timokohvakka kirjoitti: ↑29.03.14 11:12
Itämerellä vaikuttivat frankkilaiset, jotka siis olivat todennäköisesti pohjimmiltaan chatteja, mutta toisaalta valtaapitävän kulttuurin edustajia Itämerellä kutsuttiin gooteiksi. Sattumaksi tätä chatti-gootti nimien äänteellistä läheisyyttä usko, vaan uskon kyseessä olleen saman uskonnollisen nimen variaatiot. Gooteille antoivat siis nimen chattilaisia juurian tunnustavat frankkilaiset.
Goottilasten nimen uskon merkinneen kissaa eli kattia, goottilaisten palvomaa jumalaa (jättiä), joka jäi elämään vaakunoihin ja lippuihin, josta Suomen leijonakin on periytynyt. Muinaisien kulttuurien äitimaan jumalankuvissa leijonat tukevat molemmilta sivuilta ja kannattelevat jaloillaan äitimaata. Maanperustusta symboloi leijona, eläinten kuningas. Sumerissa
kissa oli ´tukiseinä´ tai ´kantava seinä´, jota kuvaten valtaistuin (leijonaistuin) oli sumerissa
guzza ja tuoli akkadin sumerissa kussû ja hebreassa
kisse, mutta kreikan kielessä
gissa onkin ´kivi´. Assyrialaisen maaemon nimi oli puolestaan
Kishar. Kivet ja vuoret olivat maaemon valtaistuimia, joilla niitä palvottiin. Valtaa symboloiva leijona on suomen kielessä kissa. Leijona oli siis maanperustus, valtias ja hallitsija. Länsi-Suomessa leijonan korvasi sille läheinen ilves.
Lukuisissa maaemoa esittävissä veistoksissa maaemo esiintyy leijonien kantamana, joten leijonalla oli muinoin uskonnollisessa mielessä kiistämätön yhteys maahan, hiiden voimien valtakuntaan ja sitä kautta Länsi-Suomen hiidenkiukaisiinkin. Leijona oli samalla tulen tunnus. Voisiko nimestä chatti, juontua sana hiisi? Uskon näin. Chattien asuttama alue tunnettiin jo ajanlaskun jälkeen muodossa
Hesse, Hessia (Hessen), ja sen uskotaan tulleen chattien nimestä. Ilmiö on siis varsin mahdollinen. Tätä todistaa myös kissan nimityksen eri variaatiot, kissa ja katti, jotka ovat kuitenkin alkujaan olleet sama sana. Chatti nimen ch-äänteen lientyneen pelkäksi h-äänteeksi (vrt. muinaisen Turkin chattilaiset > heettiläiset) t > s -muutoksen lisäksi, jolloin ovat syntyneet muodot
hiisi ja
Hessen. Hiisi on näin ollen mahdollisesti ollut aiemmin muotoa hiiti, (vrt. käti>käsi, veti>vesi), jota todistaa muoto hiiden.
Hessiläiset olisivat olleetkin siis hiisiläisiä, joka selittäisi monet hiiteen liittyvät nimet ja hiidenkiukaat Länsi-Suomessa. Hiisi esiintyy Sääksjärven alueella Hiidenjoen nimessä, ja hiidestä ovat uskoakseni syntyneet Sääksjärveä lähellä olleet Carta Marinassakin mainitut nimet Huittis (Huittinen), Hattola (Hattula), joista jälkimmäinen on samassa kohtaa kartassa kuin Sääksmäki. Koska ne ovat jo 1500-luvulla tuossa muodossaan, niiden voidaan olettaa tätäkin kautta olevan iältään paljon 1500-lukua vanhempia. Luultavasti juuri frankkilaiselta aikakaudelta. Ristiretkiä myöhempiä ne eivät voi ollakaan uskonnollisista syistä johtuen.
Saksalaisilla oli siis näkyvä osa Suomen nimistössä, mutta oliko Länsi-Suomi saksalaisten asuttama missä laajuudessa on toinen kysymys. Nähdessään naapuriensa rikkauden, muutkin tahtovat päästä osalliseksi tästä loistosta matkimalla heitä, joten mikään arkeologisista kaivauksista löydetty tyylisuunta ei kerro suorasta etnisestä yhteydestä. Vasta aineanalyysit kertovat esineiden alkuperän. Varsin usein tuontitavaraksi uskotut esineet ovatkin olleet kotimaista tuotantoa. Vielä tuontitavaraksikaan osoittautunut ei takaa etnistä yhteyttä. Tämä kaikki pätee myös Länsi-Suomen saksalaisiin. Onkin kysyttävä, jos kerran saksalaiset olivat saaneet Suomen valtaansa, niin miksi he myöhemmin ristiretkissä sotivat itseään vastaan?
Vetäisin kuitenkin jonkinlaiset yhtäläisyysmerkit katolilaisuuden nousulle ja muuttoaallolle Reiniltä pohjoiseen. On mahdollista isiensä uskoa tunnustaneiden chattien jättäneen kotimaansa ja muuttaneen pois. Ehkä he ovat puolustaneet täällä uskoaan katolilaisuutta ja samalla entisiä maanmiehiään vastaan. Tämä olisi mielestäni varsin hyvä syy kääntyä omaa heimoaan vastaan. Ja varsin painava syy. Etenkin huomioiden sen, että katolisten uskonsodissa usko oli vain tekosyy, todellisen syyn ollessa kirkon varallisuuden kartuttaminen. Katolisia vastaan taistelevilla oli pelissä panoksena oma usko, mutta myöskin oma varallisuus. Näistä syistä tänne tulleet saksalaiset olisivat olleet sitoutuneita taistelemaan katolilaisuutta vastaan suomensukuisten rinnalla.
Samalla tavoin kuin kuurilaiset kävivät sotaa katolilaista kirkkoa vastaan saksalaisen sodankäynnin opeilla myös länsi-suomalaiset ovat olleet pitkältikin saksalaisen sotataidon varassa. Asetyypit, esim. ango-keihäät ja frankkilaiset miekat, jo itsessään pakottavat valitsemaan niihin sopivan tekniikan. Linnoittautumisenkin uskon olleen ainakin jossain määrin saksalaisen kaavan mukainen, vaikkakaan en ole tähän puoleen paremmin tutustunut.
Yhteenvetona totean länsi-suomalaisten nimien Saksa/Saxa, ja siitä johtuneen nimen Sääks ja lukuisten muiden saksalaisesta kulttuurista omittujen nimien voivan olla siis jo puolentoista tuhannen vuoden takaa. Melko suurella varmuudella ennen ristiretkiä syntyneitä, mutta ehdottomasti ennen Kustaa Vaasan aikaa.
Palatakseni kysymykseni juurille, on vaikea osoittaa saksalaisten vaikutusta Savossa. Täytyy kuitenkin muistaa Savon saaneen asutusta Länsi-Suomesta 700-luvun juurikin hämäläisvaikutteisessa muuttoaallossa (samaiseen aikaan myös Etelä-Pohjanmaa tyhjeni), jossa voi epäillä saksalaiseksi kutsutuillakin olleen joku osuus. Ehkä tähän ajankohtaan sijoittuu Savolaisten Sääks-paikannimien synty, ehkä jopa Haukivuoren Saksa-paikannimienkin. Toinen vaihtoehto on Mauno Ladonlukon aika.
Nämä saksalaiset muuttajat tunnettiin mahdollisesti myöhemmissä historiankirjoituksessa ruotsalaisina, joten kysymys savolaisia Saksa/Saxa-paikannimiä koskien täytyykin esittää uudessa muodossa: Onko ruotsalaisilla suvuilla yhteys Saksa-paikannimiin Savossa?