Puolalais-amerikkalainen
Filip Mazurczak kirjoitti Visegrad Insightissa ennen Puolan Sejmin kansanmurhapäätöstä, että ne jotka väittävät Ukrainan tarvitsevan
Stepan Banderan ja UPA:n vahvaksi identiteetikseen ovat tietämättömiä Ukrainan historiasta.
The Volhynia Genocide and Polish-Ukrainian Reconciliation
http://visegradinsight.eu/the-volhynia- ... ciliation/
Mazurczakin mukaan Ukraina ja Puola ovat pinnalla läheisiä littolaisia Puolan tukiessa Ukrainaa EU:iin ja NATO:oon, mutta pinnan alla on jännitteitä Ukrainan kieltäytyessä tunnustamasta puolalaisten kansanmurhaa.
Ukrainan itäpuolikkaassa UPA ja Bandera nähdään yleisesti fasistisena saastana. Länsiosassa kuitenkin moni näkee heidät sankareina.
I
n the eastern half of the country, the UPA and Bandera are overwhelmingly considered to be fascist scum. In the west, however, many see them as heroes.
Viktor Juschenko, joka oli Ukrainan presidentti oranssivallankumouksen jälkeen vuosina 2005-2010 myönsi Stepan Banderalle Ukrainan valtion korkeimman kunnioituksen. Hänen seuraajansa Janukovits otti sen pois. Petro Poroshenkon kaudella Bandera ja UPA ovat jälleen kansallisia tunnuksia. Poroshenko on useasti kehunut UPA:n sankarillisuutta ja tehnyt UPA:n perustamispäivästä kansallisen juhlapäivän. Ukrainan kansanedustuslaitos RADA on säätänyt lain, jonka mukaan UPA:n kritisoiminen on rikos. Banderan mukaan on nimetty katu Kiovassa.
Viktor Yuschenko, Ukraine’s president in 2005-2010, bestowed the highest state honor upon Bandera. His successor, Viktor Yanukovych, stripped him of it. Under Petro Poroshenko, president since 2014, UPA and Bandera are again national emblems. Poroshenko has repeatedly praised UPA for fighting for Ukrainian independence and its “heroism,” and he has made the anniversary of the foundation of UPA a national holiday. The Ukrainian parliament has ratified a bill that criminalizes criticizing UPA. Recently, a street in Kyiv was renamed in honor of Stepan Bandera.
Puolan hallitus ei tunnustanut vuoden 1943 tapahtumia kansanmurhaksi monen puolalaisen harmiksi. Vapaamielinen Civic Platform puolue esti vuosina 2007-2015 kansanmurhan tunnustuksen.
Konservatiivinen Law and Justice, joka tuli valtaan viime syksynä, on ollut kansanmurhan tunnustamisessa jakautunut. Puolan media on ollut varovainen kansanmurhasta kirjoittaessaan. Esimerkiksi oikeistolainen Gazeta Polska erotti isä
Tadeuszin (katolinen pappi) hänen kritisoituaan maidanilaisten UPA:n ihailua.
Mazurczakin mielestä ei ole liikaa vaadittu, että Ukraina omaksuu länsimaiset arvot, jos se haluaa Puolan tukevan Ukrainaa NATO:on ja EU:iin. Ei voi ajatella, että Ukraina jonka hallitus avoimesti juhlii kansanmurhan tehneitä kansallismielisiä olisi EU:ssa. Hänestä ukrainalaisilla olisi muitakin sankareita, joiden varaan rakentaa identiteettiään.
Muistan
Pekka Hakalan kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Sen mukaan Ukrainan fasistit ovat olemassa vain Venäjän propagandassa. Luulen, että moni suomalainen uskoo, ettei UPA ja Bandera ollut fasisteja vaan he olivat länsimaisten arvojen ilmentymä. Turun yliopiston henkilökunta tukee voimakkaasti Banderan sankaruutta. Joka ei tue, on Venäjän trolli. Näin olen heidän kirjoituksensa ymmärtänyt.
Luulen, että Banderan ja UPA:n sankaruuteen saa uskoa Suomessa ja EU:ssa, mutta tärkeää Ukrainan kannalta lienee se, että nuo lännen sankarit ovat Itä-Ukrainassa fasistista saastaa. Se on todellisuutta, josta Ukrainan tilanne kumpuaa.
Ukraina on jakautunut. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin. Kiovan nykyisen hallinnon Banderaa ihailevat sotavoimat yrittävät kukistaa Itä-Ukrainan kapinalliset, joille Bandera on fasistinen saasta. Toisen sankari on toisen vihollinen. On muitakin eroja kuten kieli (venäjä ja ukraina) ja uskonto (Moskovan ortodoksit, Ukrainan ortodoksit ja katoliset).