Historiapolitiikalla todella on väliä Venäjällä. Hallitsevan eliitin pyrkimys tuntuu olevan estää epämiellyttävien totuuksien esiin nouseminen. Ei haluta, että Neuvostoliiton aikana tehtyjä rikoksia muisteltaisiin, ja ihmiset jotka niitä tuovat esille joutuvat pahoihin vaikeuksiin.
Eräs tällainen vaikeuksiin joutunut henkilö on Venäjän Karjalassa Stalinin aikaisten joukkomurhien ja joukkohautojen paljastamisesta tunnettu venäläinen historiantutkija ja yhteiskunta-aktivisti
Juri Dmitrijev. Dmitrijev onnistui 1990-luvun alussa, kun arkisto olivat vielä avoimia, selvittämään NKVD:n arkistoitsa tuhansien teloitettujen nimiä.
Myöhemmin hän onnistui myös paikallistamaan joukkohautojen sijainteja (kts. tästä esim.
Stalinin uhrien muistomerkki Petroskoin lähellä
Kuva: Krasnyi Borin joukkohaudoilla on lukuisien suomalaisten hautoja. Kuva: Tapio Onnela 2007
Nyt näiden joukkomurhien selvittely voi johtaa Venäjällä suuriin vaikeuksiin.
Anna-Leena Laurén kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (SK, 6.10.2017) Juri Dmitrijevin (ja muiden asiaa tutkineiden) kohtalosta. Lauren oli tavannut Dmitrijevin Petroskoin oikeuden käytävällä, kun tätä oli viety käsiraudoissa oikeuden istuntoon.
”Syytettyä on pidettävä syyttömänä kunnes syyllisyys on todistettu. Tämä periaate on myös Venäjällä sääntö - virallisesti. Mutta käytännössä syytetty viedään aina vankilasta oikeuteen käsiraudoissa ja usein hän joutuu istumaan häkissä oikeudenkäynnin aikana. Tarkoitus on nöyryyttää vankia. Dmitrijevin tapauksessa tämä on erityisen tehokasta, koska häntä syytetään lapsipornon hallussapidosta.
Siksi kaikki käytävällä odottaneet – tytär, ystävät ja Pietarista tulleet tukijat taputtivat Dmitrijeville. He halusivat osoittaa, että hän ei ole yksin. ”
Juri Dmitrijev ei ole ainut vaikeuksiin joutunut kirjoittaa Laurén:
” Venäjällä on satoja ihmisoikeusaktivisteja, jotka joutuvat jatkuvasti vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Näitä tapauksia on varsinkin provinsseissa, joissa poliisi käyttäytyy usein mielivaltaisemmin kuin kaupungeissa.
Niistä pitäisi raportoida paljon enemmän. Kirjeenvaihtajana tuntee joskus silkkaa epätoivoa, sillä on mahdotonta tehdä juttua jokaisesta tapauksesta. Dmitrijevin tapaus on kuitenkin aivan erityinen. Entinen tehdastyöläinen ja mekaanikko on yli kolmenkymmenen vuoden ajan vihkiytynyt joukkohautojen etsimiseen. Missään Venäjällä ei tiedetä yhtä tarkasti Stalinin vainojen joukkohautojen sijaintia kuin Venäjän Karjalassa, koska Dmitrijev on määrätietoisesti kartoittanut kaikki isot haudat. ”
Laurén kertoo miten Dmitrijevi onnistui kopioimaan suuren määrän tietoja arkistossa:
”Ensin hän istui 1990-luvulla salaisen poliisin NKVD:n arkistoissa - jolloin ne olivat vielä avoimia- ja tallensi teloituslistojen nimet ja tiedot nauhuriin. Se oli ainoa tapa kerätä niin suurta materiaalia, sillä hän ei saanut valokopioida ja kirjoittaminen olisi vienyt liikaa aikaa. Arkistoissa piti toimia tehokkaasti.
Kotona Dmitrijev kirjoitti materiaalin puhtaaksi.”
Dmitrijev paikallisti mm Sandarmotjhin valtavan joukkohaudan:
”Sandarmoh on suurin joukkohauta jonka Dmitrijev on löytänyt arviolta yli 7000 ihmistä on haudattu kauniiseen kangasmetsään, joka tuoksuu kanervalta ja jossa usein käy sienestäjiä. Toiseksi suurin etninen ryhmä tämän hiekkamaan alla ovat suomalaiset.”
Lauren kertoo ihmisoikeusjärjestö Memorialin vaikeuksista Venäjällä ja siitä miksi Dmitrijev on nyt pidätettynä. Hän tuo esille myös Dmitrijevin näkemyksen Juri Kilinin yrityksestä valehdella ja suhteuttaa Neuvostoliiton aikaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan:
Viime vuoden marraskuussa ihmisoikeusjärjestö Memorial julkaisi listan NKVD-upseereista, jotka olivat osallistuneet 1930-luvun joukkoteloituksiin. Dmitrijev on Memorialin paikallisjohtaja Petroskoissa, mutta hän ei osallistunut raportin tekoon. Joulukuun alussa hän sai kuitenkin uhkaavia nimettömiä soittoja henkilöltä, joka tivasi, oliko hänellä tietoa muista NKVD:n pyöveleistä. 15. joulukuuta hänet pidätettiin, tietokone tutkittiin ja löydettiin kuvia hänen adoptiolapsestaan Natasasta. Tyttö oli ollut aliravittu tullessaan Dmitrijevin perheeseen. Dmitrijev oli kuvannut lasta parin vuoden aikana alastomana seuratakseen hänen fyysistä kehitystään. Kuvia ei ollut lähetet mihinkään, ja asiantuntijoiden mukaan ne ovat täydellisen kliinisiä, eivät pornograafisia.
Dmitrijev sai syytteen lapsipornon hallussapidosta. Siitä voi Venäjällä saada jopa 15 vuotta vankeutta. 61-vuotiaalle Dmitrijeville tämä olisi käytännössä kuolemantuomio.
Dimitrijev ei ole mikään varsinainen antiputinisti. Hän on johdonmukaisesti keskittynyt omaan työhönsä, jonka merkitys Venäjän demokratian kannalta on suuri. Sillä todellinen demokraattinen kehitys Venäjällä on mahdollista vain, jos maa oppii olemaan sinut historiansa kanssa.
Yksi esimerkki on valaiseva. Kun Petroskoin yliopiston professori Juri Kilin väitti, että Sandarmohiin olisi haudattu myös suomalaisten vankileireillä Itä-Karjalassa kuolleita puna-armeijan sotilaita, Dmitrijev huomautti, että tämä ei voi pitää paikkaansa. Häntä ei kiinnosta historian suhteellistaminen, sellainen kätevä ratkaisu. että kaikkihan tällaisia rikoksia ovat tehneet. Tämän kaltaisesta rohkeudesta saa Venäjällä joskus maksaa kalliisti.
Suuri osa suomalaisista, jotka lähtivät Neuvostoliittoon rakentamaan uutta uljasta yhteiskuntaa, kato
si jäljettömiin. Dmitrijevin ansiosta tiedämme ainakin osan heidän kohtaloistaan. Siksi Suomen kiitollisuudenvelka Dmitrijeville on valtava. Samoin Puolan, Ukrainan ja Ruotsin - niidenkin kansalaisia, yhteensä tuhansia ihmisiä, katosi Stalinin lihamyllyyn.
Kuva: Juri Dmitrijev. Kuvakaappaus Delo Dmitrievan Youtube videosta 19.7.2017.
* Anna-Leena Laurén:
Joukkohautojen etsijä joutui syytteeseen (SK, 6.10.2017)
*
Wikipedia: Juri Dmitrijev
* Anna Yarovaya:
The Yuri Dmitriev Affair, 7X7, March 1, 2017.
******************