Juha Saarinen pohtii kiinnostavasti Islamin ja jihadistien suhdetta Ytimessä:
”Ei mitään tekemistä islamin kanssa”Juha Saarinen (Ydin 12.12.2016)
Jihadistit edustavat mielestään ainoaa oikeaa islamia, ”keskivertomuslimien” mukaan heillä taas ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Todellisuus islamin ja jihadismin suhteesta ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen.
Saarinen lainaa Obamaa: ”ISIL [Islamilainen valtio tai ISIS] ei ole islamilainen. Mikään uskonto ei hyväksy viattomien tappamista.”
Jihadismin ja islamin yhteyden kiistäminen on osittain ymmärrettävää, sillä erityisesti länsimaissa tapahtuneita terrori-iskuja seuraavat usein vaatimukset terrori-iskujen tuomitsemisesta ja jihadismista irtisanoutumisesta. Tämä johtaa, kuten yhdysvaltalaistutkija Shadi Hamid on todennut, ymmärrettävään impulssiin kieltää kokonaan islamin rooli jihadistien rikoksissa. Tässä tapauksessa sellaisten toteamusten kuin ”islamilla ei ole mitään tekemistä Islamilaisen valtion kanssa” tai ”jihadistit hyväksikäyttävät islamia” tarkoitus on puolustaa islamia, ei kuvata todellisuutta.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että valtaosa muslimeista ei kannata jihadismiryhmiä tai jaa niiden uskontulkintaa tai ideologiaa. Kuten jihadismiin erikoistunut tutkija [lih]Peter Neumann on todennut, ”keskivertomuslimi” on yhtä vastaanottavainen jihadistiselle tulkinnalle islamista kuin ”keskivertosaksalainen” uusnatsismille.
Marginaalisuus ei kuitenkaan tarkoita olemattomuutta. Jihadistisen ideologian ja eri toimijoiden – etupäässä al-Qaidan sekä Islamilaisen valtion – ympärille on muodostunut sosiaalinen liike.
Sekä Obaman hallinnon että muslimiyhteisön kommentit ovat ymmärrettäviä, erityisesti ottaen huomioon länsimaisissa yhteisössä viime vuosina voimistuneen islamofobian aallon, mutta on vähintäänkin ongelmallista väittää, että jihadismin ja islamin välillä ei ole mitään yhteyttä. Valtaosa jihadistiryhmistä sekä jihadistiseen liikehdintään ajautuneista kokee voimakkaasti sekä edustavansa “aitoa” islamia että toimivansa globaalin muslimiyhteisön puolustajana. Selkeästi islamilla on jotain tekemistä jihadismin kanssa.
Jihadismin ja islamin välinen suhde ei ole binäärinen ”kyllä tai ei” -kysymys. Jihadistiryhmiä, yksittäisiä jihadisteja ja heidän suorittamiaan terroritekoja ympäröivässä keskustelussa tulisi siirtyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin välinen suhde oikeastaan on, ja miten uskonto vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään eri konteksteissa.
***
Jihadistiryhmät pyrkivät usein oikeuttamaan strategisen toimintansa uskonnollisten konseptien ja pyhien tekstien kautta, oli kyse sitten väkivallan käytöstä tai valloitettujen alueiden hallinnosta. Keskeistä on, että jihadistiryhmien tavoitteena on luoda islamilaisen uskontulkinnan mukainen valtiomuoto, jossa poliittinen ja uskonnollinen auktoriteetti yhdistyvät.
Islamilainen valtio ei ole poikkeus tässä suhteessa, mutta ryhmä on kuitenkin pyrkinyt myös tulkitsemaan uudelleen uskon pilareita. Islamilaisen valtion ideologia, sen perustajan Abu Musab al-Zarqawin mukaan nimetty zarqawismi, esittää islamin keskeisimmän elementin olevan (aseellinen) taistelu uskon puolesta sen vihollisia vastaan.
Kesällä 2014 Islamilainen valtio julisti perustaneensa uudelleen kalifaatin, islamilaisen lain hallinnoiman yhteiskunnan, ja nimesi johtajansa Abu Bakr al-Baghdadin kalifi Ibrahimiksi. Vaikka julistus sai murskavastaanoton jopa jihadistien keskuudessa, se heijasti ryhmän uskonnollista missiota eli islamilaisena pitämänsä yhteiskunnan luomista ”tosimuslimeille”. Tämä lisäsi ryhmän vetovoimaa merkittävästi, myös jihadistipiirien ulkopuolella. Julistus saikin merkittävän joukon ryhmän kannattajia myös länsimaissa päättämään lähteä sen hallitsemille alueille Syyriassa ja Irakissa.
Mikä selittää sen, että länsimaassa kasvanut muslimi ei pelkästään hylkää asuinmaansa keskeiset arvot – liberalismin, humanismin ja demokratian – vaan on myös valmis uhraamaan itsensä Islamilaisen valtion nimissä?
Keskustelua on osaltaan värittänyt se, että muslimeina itsensä mieltäneet yksilöt ovat usein osoittaneet vähintäänkin vajavaista tietämystä uskonnosta sekä ”epäislamilaista” käyttäytymistä
***
Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että uskonnollisen motivaation, tietämyksen ja käytöksen välinen vuorovaikutus ei ole yksiselitteinen. Sen sijaan selvää on, että konfliktialueelle matkanneet ovat kokeneet itsensä vahvasti muslimeiksi, huolimatta vajavaisista tiedoistaan ja paikoittain ”epäislamilaisesta” käytöksestään. Osaltaan tätä on edesauttanut Islamilaisen valtion kyky ja tavoite rekrytoida juuri tällaisia henkilöitä.
Yksi zarqawismin keskeisistä elementeistä onkin, että se on pelastuksen teologia. Islamilainen valtio tarjoaa jäsenilleen tilaisuuden hyvittää edellisen elämänsä synnit taistelemalla Jumalan tiellä. Tätäkin paremmin ymmärtääksemme tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, miten islam vaikuttaa jihadismiin ilmiönä, emme enimmäkseen hyväntahtoista, mutta valitettavan harhaanjohtavaa keskustelua siitä, onko islamilla mitään tekemistä jihadismin kanssa.