Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945, julkaistu suomeksi tänä vuonna, valaisee Ruotsin asemaa ja politiikkaa toisen maailmansodan aikana. Lindgren toimi koko sodan ajan kirjesensorina ja pystyy siksi julkaisemaan autenttisia ulkomailta tulleita kirjeitä. Henkilökohtaiset ja oman perheen olotkin säännöstelyn - verraten lievän - puristuksessa tulevat hyvin esille.
Lingren on hyvin kriittinen ja torjuva natsismin ja Neuvostoliiton suhteen. Suomen politiikkaa ja menettelyjä jatkosodan merkeissä hän ymmärtää tai ei ainakaan arvostele. Maamme asemaan yleensäkin hän suhtautuu koko ajan myötämielellä. Oman hallituksensa politiikkaa hän oppii vähitellen ymmärtämään paremmin. Puolalaisten asemaan , jonka hän näkyy tuntevan jotakuinkin hyvin, hän suhtautuu erityisen vakavasti. Samoin Baltian maiden kohtalot Neuvostoliiton vallassa 1940-41 tulevat hänelle tietyiksi.
Euroopan juutalaisten järjestelmällisestä tuhoamisesta ruotsalaisilla ei näyttäisi olleen tietoa, vain heidän ajamisestaan ghettoihin ja keskitysleireihin sekä huono ja monelle kuolettava kohtelu siellä. Lindgrenkään ei kovin paljon kiinnitä huomiota juutalaisten asioihin.
Kaiken kaikkiaan Lindgrenille on muodostunut melko hyvä ja oikea kuva maailmanmenosta Ruotsin tiedotusvälineiden kautta. Kaiketi kirjeiden lukeminen kuitenkin on syventänyt kuvaa siitä, mikä se oli tavallisilla ruotsalaisilla. Harhaanjohtavat huhut ja väärinkäsitykset ovat luonnollisesti sekoittaneet ihmisten ajatuksia, niin myös Astrid Lindgrenin. Heillähän ei vielä ollut massoittain historiankirjoja käytettävissään...
JK. Teoksen nimike korjattu täydelliseksi.