Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Lemmi]

On aika ristiriitaista, että NL kehuskeli maatalouden koneistamisella, mutta joka syksy opiskelijoita määrättiin maataloustöihin.

En tiennyt heilläkin olleen ns perunannostoloman.

[Emma-Liisa]

Markku Kuisma kertoo Metsäteollisuuden maassa, miten kehittyvät suomalaiset yhtiöt onnistuivat autonomian lopussa valtaamaan paperimarkkinat (1910 95 %) tsaarin Venäjällä.

- Venäjällä sai paperista 300 markkaa tonnilta, kotimassa 260 mk, merentakaisilla länsimarkkinoilla 150-160 mk. Venäjän markkinat houkuttelivat, koska se oli hyvien rautatieyhteyksien päässä.
- Venäjän paperiteollisuuden vaatimuksesta oli 1885 säädetty suomalaisille 20-30 prosentin tuontitulli, mutta ulkomaisia yhtiöitä vastaan se oli moninkertaisesti korkeampi. Suomalaiset onnistuivat syrjäyttämään kansainväliset kilpailijansa. Toisaalta Venäjä suojellakseen omaa metalliteollisuuttaan keräsi tuontitulleja myös koneista, tuotantotarvikkeista ja raaka-aineista lisäsi oman paperiteollisuutensa kustannuksia, mikä paransi suomalaisten kilpailuasemaa.
- Protektonistisen politiikan takia Venäjän oman paperiteollisuuden hinnat olivat korkeat: kun kansainvälistä kilpailua ei ollut, yhtiöt kohottivat hinnat mahdollisimman lähelle sitä tasoa, joka oli kansainvälisen markkinahinnan ja korkean suojatullin summa. Suojatullin suojassa venäläinen teollisuus laiskistui, mikä myös hyödytti suomalaisia yhtiöitä, jotka olivat venäläisiä tehokkaampia.
- Suomalaisten yhtiöiden kannatti myydä Venäjälle nimenomaan korkean jalostusasteen paperituotteita, joiden tullimarginaali Venäjälle oli suurin. Halvempaa raaka-ainetta suomalaisten sen sijaan ei kannattanut myydä Venäjälle, koska se olisi siellä murentanut omia asemia ja koska sen saattoi viedä esim. Englantiin ilman tullia.
- Venäjällä oli teolliseen ekspansion kannalta monin verroin runsaammin tekijät kuin Suomessa: metsä- ja vesivoimaavarat, pääomat, halpaa työvoimaa, laajat kotimaiset, vieläpä suojellut kotimarkkinat. Silti kokonaisuus ei toiminut. Keskeisin ongelma oli, että toisaalta tärkeimmät tuotannolliset resurssit, metsät ja vesivoima, toisaalta itse paperiteollisuus sijoittuivat maantieteellisesti kaukana toisistaan, edelliset pohjoisissa ja itäisissä provinsseissa olemattomien liikenneyhteyksien takana, jälkimmäiset vähämetsäisillä Baltian, Puolan ja Moskovan seuduilla. Seurauksena olivat suuret kuljetuskustannukset, puuta kalliimman lumpun runsas käyttö ja pienimuotoinen tuotanto joka ei kyennyt kilpailemaan suurtuotannon kanssa. Myös hyöryyn perustunut energiahuolto oli kalliimpaa kuin vesivoima.
- Lisäksi tulivat kulttuuriin ja liikesivistykseen liittyvät tekivät. Venäläisiä rikkaita kiinnostivat enemmän Monte Carlon kasinot kuin teollisuuden rakentaminen. Puutteelliset yritysjohdolliset valmiudet ja tuudittautuminen valtiolliseen suojeluun heikensivät myös venäläisen teollisuuden iskukykyä. Edelleen poliittiset valta- ja omistusrakenteet (Baltian paronien pienet sahat ja paperitehtaat, kruununmetsien myyntipolitiikka, metsärikkaan Pohjois-Venäjän maanomistussuhteet järjestämättä).
- Lopputuloksena oli Venäjän paperi- ja massateollisuuden tuotantokustannukset kohosivat korkeammiksi kuin Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Myös tuotannon teho, työn tuottavuus ja tuotteiden laatu jäivät jälkeen läntisistä tuottajamaista.
(kursiivi minun)

Tässä historiallisessa katsauksessa on nähdäkseni useitakin asioita, jotka pätevät myöhemminkin: 1) Venäjällä on valtavat luonnonvarat, mutta "epäedullinen" maantiede haittaa niiden hyödyntämistä 2) protektiotismi on kaksiteräinen miekka 3) kulttuuristen tekijöiden merkitys (korjattu kursivoitu sana)

[Emma-Liisa]

On aika ristiriitaista, että NL kehuskeli maatalouden koneistamisella, mutta joka syksy opiskelijoita määrättiin maataloustöihin.

En tiennyt heilläkin olleen ns perunannostoloman.

Kyseessä oli pikemmin pakko.

[Veikko I Palvo]

Jon Hellevig Moskovassa

Johan Bäckmanin kaveri.

Samalla asiahallahan he ainakin ovat ja Jon Hellevig selittelee Venäjän taloussyöksyä: Venäjällä ei ole talouskriisiä vaan finanssikriisi.
Toisinsanoen Hellevig sanoo, ettei Venäjän talousrakenteissa ole mitään vialla, eikä uudistamisen tarvetta ole.

Venäjän finanssikriisin Jon sanoo olleen pakotteiden syytä, ne ovat leikanneet ulkomaisen luotonannon ja länsimaisten yritysten investoinnit Venäjälle pois.
Ja Hellevig sanoo "ei-läntisten" yritysten korjaavan tuon Venäjän finanssikriisin, viiveellä tosin. Tuskinpa esim. Brics-maat kykenevät lainaamaan ja investoimaan Venäjälle ja miksi Kiina investoisi epävarmalle Venäjälle.

Venäjän bkt on puolittunut muutamassa vuodessa öljyn hinnan laskiessa ja bkt per venäläinen on sekin puolittunut, samoin ruplan arvo suhteessa dollariin.
Venäjän tulevaisuuden talousnäkymä näyttäisi olevan yksinkertaisesti odotella öljyn hinnan nousua, aiemman korkean öljyhinnan aikaan Venäjällä ei pyritty mainittavasti modernisoimaan talousrakenteita. Ja miten Venäjän maatalouden "omavaraisuuteenkaan" kyettäisiin nyt investoimaan?

Perimmiltään kyse on siitä, ettei Venäjä ole pystynyt muuttumaan markkinatalousmaaksi, Jeltsinin ajankin "yksityistämisen" näkyvin tulos taisi olla ainoastaan "entiseen luokattomaan yhteiskuntaan" syntynyt oligarkkien luokka?
Länsimaissa miljonäärit ovat sentään joutuneet tekemäänkin jotain rahojensa eteen ja samalla työllistäneet ja kasvattaneet taloutta.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Jon Hellevig Moskovassa

Johan Bäckmanin kaveri.

Samalla asiahallahan he ainakin ovat ja Jon Hellevig selittelee Venäjän taloussyöksyä: Venäjällä ei ole talouskriisiä vaan finanssikriisi.
Toisinsanoen Hellevig sanoo, ettei Venäjän talousrakenteissa ole mitään vialla, eikä uudistamisen tarvetta ole.

Tässä se on ja on ollut Venäjän ydinasia: ongelmat kielletään, kunnes on liian myöhäistä.

[Emma-Liisa]

Anatoly Karlin niminen herra on analysoinut Neuvostoliiton talouskasvua muihin maihin, myös Suomeen verrattuna.

The Soviet Economy – Charting Failure
http://akarlin.com/2012/06/the-soviet-e ... g-failure/

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus, samoin tulkinnat.

Eräs siellä moitti länsimaita, kun eivät antaneet lainoja NL:lle - sen jälkeen kun bolsevikit olivat kieltäytyneet maksamasta tsaarin aikana otettuja lainoja.

Joku väitti, ettei Suomea voi verrata Venäjään. Eräiltä osilta ei voikaan (esim. maantieteellinen koko ja siihen liittyen edellä mainittu luonnonresurssien sijaitseminen vaikeasti hyödynnettävissä paikoissa), mutta toisaalta voi, koska autonomian aikana Suomessa tehtiin - vieläpä keisarin hyväksymänä ja usein aloitteesta - tarpeelliset uudistukset, jotta talouselämä alkoi kehittyä ja näin saatiin tuo etumatka, joka on kestänyt siitä asti. Myös tietyt muut erot olivat ihan olennaisia (esim. talonpoikien maanomistusoikeus, kansan lukutaito, lakien kunnioitus, kansalaisyhteiskunta).

[Lemmi]

Venäjällä ei ole talouskriisiä vaan finanssikriisi.
Toisinsanoen Hellevig sanoo, ettei Venäjän talousrakenteissa ole mitään vialla, eikä uudistamisen tarvetta ole.

Tässä se on ja on ollut Venäjän ydinasia: ongelmat kielletään, kunnes on liian myöhäistä.

Uskon Veikon ja Emma-Liisan kansantalouusosaamiseen, joka lienee maailmanluokan osaamista, josta hallitukset kilpailevat, mutta voin olla pahasti väärässäkin. Me osaamattomat ja tietämättömät joudumme lukemaan Venäjän finanssikriisistä, jota Emma-Liisan ja Veikon mielestä ei ole olemassa, vaikkapa wikipedian artikkelista Venäjän finanssikriisi (2014- nykypäivään).

Russian financial crisis (2014–present)
https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_f ... 4–present)

Venäjän talous taantui 3,7 % viime vuonna. IMF ennustaa tämän vuoden taantumaksi 1.2 % ja ensi vuonna talouden nousua 1,2 %. Vertailun vuoksi Suomen talous kasvoi viime vuonna 0,4 % ja finanssikriisissä vuonna 2009 talous putosi noin 7 %.

[nelimjaa]

Lemmi kertoi Venäjän talouden kasvunäkymistä, ja sellaisia uutisiahan on aina mukava kuulla!
Kerrotulla vauhdilla Venäjä varmaan saavuttaa tuota pikaa Yhdysvallat, kuten jo Neuvostoliitossa aikanaan lupailtiin. Pitikö sen tapahtua jo -60-luvulla, en enää muista.

[Lemmi]

Lemmi kertoi Venäjän talouden kasvunäkymistä, ja sellaisia uutisiahan on aina mukava kuulla!
Kerrotulla vauhdilla Venäjä varmaan saavuttaa tuota pikaa Yhdysvallat, kuten jo Neuvostoliitossa aikanaan lupailtiin. Pitikö sen tapahtua jo -60-luvulla, en enää muista.

Luulen ettei Neuvostoliiton kommunistisen puolueen lupauksilla ole merkitystä Venäjän talouskehitykseen ja IMF:n ennuste voi olla väärässä. Useimmat talousennusteet ovat.

[lentava kirvesmies]

Tutkin mitä Neuvostoliiton maatalouden tuottavuudesta olisi saatavilla. Näyttää siltä, että tiedot ovat hataria ja tutkijoilla on ristiriitaiset näkemykset.

Neuvostoliiton talous kasvoi ww2 jälkeen jopa nopeammin kuin USA:ssa, mutta lähtötaso oli alhainen Euroopan puoleisen osan NL:stä ollessa sodan jäljiltä raunioina. NL:ssa oli heti sodan jälkeen nälänhätäkin, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 700 000 - 1,5 miljoonaa venäläistä.

NL:n maatalousongelmat alkoivat kollektivisoinnista ja suuresta nälänhädästä etelä-Neuvostoliitossa miljoonien ihmisten kuollessa nälkään, siitä ei näytä olevan erimielisyyttä Venäjälläkään. Joku sanoo sen olevan kaikkia neuvostokansoja kohdanneen `onnettomuuden´ ja Ukrainassa näytetään useinkin puhuttavan vain Ukrainaan kohdistetusta holodomorista. Etelä-NL:ssa suuri nälänhätä 1930-luvun alussa on tapahtunut Ukrainasta Kazakstaniin ulottuvalla alueella, joten väitteillä sen sisäpoliittisesta tarkoituksellisuudestakin reuna-alueen rauhoittamiseksi näyttäisi olevan perusteita, sillä eihän pakkokollektivisointi tappanut venäjänmaalaisia samalla tavalla pohjoisemmilla alueilla.

Hrushtshovin loppuajoista / Brezhnevin valtakauden alkuajoista lähtien Neuvostoliitto on ostanut viljaa ja elintarvikkeita lännestä. Hrushtshov piti itseään maatalousasiantuntijana tai ainakin hän keskittyi maatalouteen yrittäen parantaa maataloustuotantoa, esim. maissia yritettiin viljellä rehuksi joka puolella NL:a, suunnitelmatalous kun ei näytä ottaneen ilmastoeroja riittävästi huomioon.

Neuvostoliiton talous kasvoi siis ww2 jäkeisinä jälleenrakennusvuosina voimakkaasti ja `sotataloushan´ nostaa sekin bkt:tä, vaikkapa Stalinin raskas terästeollisuus sodan jälkeenkin. Kulutustavarateollisuutta ei juuri ollut, mutta bkt:tä jaetaan per capita arvoiksi ja Neuvostoliiton kaltaisessa komentotaloudessa se antaa ilmeisestikin vääristyneen kuvan?
Ja
Neuvostoliiton suunnitelmatalouden vertaaminen lännen markkinatalouksiin tuottanee sekin ristiriitaisia näkemyksiä ja kuinka tarkkoja sitten lienevät neuvostoliittolaiset tilastotiedot ja tuotettiinkohan noita taloustietoja myöskin propagandatarkoituksiin ulkomaillekin.

Veikko Palvo

Kirjoitat miten NL:n maatalousongelmat alkoivat kollektivisoinnista. Koska en ole mitenkään erikoisemmin perehtynyt asiaan, niin kertoisitko minkälaisia nimenomaisia ongelmia tarkoitat. Mitkä ongelmat siis alkoivat?

Entä miten yhdistät kertomasi suuren nälänhädän ongelmien alkamiseen.

[lentava kirvesmies]

On aika ristiriitaista, että NL kehuskeli maatalouden koneistamisella, mutta joka syksy opiskelijoita määrättiin maataloustöihin.

En tiennyt heilläkin olleen ns perunannostoloman.

Kyseessä oli pikemmin pakko.

En tiennytkään sen olleen pakko. No, olethan korostanut Neuvostoliittotuntemuksen hyödyllisyyttä.

[Veikko I Palvo]

Ortodoksikirkko, Moskovan patriarkaati, on palautettu venäläisyyden symboliksi virallisestikin, Putin sanoo kannattavansa "kristillisiä arvoja". Ja Moskovan patriarkaatti puolestaan ylistää lausunnoissaan Kremlin politiikkaa, patriarkka Kirillin mukaan Venäjän sotatoimet Syyriassakin ovat "pyhää taistelua."
Patriarkka Kirillin mukaan "ihmisoikeudet" on globaali harhaoppi, joka ei voi olla "tärkeämpää kuin jumalan sana."

Vuonna 1961 Neuvostoliitossa sanottiin http://www.washingtontimes.com/news/201 ... puts-athe/ kosmonautti Juri Gagarin todenneen avaruudessa, ettei jumalaa ole olemassa.
Nyky-Venäjällä Viktor K. on joutunut psykiatriseen tutkimukseen ja oikeuteen kirjoitettuaan somessa: "Ei ole jumalaa" ja "Raamattu on kokoelma juutalaisia satuja", vuoden vankeustuomio uhkaa "tunteiden loukkaamisesta".

Mutta toimihan ortodoksikirkko neuvostovallankin aikana, ilmeisestikin osana sisäasiainministeriötä. Moskovassa järjestettiin 29.4.1922 "uuden uskon", "elävän kirkon" synodin kokous, joka julisti Leninin olevan ihmiskunnan vapauttaja. Elävä kirkko näyttää NL:ssa kuihtuneen pois ja piispoja, pappeja, munkkeja ja nunnia on jatkuvasti pidätetty ja ammuttukin.
Ivan Stargorodski on pidätetty ja vapautettu ja pidätetty jälleen 13.12.1926 ja hän näyttää tehneen jonkinlaisen sopimuksen GPU:n uskontoasian johtajan Jevgeni Tutshkovin kanssa ja Ivan S.:n, Sergein johtama synodi on kokoontunut Moskovassa 25.5.1927 ja metropoliitta / patriarkka Sergei julisti ortodoksikirkon kuuliaisuutta neuvostovaltiolle.
Sergei oli ollut 1906 - 1917 Suomen ort.kirkon arkkipiispana ja NL:n patriarkkana Sergei oli 1927 - 1945. Stalin määräsi 1941 kesällä kirkot avattaviksi ja Sergei lienee löytänyt vielä elossa olleita pappeja leireiltä.
Sergei lähetti 1933 USA:han piispan ja hoiti "asioita" 1930-luvulla Valamon luostarin igumeeni Haritonin kanssa, kirj. ortodoksi . net:ssä.

"Stalinin ajan perintö elää sitkeästi Venäjän ortodoksikirkon nykyelämässä. Venäjän kirkon sisällä vaikuttava kansalliskiihko, talouden korruptio ja antisemitismi kuvastaa Stalinin perintöä pahimmillaan.
Moskovan patriarkaatti tehostaa yhä Stalinin ajan nationalismin hengessä "venäläisten sielujen" puolustamista eri puolilla maailmaa. Patriarkaatin elämää hallitsee Venäjän valtion tavoin raha ja omistaminen." ort.net: Venäjän ortodoksisen kirkon hajaannus.

Venäläinen ulkomaankirkko yhtyi 2007 Moskovan patriarkaattiin. USAssa ortodokseja on lähinnä Alaskassa ja 400 ulko-ortod. srk:ssa on 400 000 jäsentä, joitakin mm. Saksassakin.
Suomen ortodoksikirkko ei kuulunut tuohon ortodoksiseen ulkomaankirkkoon ja arkkipiispa Paavali torjui yya-aikana NL:n lähestymisyritykset, Paavali vieraili kylläkin NL:ssa ja 1974 Moskovan patriarkka Pimen ( Sergei Mihailovitsh Izvekov ) vieraili Suomessa.
Yrjö Paavali Gusev suoritti asevelvollisuuden ja kävi sen jälkeen Sortavalan pappisseminaarin. Talvisodassa Olmari oli sotilaspastorina Salmin Mantsinsaarella ja hoiti kiireisen Valamon evakuoinnin Moskovan rauhan tultua. Jatkosodassa Olmari oli sotilaspastorina Itä-Karjalan sotilashallinnossa ja joutui kiistaan ja siirrettiin sisä-Suomeen. Kiista johtui itäkarjalaisten kastamisesta, ortodoksipapit pitivät heitä ilman muuta perinteisinä ortodokseina, mutta ort.pappeja oli vain muutama ja ev.lut. papit ehtivät tietystikin kastaa enimmän osan luterilaisiksi. Päämaja ratkaisi kiistan ja Mannerheim käski: Kukin itä-karjalainen saa harjoittaa sitä uskoa kuin haluaa tai olla harjoittamatta kumpaakaan.

Patriarkka Pimen oli Sergein jälkeen Moskovan patriarkkana 1971 - 1990 ja Pimenin jälkeen Moskovan patriarkkana oli 1990 - 2008 Aleksei II ( Aleksei Mihailovitsh von Rydiger ). Nykyinen patriarkka Kirill ( Vladimir Mihailovitsh Gundajev ) on hänkin ilmeisestikin neuvostoajan pappisseminaarista valmistunut.
Perunakellarit ja varastot on Venäjällä muutettu takaisin kirkoiksi ja uusiakin on rakennettu ja Venäjän ortodoksikirkkoa ja Moskovan patriarkaattia pidettäneen nyky-Venäjää yhdistävänä voimana ja ainakin Kaukasuksen suunnalla Islamin uskoakin näytettäisiin yritetyn saada Federaatiolle kuuliaiseksi?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

En tiennyt heilläkin olleen ns perunannostoloman.

Kyseessä oli pikemmin pakko.

En tiennytkään sen olleen pakko. No, olethan korostanut Neuvostoliittotuntemuksen hyödyllisyyttä.

NL:ssa vapaaehtoisuus oli käytännössä pakko.

[jsn]

Ihmeellistä on että kirvesmies briljeeraa Neuvostoliiton tuntemuksellaan, mutta se näyttää olevan pikemminkin peräisin Neuvostoliitto-kuvalehdestä. 1900-luvun historian perusasioihin lukeutuu että pakkokollektividointi romahdutti Venäjän maataloustuotannon eikä vanha maailman johtava viljanviejä enää koskaan aelvinnyt ilman massiivista tuontia.

Mm Suomi toimitti maitotuotteita Nl aikana kuten nykyvenäjänkin tarpeisiin. Kun tuonnille on pantu sulku, maitoa on jouduttu jatkamaan saippualla.

[Veikko I Palvo]

1900-luvun historian perusasioihin lukeutuu että pakkokollektividointi romahdutti Venäjän maataloustuotannon eikä vanha maailman johtava viljanviejä enää koskaan aelvinnyt ilman massiivista tuontia.

Mm Suomi toimitti maitotuotteita Nl aikana kuten nykyvenäjänkin tarpeisiin. Kun tuonnille on pantu sulku, maitoa on jouduttu jatkamaan saippualla.

Neuvostoliiton rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät ovat keskeisiä Venäjän kehitystä ja tulevaisuuskehitystä arvioitaessa, menneisyys ohjaa tulevaisuutta.

Tässä http://www.ponarseurasia.org/sites/defa ... m_0086.pdf kirjoitetaan Venäjän maatalouden omavaraisuudesta erityisesti vuonna 1999 ja kuinka siinä ollaan edistytty 1990 lopulta - 1991 alusta alkaen ja nyt Venäjälläkin puhutaan Venäjän maatalouden omavaraiseksi saamisen tarpeesta. "Emme ole invalideja", puuskahti Putinkin muutama vuosi sitten, lienee tarkoittanut juuri omavaraisuutta öljyn hinnan ollessa korkealla.

Daniel Yergin ja Thane Gustafson kirjoittivat 1993 kirjan Venäjä 2010. Venäjästä on kirjoitettu moniakin kirjoja: Gorbatshovista, Jeltsinistä, Putinista, Medvedevistä, Hajoaako Venäjä, Suuri ja sekava Venäjä, Avaran sielun anarkia jne. Tulin aikanaan ostaneeksi tuon Venäjä 2010-kirjan.
Varsin hyvin sen arviot paikkansa pitävät,
sanotaan tässäkin http://www.ulkopolitiikka.fi/article/64 ... asta_2020/ aloittaen siitä, että Venäjän talous oli 1993 vapaassa pudotuksessa.
"Oikein nähdään putinilaisen järjestelmän peruskonservatiivisyys" ja "Ratkaisematon ristiriita läntisten investointien ja teknologian ja toisaalta kasvavan valtiojohtoisuuden ja protektionismin välillä."

Öljyn korkean hinnan sanotaan 2010 olleen Venäjälle pelastus ja kirous. Vientituloja alkoi ponarseurasia-linkin vuodesta 1999 alkaen tulla vuosi vuodelta enemmän ja maataloudenkin nyt Venäjälläkin puhutun omavaraisuuden kehittäminen jäi sivuun.
"Neljä viidesosaa Venäjän vientituloista tulee luonnonvaroista" ja nyt öljyn hinta on alhaalla, on tosin hieman noussut pohjalukemistaan tätä kirjoitettaessa.
Venäjä 2010 -kirjassa esitetään vuonna 1993 Venäjän tulevaisuuskehityksestä vaihtoehtoisia skenaarioita ja varsin hyvin tuo "kaksipäinen kotka" näyttäisi vastaavan toteutunutta kehitystä 2016 ja oletettavasti 2020:kin, mutta kuinka nälkäinen ja saalistushaluinen kotka mahtaakaan olla?
Ehkäpä kotka on kylläinen, mutta millaisia skenaarioita Venäjän kehityksestä vuoteen 2030 mennessä voisi menneisyyden pohjalta nyt laatia.

Veikko Palvo