Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen: Robotit eivät voi vastata kaikkiin kysymyksiimme
Teknologian valjastaminen hyötykäyttöön vaatii humanistista osaamista. (HS, 28.11.2016)
Kirjoittajien mielestä ” Humanismi on robotisoidun tulevaisuuden salasana” eikä tekninen osaaminen millään riitä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi:
***Suomessa uskotaan usein, että lähitulevaisuuden haasteisiin vastataan parhaiten teknisellä osaamisella. Tekninen osaaminen on kuitenkin vain osaratkaisu: robotit nostavat inhimillisen osaamisen arvoon arvaamattomaan.
Kaikki perustuu ihmisten vahvuuksiin ongelmanratkaisussa.
On ainakin kolmenlaisia ongelmia. Joidenkin ratkaisemiseen on jo olemassa kaava. Toisiin on ensin kehitettävä kaava, josta ratkaisu johdetaan. Lisäksi on ongelmia, joihin ei voi luoda kaavaa. Ne ovat liian monimutkaisia ja sisältävät vaikeasti määriteltäviä vuorovaikutussuhteita
Korkeakoulutuksen tulisi tarkastella monimutkaisia ongelmia niiden perusteista lähtien
***Tekninen osaaminen on eräänlaista infrastruktuuria, jolla robotiikkaa kehitetään entistä edistyneempien kaavojen ratkaisuun. Se ei keskity ihmisten todellisiin vahvuuksiin.
Suomalainen korkeakoulutus tukeutuu nyt kaavojen opettamiseen tai niiden luontiin. Sen sijaan koulutuksen olisi hahmotettava monimutkaisia ongelmia niiden perusteista lähtien. Humanismissa ja siihen nojaavissa yhteiskuntatieteissä voi piillä ratkaisut ongelmiin, joihin ei ole mahdollista luoda kaavaa.
Miksi sodimme, miten yhteiskunnallista eripuraa voi ehkäistä, mikä on kaunista tai millainen ¬talousfilosofia vastaa ihmiskäsitystämme? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kaava tai robotti ei vastaa. Tällaisten ongelmien käsittely parantaa kykyämme havaita merkityksellisimpiä kysymyksiä ja ratkaista niitä.
Emme patista ketään töihin humanistisille aloille. Mutta robotisoituvassa maailmassa entistä useampi kannattava, kehittävä ja tuottava työ kuuluu väkisinkin humanistille.
Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että koska työelämä muuttuu niin nopeasti on vaarallista keskittyä kapeisiin ammattien opettamiseen, etenkään humanistisilla aloilla:
***Humanistinen lähestymistapa ja siitä ammentavat yhteiskuntatieteet olisi nostettava uuteen arvoon. Tämä vaatii pedagogista kehitystyötä. Nyt jopa humanistisia aineita tahdotaan opettaa aivan kuin päämääränä olisi tietty ammatti eikä valmistautuminen tulevaan.
Tulevaisuuden koulutuksessa korostuvat sekä humanismi että teknologia. Humanistista lähestymistapaa tarvitaan varmistamaan, että valjastamme teknologiaa tavalla, joka oikeasti hyödyttää ihmistä. Tulevat liiketoimintamallit perustuvat laajaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimialan, kuluttajien ja organisaation suunnasta sekä teknologian syvään hyödyntämiseen liiketoimintamallin toteutuksessa.
****Humanistinen lähestymistapa ja siitä ammentavat yhteiskuntatieteet olisi nostettava uuteen arvoon. Tämä vaatii pedagogista kehitystyötä. Nyt jopa humanistisia aineita tahdotaan opettaa aivan kuin päämääränä olisi tietty ammatti eikä valmistautuminen tulevaan.
Tulevaisuuden koulutuksessa korostuvat sekä humanismi että teknologia. Humanistista lähestymistapaa tarvitaan varmistamaan, että valjastamme teknologiaa tavalla, joka oikeasti hyödyttää ihmistä. Tulevat liiketoimintamallit perustuvat laajaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimialan, kuluttajien ja organisaation suunnasta sekä teknologian syvään hyödyntämiseen liiketoimintamallin toteutuksessa.
Työelämässä käytännöt muuttuvat niin nopeasti, ettei niitä kannata kuvitella opettelevansa muuten kuin käytännössä. Siksi koulutuksen on keskityttävä perusasioihin, joita ei käytännössä opi. Humanismi on itseisarvoista, ja juuri sen itseisarvoisuuden vuoksi inhimillisyydellä on myös välinearvoa, kunhan se oikein oivalletaan.
Tuomas Heikkilä ja Ilkka Niiniluoto kirjoittavat Tieteessä tapahtuu -lehden pääkirjoituksessa humanistisen tutkimuksen arvosta:
Humanistinen tutkimus on arvokasta ja hyödyllistä (Tieteessä tapahtuu, 6-2016)
Kirjoittajat kumoavat usein esitetyn ajatuksen siitä, että humanistista tutkimusta väheksyttäisiin:
Kirjoittajat muistuttavat, että ilman humanistista tutkimusta esimerkiksi Suomea ei olisi olemassa ja palauttavat mieliin Snellmannin, Topeliuksen, Lönnrotin ja Castrénin työn:Loppuvuodesta 2016 julkaistavan selvityksemme mukaan suomalaiset arvostavat humanistista tutkimusta ja pitävät sitä yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeänä.
He myös asettavat humanisteihin ja näiden työhön suuria toiveita. Sivistystehtävän ohella humanistien odotetaan olevan keskeisesti mukana vastaamassa ihmiskunnan suuriin haasteisiin: miten kohdata muita kulttuureja, miten elää mielekästä elämää muuttuvassa maailmassa?
Viittaus Ciceroon pysyy edelleen ajankohtaisena:Ilman tätä perustyötä Suomesta ei olisi tullut itsenäistä valtiota. Vastaavasti ilman muiden ihmistieteiden tutkimusta maastamme ei olisi kehittynyt demokraattista oikeusvaltiota, koulutukseen perustuvaa sivistysvaltiota, sosiaalisesti eheää hyvinvointiyhteiskuntaa ja kilpailukykyistä markkinataloutta.
Vakuuttavista näytöistä huolimatta monet humanististen alojen edustajat tuntevat olonsa epämukavaksi. Tieteen auktoriteettiasema ja jopa totuuden kunnioitus on monin tavoin haastettu julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa. (kts. Esim tämän foorumin keskustelua Elämmekö jo "totuuden jälkeistä aikaa"? viewtopic.php?f=10&t=6483
Tutkimuksen tulee toki palvella yhteiskuntaa ja myös tulevaisuutta:Humanistiset tieteet tutkivat ihmistä ja hänen aikaansaamaansa kulttuuria. Tämän tutkimuksen arvoa voidaan avata Ciceron toteamuksella, jonka mukaan ihmisen järkevyyteen sisältyy kolme aikaan liittyvää kykyä: muisti koskee menneisyyttä, ymmärrys nykyhetkeä ja huolenpito tulevaisuutta. Historiatieteet kertovat siitä, millaisten vaiheiden kautta kulttuuri on kehittynyt. Tällaisella tiedolla menneistä tapahtumista on itseisarvoa ihmisten maailmankuvan kannalta, mitä osoittaa jatkuva juurien etsintä eli kiinnostus ihmislajin varhaisvaiheisiin, Välimeren korkeakulttuureihin, suomen kielen syntyyn ja oman maamme historian käänne- ja kipupisteisiin. Historia myös kertoo, mitä me olemme olleet ja mistä me olemme tulleet, joten ilman menneisyyttä koskevaa tietoa emme voi ymmärtää nykyhetkeä.
Ymmärrys nykyhetkestä avaa myös näköaloja ihmisen tuleviin mahdollisuuksiin, joita koskevia harkittuja valintoja voi tehdä vain eettisten arvojen pohjalta. Näin huolenpito huomisesta edellyttää tutkimustietoa menneestä ja nykyisyydestä.