harjoittaa verohelpotettua liiketoimintaa.
Kun Ukraina lopetti kapinallisalueille jääneiden eläkeläisten eläkkeiden maksun, ryhtyi Venäjä maksamaan eläkkeet. Ukrainan katkaistua pankkiyhteydet, Venäjä perusti uudet omat pankkiyhteydet jonka yhtenä seurauksena Venäjän rupla korvasi suurelta osin Ukrainan hrivnan valuuttana kapinallisalueilla.
Ukrainalainen hiili- ja energiayhtiö DTEK, jonka tataarioligarkki Rinat Akhemtov omistaa, sai luvan toimittaa hiiltä Ukrainan voimalaitoksille Itä-Ukrainan kapinallisalueilta.
Ukrainan voimalaitoksilta puuttui hiiltä. Sitä yritettiin ostaa Etelä-Afrikasta, mutta yritys kaatui korruptioskandaaliin. Sitten sitä ostettiin Venäjältä.
Hiilellä Venäjä painosti Ukrainan myymään sähköä Krimille. Äärioikeistolaiset ja vissiin tataarien Mejlis oli mukana, katkaisivat sähkölinjan, joka myös johti Krimillä mielenosoitusten kieltoon.
Samaan aikaan Ukraina IMF:n painostuksesta on sulkemassa kannattamattomia omia hiilikaivoksiaan joutuen syvemmin Venäjän hiilentuonnin varaan.
Kapinallisalueilla kukoistaa mustan pörssin kauppa.
Ukraina on sidoksissa EU:iin lähinnä velan vuoksi. Kansainväliset rahoituslaitokset eivät saa lainata sääntöjensä mukaan sotaa käyvälle maalle. Se on toinen syy Ukrainalle olla julistamatta sotaa Venäjää vastaan. IMF lainaa Ukrainalle, vaikka teknisesti Ukraina käy sotaa.
IMF vaatii Ukrainaa leikkaamaan terveydestä, koulutuksesta ja hyvinvoinnista, yksityistämään valtion omaisuutta, joustavampia työmarkkinoita ja samoja ehtoja ulkomaalaisille sijoittajille kuin paikallisillakin on. Samasta meilläkin puhutaan.
Kansainväliset rahoittajat voivat länsimaisten hallitusten vaatimuksesta edellyttää, että Ukraina vetäytyy sodasta yksipuolisesti, jos haluavat.
Venäjän vastaisten pakotteiden tarkoitus oli lopettaa Venäjän tuki kapinallisille. Se ei onnistunut. Venäjä pitää sinnikkäästi itseään välittäjänä konfliktissa, eikä osallistujana. Venäjän vastaus oli vahingoittaa EU:n taloutta vastapakotteilla.
Yritykset vastustaa pakotteita ovat saattaneet kirjoittajan mukaan yhteen Saksan, Itävallan, Italian ja Ranskan suuryritysten johdon ja poliitikot pakotteiden lopettamiseksi.
Paine pakotteiden lopettamiseksi kasvaa, mikä osoittaa eurooppalaisen, ukrainalaisen ja venäläisen pääoman yhteisen edun pääomavirtojen rajat ylittävien yhteyksien palauttamiselle. Tuo etu kasvaa tasaisesti voimassaan tullen tärkeämmäksi kuin lopettaa nopeasti sodan kärsimykset.
Kirjoittajan mielestä tarvitaan sopimus Venäjän ja EU:n kesken suhteesta Ukrainaan, jossa edut ovat törmänneet yhteen ja ovat ratkaisematta. Sopimus pakotetaan Ukrainan hallitukselle, jonka suurimmat kapitalistit ovat pienempiä kuin Venäjän ja EU:n kapitalistit ja niiden taloudelliset yhteydet ovat heikommat.