I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

10.10.16 11:31

Erään kirjoituksen mukaan Ruotsin suurvalta-aika kesti 110 vuotta, joista sota-aikaa 72 vuotta ja rauhanaikaa 38 v. Noin 1600-luvun ajan, kirjoittaja ei mainitse alku- eikä loppua, joka oli Kaarle XII:n sotien aikaan. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsista tuli Suomenlahden valtias ja Altmarkin välirauhan 1629 jälkeen Axel Oxenstierna kirjoitti tyytyväisenä: "Kaikki Itämeren satamat ovat pysyvästi Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ( Kustaa II Adolf ) käsissä Kalmarista saakka Liivinmaan ja Preussin kautta Danzigiin". Itämeri oli Ruotsin sisämeri, Ruotsi pystyi perimään tullimaksuja useimmilta Itämeren ja Länsi-Euroopan välistä liikennettä hoitavilta aluksilta, ja nämä Itämeren tullit kohosivat Ruotsin kruunun tärkeimmäksi tulolähteeksi ja kaupallisesti alettiin tähyillä jo kauemmaksikin.

Nykyisen Ruotsin suomalaismetsiin oli Savosta alettu siirtyä jo 1570-/ 1580-luvulta alkaen ja "Suomen Karjalasta" lähdettiin Tveriin moskoviittien ja Novgorodin alueille ja Vienan Karjalaan, Kannakselta Inkerin alueellekin. Laatokan Karjalassakin väestö lienee vaihtunut suurelta osin, lähteneiden tilalle muutettiin Savosta ja Pohjois-Hämeestä. Itään siirtyneistä ei kovinkaan paljoa tietoja ole.

Savosta lähdettiin 1600-luvun alkupuolella suoraankin ja Ruotsin suomalaismetsistä Amerikkaan Delaware-joen Uusi Ruotsi- siirtokuntaan, jossa oli http://www.migrationinstitute.fi/files/ ... 8-1938.pdf noin 1000 asukasta, monet heistä suomalaisia.
Tunnetuin on epäilemättä Martti Martinpoika ( Mårten Mårtensson ), jonka jälkeläinen John Morton allekirjoitti Pennsylvanian edustajana Amerikan itsenäisyysjulistuksen 1776.
Delaware-albumi on vuodelta 1938, jolloin vietettiin Uuden Ruotsin 300-vuotisjuhlaa. Tämä Finnfestusa http://www.finnfestusa.org on kenties enemmänkin painottunut Krimin/Oolannin sodan jälkeen Amerikkaan lähteneisiin, heistähän on varmaankin enemmän ja runsaasti tietojakin olemassa.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

13.10.16 21:44

On arvioitu 80 %:a Suomen Karjalan ortodoksiväestöstä lähteneen 1617 Stolbovan rauhan jälkeen `Suomen Karjalasta´ Moskovan suuntaan Tveriin ja Novgorodin alueille. "Käkisalmen läänistä Venäjälle lähti n. 11000 hlöä, joista 4000 Pohjois-Karjalasta, 5000 Laatokan Karjalasta ja 2000 Raja-Karjalasta". ( Heikki Kirkinen, Karjalan kansan historia )
"Ruptuurisodan 1656-1658 aikana muutto Venäjälle oli vilkkainta. Venäläisten edetessä ortodoksit olivat nousseet kapinaan ruotsalaisia vastaan ja liittyivät venäläisiin. Luterilaisia kirkkoja poltettiin ja Käkisalmen läänistä pakeni n. 15000".

Kun sanotaan karjalaisten useinkin taistelleen novgorodilaisten/ venäläisten rinnalla nemstsejä, ruotsheja vastaan, se tietystikin pitää paikkansa, mutta nuo taistelijat näyttäisivät paenneen mm. Tverin alueelle ja "uusia karjalaisia" on muuttanut tilalle Savosta?

Maankruunun linnan Nevalle rakennutti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1299/ 1300 perustettuaan sitä ennen Viipurin linnan ja kaupungin. Myöhemmin paikalla oli 1611 rakennettu Nevanlinna/Nyenskans ja novgorodilaisten 1323-1352 rakentama Nöteborg/Pähkinänlinnakin siirtyi Ruotsille ja Ruotsin Inkerinmaalle muutettiin http://www.narc.fi/Arkistolaitos/inkeri ... 1600l.html mm. Savosta.

Delawaren Uusi Ruotsi-siirtokunnan perustamisaikaan Carl Gustaf Wrangelin Salmin kreivikuntaan, jonka inspehtorina oli Maunu Arnander, perustettiin Laatokan Karjalaan Sortavalan ja Salmin kaupungit, mutta jälkimmäiseen rajaviskaali Henrik Blanckenhagen ei saanut kootuksi tarvittavia porvareita ja rajaseudun olot lienevät muutoinkin olleet kuin "villissä lännessä".

Delawaren suomalaisten ja ruotsalaisten siirtomaahistorian tapahtumista 1638-1713, http://colonialswedes.net/History/Chronology.html mm. 1669 suomalainen Marcus Jacobsson näyttää yrittäneen saada brittiläisiä vastaan nostetuksi kapinaa, mutta on karkotettu Barbadokselle orjaksi ja tukijat Delawaressa ovat selvinneet sakoilla.
Delawaresta https://colonialswedes.net ja myös kulttuuri ja linkit-kohdasta. Amerikassa kehitys näyttää 1600-luvulla edenneen rauhanomaisesti verrattuna Ruotsin saman ajan oloihin ja Kaarle XII:n ajoista alkaneeseen 100 vuotta pitempäänkin aikaan?

Veikko Palvo

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

14.10.16 07:18

Kaarle XII:sta puheenollen, luin juuri Voltairen "Kaarle XII:n historian". Kuningas näyttää tosiaan olleen selvä narsisti, joka häikäilemättä käytti toisia ihmisiä oman horjuvan itsetuntonsa pönkittämiseen ja piti näiden kärsimyksiä sen nimessä asiaankuuluvina. Tietysti selitystä jääräpäiseen piittaamattomuuteen voi etsiä myös jo eristyneessä kasvamisessa (itse)vallantuntoon ja sen aiheuttamasta ymmärtämättömyydesta kansan asemasta ja tarpeista.

Samaa pakonomaista vallan ja merkityksen haalimisen tietä kulkivat myöhemmin myös muun muassa Napoleon ja Adolf Hitler. Suuruudenhulluudessaan hekin erehtyivät haukkaamaan liian suurta palaa eli Venäjää. Nyt kun osataan tunnistaa ja on muotia havaita nk. narsisteja, niin monissa hallitsijoissa ja johtajissa voi havaita erivahvuisina kyseisiä piirteitä. Onhan se luonnollistakin, sillä narsistilla ei välttämättä ole mitään estoja muiden ihmisten polkemisessa ja hyväksikäytössä määrääviin ja näkyviin asemiin pyrkimisessä, mikä on heille merkittävä etu. Sitä paitsi olemassaololle välttämättömän itsetunnon pystyssä pitäminen antaa heille selvän tavoitteen ja pitkäjänteistä päättäväisyyttä.

Kaikki narsistiset johtajat eivät suinkaan ole olleet hirmuvaltiaita. Muut sisäiset edellytykset ja/tai ulkoiset olosuhteet ovat rajoittaneet heidän vallanhalunsa kasvamista liiallisiin mittoihin. Stalinin tapaus tietysti on "parhaita" esimerkkejä lähes rajattomista mahdollisuuksista kasvattaa egoaan muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle - ulkomaailmallekin, kuten Suomelle - tuhoisiin mittoihin.

JK. Narsisti voi pyrkiä suuruuteen ja huomatuksi tulemiseen yhtä hyvin ihmisten huomioimisen ja auttamisen, jopa palvelemisen kautta. Näistäkin löytynee historiasta haettaessa esimerkkejä, myös hallitsijoista. Narsistinen luonne voi olla ja on varmasti monesti ollutkin ympäristölle voittopuolisesti hyödyllinen piirre. Narsismiakin pitää siis arvioida ilmiasun ja seurausten perusteella. Joka tapauksessa narsistin toiminnan päätarkoituksena yleensä on itsensä (vaurioituneen itsetuntonsa) auttaminen, mikä voi aiheuttaa hyvääkin tehdessä vinoumia, kuten "pakkoauttamista" ja korostunutta julkisuushakuisuutta.
Mutta ehkä on parasta rajoittaa narsismi-käsite käsittämään vain kielteiset ja tuhoavat ilmiöt, jolloin vastatoiminta voidaan keskittää niitä vastaan.

Historiasta siis löytyy näyttäviä esimerkkejä selvistä ja todennäköisistä narsismin tuhoisista puolista ja aikaansannoksista. Kaarle XII:n palvonta on kyllä syytä lopettaa jo kokonaan. Hän ei osannut pysähtyä oikeaan aikaan, mikä teki hänestä epäsankarin.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

14.10.16 20:06

historioija kirjoitti: Historiasta siis löytyy näyttäviä esimerkkejä selvistä ja todennäköisistä narsismin tuhoisista puolista ja aikaansannoksista. Kaarle XII:n palvonta on kyllä syytä lopettaa jo kokonaan. Hän ei osannut pysähtyä oikeaan aikaan, mikä teki hänestä epäsankarin.
Eiköhän 1600-luvulla hallitsijan vahvaa valtaa yleisesti pidetty menestyksen edellytyksenä ja Venäjällä sitä näytettäisiin pidettävän yhä arvossa.
Mutta miten ja miksi Ruotsista tuli suurvalta ja Kustaa II Adolfin aikana Stolbovan rauhassa piirrettiin itäraja ja suomensukuisten inkerikkojen Inkerinmaakin joutui Ruotsille. Ja noilla alueilla väestö vaihtui Länsi-Suomesta tulleisiin ja ortodoksiväestö pakeni Moskovan suuntaan, mm. Tveriin.

Syyskuussa 1699 Tanska, Saksi ja Venäjä pääsivät sopimukseen Ruotsia vastaan aloitettavasta sodasta ja jo aiemmin Tanska ja Puola olivat sopineet vastaavanlaisesta hankkeesta ja Ruotsi joutui kolmen rintaman sotaan liittoumaa vastaan. Eurooppaan ovia avaava Pietari Suuri kärsi aluksi tappion Kaarle XII:lle Narvassa, mutta samaan aikaan mm. Laatokan pohjoispuolella venäläiset valloittivat Salmin ja Pietari I ryhtyi 1703 rakentamaan Pietari Paavalin linnoitusta Nevalle, Landskronan paikalle rakennettu Nyen oli valloitettu.
Pultavassa 1709 Ruotsin suurvalta-asema romahti ja kevättalvella 1710 alkoi Viipurin piiritys.
Ja
Ruotsissa palattiin paljolti vanhaan järjestelmään ja säätyvaltaan / vapauden aikaan. Hatut ja myssyt kilpailivat ulkomaiden rahoillakin vallasta Ruotsin valtiopäivillä. Hattujen sodan jälkeen myssyt pääsivät voitolle ja kuninkaasta tuli "kumileimasinkuningas", vailla valtaa.
Englannissa vastaava järjestelmä pysyi pystyssä, kun taas Ruotsissa palattiin itsevaltiuteen 50 vuoden kokeilun jälkeen ja ehkäpä keskeisimpänä syynä oli hallituksen voimattomuus Ruotsissa.
Kustaa II palautti kuninkaan itsevallan 1772 ja sääti 21.8.1722 hallitusmuodon, http://www.histdoc.net/historia/su1772_1.html joka Suomen suuriruhtinaskunnassa oli voimassa vuoteen 1919 saakka, hallitusmuodon itsevaltius sopi hyvin Venäjän tsaareille ja keisareille, Ruotsissa Kustaa III:n hallitusmuoto muutettiin jo 1809.
Krimin/oolannin sodan tappion jälkeen Suomessa pidettiin kyllä ensimmäiset valtiopäivät tai ehkäpä toiset maapäivät Porvoon maapäivien 1809 jälkeen, suuriruhtinaskunta kun ei ollut valtio. Venäjän Japanin sodan tappion jälkeen Suomessakin pystyttiin 1906 muodostamaan yksikamarinen eduskunta ja puolueetkin syntyivät tuolloin.
Mutta Nikolai II aloitti piankin toisen sortokauden ja piti ilmeisesti kiinni Kustaa III:n hallitusmuodostakin vuodelta 1772 itsevaltiuksineen.

Kustaa II Adolfin 1617 Stolbovan raja tuli 1812 jälleen suuriruhtinaskunnan itärajaksi ja Suomen senaatti osti 1873 lahjoitusmaat Salmissakin ja Stolbovan raja säilyi vuoteen 1940/1944 saakka.
Raja-Karjalan Salmiin väestöä muutti Uudenkaupungin rauhan jälkeen Aunuksesta, osa 1600-luvulla lähteneistä oli ehkäpä jäänytkin Aunukseen, ja 1721 jälkeen Salmiin muutettiin myöskin lännestä, Savosta, Hämeestä ja Pohjanmaalta. Venäjälle 1600-luvulla lähteneistä ei juuri tietoja ole ja sanotaan n. 80 %:a väestösta vaihtuneen Suomen Karjalassa.
Pohjanmaalta lähdettiin erityisen usein Amerikkaankin vuosina 1850-1930. Pohjoismaista muutti 1830-1930 noin 2,5 miljoonaa henkilöä Amerikkaan, noin 5 %:a kaikista Euroopasta lähteneistä. http://www.migrationinstitute.fi/files/ ... ikkaan.pdf Väestömäärään nähden siirtolaisuus oli 1/3 Pohjoismaiden yhteenlasketusta väestöstä ja 1850-1930 Suomesta lähti 370 000, tilastojen mukaan 400 000 eli lähes saman verran kuin siirtoväkeä Karjalasta oli vuonna 1940 ja 1944 jälkeen.
Ruotsin suurvalta-aikana 1638 jälkeen Delawareen lähteneistä John Mortonin esi-isä Rautalammilta on kuuluisin "amerikansuomalainen".

Veikko Palvo

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

15.10.16 08:09

I Palvo kirjoitti: ---
Pohjanmaalta lähdettiin erityisen usein Amerikkaankin vuosina 1850-1930. Pohjoismaista muutti 1830-1930 noin 2,5 miljoonaa henkilöä Amerikkaan, noin 5 %:a kaikista Euroopasta lähteneistä. http://www.migrationinstitute.fi/files/ ... ikkaan.pdf Väestömäärään nähden siirtolaisuus oli 1/3 Pohjoismaiden yhteenlasketusta väestöstä ja 1850-1930 Suomesta lähti 370 000, tilastojen mukaan 400 000 eli lähes saman verran kuin siirtoväkeä Karjalasta oli vuonna 1940 ja 1944 jälkeen.
---
Aina luonnollisesti on paluumuuttoakin. Laman kynsiin joutunita tai muuten epäonnistuneita tuli Amerikastakin takaisin. Koti-ikäväkin saattoi iskeä. Ja monet lähtivätkin meren taakse vain ansaitsemaan varoja kotimaan tarpeita varten. Sitä paitsi monet kävivät Amerikassa useamminkin, vaikka se tuli kalliiksi. Passin ottaneiden tilastoista on poistettava myös ne, jotka eivät todellisuudessa lähteneet.
Noista syistä Amerikkaan jäi merkittävästi vähemmän suomalaisia kuin tilastot kertovat.

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Suurvalta-aikamme väestöliikkeitä

24.10.16 23:51

historioija kirjoitti:
Aina luonnollisesti on paluumuuttoakin. Laman kynsiin joutunita tai muuten epäonnistuneita tuli Amerikastakin takaisin. Koti-ikäväkin saattoi iskeä.
Käkisalmen läänistäkin lähteneitä näytetään joitakin pakolla palautetun: Stolbovan rauhansopimuksessa sovittiin siitä, että valtakunnasta toiseen paenneet palautettaisiin ja idässä alettiin 1630-luvulla vaatia tämän sopimuksen kirjaimen noudattamista. Käkisalmen läänin maaherra Hinrich Månsson kirjeissään Novgorodin voivodille kutsui heitä `karjalaisiksi´( Careelske, Kexholmske Carelar ), kirj. Kimmo Katajala, Suurvallan rajalla, SKS 2005.
Ruotsi ei Stolbovan sopimukseen kirjattuna halunnut menettää väestöä.
"Pitkällisten ja suuritöisten valmistelujen jälkeen karjalaisten karkureiden vaihto järjestettiin Salmissa 27.4.1636, 86 rauhanteon jälkeen karannutta perhettä palautettiin ja aiemmin Käkisalmen lääniin palasi vapaaehtoisesti 70 perhettä".
Kustaa II Adolf joutui jo marraskuussa 1617 lupaamaan Inkerin http://www.hhogman.se/fin_lan_karta.htm kaupunkien porvareillekin vapaan uskonnonharjoituksen, jotta nämä eivät pakenisi".
Stolbovan rauhansopimuksessa oli kohta, jossa ortodoksipappeja kiellettiin muuttamasta valloitetuilta alueilta, kiellolla pyrittiin ennalta vähentämään ortodoksiväestön siirtymistä rajan ylitse.
Valamon luostari 1100-..1300-luvulta alkaen oli levittänyt ortodoksiuskoa ja perustanut alaluostareita ja väestö lienee ajatellut ortodoksisuuden olevan suuriruhtinaan uskonto ja luterilaisuuden olevan Ruotsin ja Ruotsin kuninkaan uskonto, mutta tuon ajan asukkaat yleisestikin lienevät mieltäneet itsensä ainoastaan oman kotiseutunsa asukkaiksi ja laajempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ollut?

Venäläisten aloittaessa hyökkäyksen 1650-luvulla Käkisalmen lääniin ja Inkerinmaalle, monet ortodoksit liittyivät hyökkääjään ja ainakin kirkkoja ja taloja poltettiin ja luterilaista väestöä terrorisoitiin ja sotaonnen kääntyessä osat vaihtuivat. Käkisalmen läänistä arvioidaan paenneen 40-50 000 ja Inkerinmaalta 20 000, 2/3 väestöstä. Usein sanotaan ortodoksien paenneen uskonvainoja, mutta sellaisia ei näytä olleen, vaikka luterilaisuutta yritettiinkin juurruttaa. Ruotsin verotuskin on kenties ollut `tehokkaampaa´ kuin Novgorodin aikuinen, "Käkisalmen läänissä ja Inkerinmaalla ei ollut aiempaa laki- tai oikeustraditiotakaan, joka Ruotsin olisi pitänyt huomioida alueen hallintoa järjestettäessä".

Toisin oli Virossa, Liivinmaalla ja Tanskalta vallatuilla alueilla, http://www.hhogman.se/kartor_sveriges%2 ... er_eng.htm Ruotsi sai Tanska-Norjalta v. 1645 Gotlannin, Jemtlannin, Härjedalenin ja Saarenmaan ja Ruotsin laki, hallintojärjestelmä, verotus, kirkkojärjestys ja organisaatio saatettiin heti voimaan. Saarenmaalle ruotsalaisen kuvernöörin alainen tanskalaisaikainen itsehallinto.
Vuonna 1658 Skoone, Blekinge, Hallanti ja Bohuslääni liitettiin Ruotsin valtakuntaan 1675-1679 sodan jälkeen 1680-luvun alussa.

Westfalenin rauhassa Ruotsi sai alueita Pohjois-Saksasta,: Bremenin, Verdenin, Etu-Pommerin, Rygenin, Oderjoen suualueen, sekä Wismarin ja Mecklenburgin kaupungit. Ruotsin kuningas hallitsi provinsseja niiden herttuana, mutta ruotsalaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta ei voi juuri puhua. Entiset käytännöt jäivät suurin osin voimaan, kuten Baltiassakin ja Käkisalmen läänissäkään ei haluttu täysin mullistaa vanhoja käytäntöjä.
Käkisalmen läänissä ortodoksit lienevät katsoneet itsensä vain veroalamaisiksi ja verotus on ehkä ollut aiempaa kovempaakin ja itäinen houkuttelu on saanut liittymään hyökkääjään kenties toiveissa saada luterilaisten maita itselle ja sitten on paettu kostoa peläten?
Raja-Karjalaan ortodokseja näyttäisi jääneen eniten tai he ovat palanneet alueelle piilopaikoistaan?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”